Väisälän palkintoja jaetaan vuosittain 1-3 aktiivivaiheessa olevalle, jo ansioituneelle tutkijalle. Palkinnot myöntää Tiedeakatemian hallitus Väisälän rahastosta rahaston tukemille aloille. Väisälän palkintoja on jaettu vuodesta 2000 alkaen. Palkinnon arvo on 15.000 euroa.

Vuoden 2021 palkinnot ojennetaan teemaillassa 13.12. Tilaisuus lähetetään suorana lähetyksenä verkossa, lisätietoa tilaisuuden ohjelmasta!

Suomalaisen Tiedeakatemian Väisälän palkinto myönnettiin vuonna 2021 kahdelle tutkijalle. Suomalaisen Tiedeakatemian teemaillassa 13.12.2021 ojennettiin Väisälän palkinto professori Emilia Kilpualle ja apulaisprofessori Christian Webbille.

Väisälän palkinnot myönnetään vuosittain aktiivivaiheessa oleville, jo ansioituneille tutkijoille. Palkinnot myöntää Suomalaisen Tiedeakatemian hallitus Väisälän rahastosta matemaattis-luonnontieteellisille aloille. Palkinnot jaettiin 22. kerran, ja ne ovat suuruudeltaan 15.000 euroa.

Professori Emilia Kilpua

”Kiinnostuin fysiikasta ja tähtitieteestä jo yläasteella. Lukion jälkeen lähdin opiskelemaan teoreettista fysiikkaa. Yliopistolla toisena opiskeluvuotena menin sattumalta plasmafysiikan kurssille. Sille tielle jäin.” kuvaa professori Emilia Kilpua uransa alkutaivalta.

Professori Emilia Kilpua väitteli tohtoriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2005. Väittelyn jälkeen hän on työskennellyt post doc -tutkijana Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä, Suomen Akatemian akatemiatutkijana, vierailevana professorina Ecole Polytechniquessa Pariisissa ja apulaisprofessorina Helsingin yliopistossa. Kilpua on toiminut Helsingin yliopiston avaruusfysiikan professorina vuodesta 2020.

Emilia Kilpuan tutkimusala on fysiikan, tähtitieteen ja geofysiikan rajapinnalla. Hän tutkii erityisesti Auringon purkauksia, aurinkotuulen ominaisuuksia ja avaruusmyrskyjä Maan lähiavaruudessa.

”Tutkin koronan massapurkauksia. Ne ovat valtavia magneettisia plasmapilviä, jotka etenevät Auringosta planeettainväliseen avaruuteen ja aiheuttavat kaikista voimakkaimmat avaruusmyrskyt Maan lähiavaruudessa. Teemme ryhmässäni perustutkimusta, joka tähtää ymmärtämään purkausten ja niiden plasmaympäristön ominaisuuksia ja fysikaalisia prosesseja, ja siten myös parantamaan avaruussääennusteita.” kertoo Kilpua. Avaruussään ennustaminen on tärkeää, sillä yhteiskuntamme on yhä riippuvaisempi teknologiasta, jota avaruussää voi vaurioittaa.

Emilia Kilpua toimii tiedeyhteisössä monipuolisesti ja aktiivisesti. Hän on myös hyvin kansainvälisesti orientoitunut ja verkostoitunut tutkija. Kilpua on tutkijana Merkuriukseen matkaavan Euroopan avaruusjärjestön ESA:n BepiColombo-luotaimen Auringon röntgensäteilyä mittaavassa instrumentissa ja osallistuu aktiivisesti ESA:n Solar Orbiter -avaruusluotaimen ja NASA:n Parker Solar Probe -avaruusluotaimen mittaustulosten analysointiin.

”Avaruuden tutkimus on hyvin laaja-alaista ja tulevaisuudessa sen merkitys kasvaa yhä enemmän. Alalla yhdistyvät käytännön hyödyt, ihmiskuntaa askarruttavat isot kysymykset ja perustutkimus. Lähiavaruutemme ja heliosfääri ovat valtavia luonnollisia plasmalaboratorioita, joissa voimme tehdä mittauksia paikan päällä. Alalla ei kouluteta osaavia ihmisiä vain akateemiseen maailmaan vaan myös useille muille aloille.” kuvaa Emilia Kilpua alaansa.

Professori Kilpua on kansainvälisesti tutkimusalansa tuotteliaimpia tutkijoita, hän on ollut laatimassa lähes 150 vertaisarvioitua artikkelia. Kilpua on saanut muun muassa kilpaillun Euroopan tutkimusneuvoston ERC-rahoituksen ja on mukana Suomen Akatemian huippuyksikössä.

Suomalaisen Tiedeakatemian jäseneksi Emilia Kilpua kutsuttiin vuonna 2020. Tiedeakatemian jäseniksi kutsutaan ansioituneita ja yleisesti arvostettuja kotimaisia ja ulkomaisia tieteentekijöitä.

Apulaisprofessori Christian Webb

”Olen lapsesta asti pitänyt matematiikasta. Minua kiehtoi mahdollisuus ymmärtää maailmankaikkeuden perusasioita. Minun oli vaikea päättää matematiikan ja fysiikan välillä, mutta onneksi Helsingin yliopistolla oli matemaattisen fysiikan tutkimusryhmä. Erityisesti nautin siitä, että matemaattisessa fysiikassa saa yhdistellä eri matematiikan alojen työkaluja ongelman ratkaisemiseksi.” kertoo apulaisprofessori Christian Webb alansa valinnasta. ”Koska en voinut kuvitella jonkun muun työn innostavan samalla tavalla kuin tutkiminen, päätin jatkaa tutkimista niin kauan kuin mahdollista”.

Christian Webb valmistui filosofian tohtoriksi matematiikan alalla Helsingin yliopistossa vuonna 2013. Tämän jälkeen hän toimi post doc -tutkijana Helsingin yliopistossa ja Aalto-yliopistossa sekä Suomen Akatemian tutkijatohtorina. Vuonna 2020 Christian Webb nimitettiin Åbo Akademin apulaisprofessoriksi ja vuonna 2021 Helsingin yliopiston matemaattisen fysiikan apulaisprofessoriksi.

Christian Webbin tutkimus liittyy matemaattisen fysiikkaan ja todennäköisyysteoriaan eli sattuman matemaattiseen teoriaan. Multiplikatiiviset kaaosmitat ovat nousseet viime vuosina esille erityisesti tilastollisen fysiikan ja kvanttigravitaation matemaattisessa teoriassa. Webb on tutkinut sekä kaaosmittojen teoriaa että niiden sovelluksia. Hänen tutkimustyönsä on ollut luonteeltaan uraauurtavaa. Lisäksi viimeaikaisissa töissään hän on edelleen laajentanut tutkimuksensa aihepiiriä ja saavuttanut mielenkiintoisia tuloksia koskien tilastollisen fysiikan mallien korrelaatio-funktioiden käyttäytymistä.

”Matemaattista fysiikkaa pidetään usein erillisenä, ja ehkä hieman pelottavanakin matematiikan alana. Suurin ero muihin matematiikan aloihin lienee itse alan laajuus. Monet tärkeät kysymykset matemaattisessa fysiikassa saattaisivat kuitenkin olla mielenkiintoisia myös muilla matematiikan aloilla. Uskoisinkin, että suurempi yhteistyö matemaattisten fyysikoiden ja muiden matemaatikkojen välillä voisi olla hyvinkin hedelmällistä.” pohtii Webb alaansa.

Christian Webbin on ollut tekijänä kahdessakymmenessä tutkimusartikkelissa, jotka on julkaistu johtavissa tieteellisissä lehdissä. Hänen työllään on huomattava kansainvälistä näkyvyys, ja hän on ollut kutsuttuna puhujana useissa kansainvälisissä konferensseissa. Lisäksi Webb on vieraillut useissa tunnetuissa yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa, kuten Cambridgen yliopiston Isaac Newton -instituutissa.