Historia

Tiedeakatemiat maailmalla

Antiikin Kreikassa akatemia-käsitteellä tarkoitettiin alun perin koulua ja sitä käytti erityisesti filosofi Platon. Vähitellen akatemia muotoutui tarkoittamaan korkeampaa koulua: tässä merkityksessä sitä käyttivät muun muassa Aleksandriassa Ptolemaios I ja eteläisen Espanjan muslimikalifit. Renessanssiajan Italiassa 1400-luvulla akatemia-käsitteen merkitys oli jo muuttunut oppileiden yhteisöksi, ja se liittyi erityisesti latinan ja italian kielen tutkijoiden säännöllisiin tapaamisiin.

1500-luvulla aktiivinen ja uutta luova tieteellinen tutkimustyö oli vähin erin siirtynyt yliopistojen ulkopuolelle. Yliopistoista oli tullut katolisen kirkon maailmankuvaa tukevia opetuslaitoksia, ja niissä annettava opetus joutui tieteentekijöiden kasvavavan kritiikin kohteeksi. Uudella tavalla ajattelevat tieteilijät irtautuivat yliopistosta ja siirtyivät pitämään omia säännöllisiä kokouksiaan, jotka ajan oloon vakiintuivat ja institutionalisoituivat tiedeakatemioiksi. Roomassa 1603 ja Pariisissa 1635 perustetut Accademia dei Lincei ja Académie française olivat nykymuotoisten tiedeakatemioiden vanhempia esikuvia.

Ensimmäiset tiedeakatemiat olivat usein joko luonnontieteitä ja matematiikkaa tai humanistisia tieteitä painottavia erityisakatemioita. Niiden rinnalle syntyivät 1700-luvun kuluessa tieteiden ykseyttä korostavat niin sanotut universaalit tiedeakatemiat.

1700-lukua on perustellusti kutsuttu tiedeakatemioiden vuosisadaksi. Kyseessä oli koko Euroopan laajalla rintamalla läpäissyt institutionaalinen liike. Ranskan suuren vallankumouksen puhjetessa vuonna 1789 Euroopassa oli jo noin 70 tiedeakatemiaa. Tiedeakatemioiden perustaminen liittyi olennaisella tavalla valistuksen ajan rationalismiin ja tiedeoptimismiin, mutta taustalla oli usein myös hallitsijoiden ja ruhtinaiden tarve korostaa omaa valistuneisuuttaan.

Tiedeakatemioita maailmalla, mm.

• Académie française (1635)
• Academia Naturae Curiosorum, nyk. Deutsche Akademie der Naturforscher Leopoldina (1652)
• Royal Society (1662)
• Académie des sciences (1666)
• KungligaVetenskapsakademien (1739)
• Svenska Akademien (1786)
• Det Kongelige Danske Videnskabernes Selskab (1742)

Lähde: Paaskoski, Jyrki (2008): Oppineiden yhteisö. Suomalainen Tiedeakatemia 1908–2008. Otava.

—

Suomalainen Tiedeakatemia

Suomalainen Tiedeakatemia on perustettu vuonna 1908. Tiedeakatemian perustaminen liittyy sekä 1800-luvun lopun kielikiistoihin ja poliittiseen ilmapiiriin että suomenkielisen korkeakoulutetun väestönosan kasvuun.

Suomen kielestä oli 1800-luvun jälkipuoliskolla tullut vähitellen tieteelliset mitat täyttävä kieli, jonka käyttö yleistyi ja sanasto kehittyi. Fennomaanien koulupolitiikka ja muu kansansivistystyö tuottivat tuloksia erityisesti 1880-luvulta lähtien, jolloin suomenkielisten opiskelijoiden määrä Keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa (Helsingin yliopisto) oli nopeasti kasvanut. Uuden ylioppilaat olivat valtaosaltaan suomenkielisiä. Opetusta annettiin useimmissa tiedekunnissa ja osastoissa kuitenkin edelleen pääasiassa ruotsiksi, mikä synnytti tiedeyhteisön sisällä jännitettä.

Fennomanit olivat perustaneet 1800-luvulta lähtien omia tieteellisiä seurojaan, esimerkiksi Suomalainen Lääkäriseura Duodecimin vuonna 1881 ja Suomalais-Ugrilaisen Seuran 1883. Vuonna 1838 oli perustettu kaikki tieteenalat kattava Suomen Tiedeseura, mutta 1800-luvun lopulla se oli leimaantunut erityisesti vanhempien ruotsinkielisten professoreiden tieteelliseksi seuraksi.

Ajassa vaikutti keskeisesti myös Venäjän keisarikunnan uusi tiukempi yhdenmukaistamispolitiikka. Ensimmäisen sortokauden aikana terävöitynyt poliittinen kahtiajakautuminen vaikutti osaltaan tieteellisten seurojen toimintaan ja esimerkiksi uusien jäsenten valintaan. Arvostetun ja tärkeän tieteellisen seuran ulkopuolelle jääminen poliittisista syistä koski kipeästi moniin myöntyväisyyttä kannattaneisiin, ns. vanhasuomalaisiin professoreihin.

Suomenkielisen tieteellisen kattojärjestön ja tiedeakatemian perustamisesta puhuttiin useissa yhteyksissä 1800-luvun lopulla. Perustamiseen päästiin lopulta vuonna 1908. Venäjän keisarikunta oli vuoden 1905 suurlakon seurauksena olennaisesti muuttunut, ja Nikolai II vahvisti 1906 lain ilmaisu-, kokoontumis- ja yhdistymisvapaudesta, mikä teki uuden tieteellisen yleisseuran perustamisen juridisestikin mahdolliseksi ilman keisarin nimenomaista suostumusta. Aiemmin keisarikunnassa oli saanut olla vain yksi tiedeakatemia, Keisarillinen tiedeakatemia, mutta uudessa poliittisessa ilmapiirissä uusi suomenkielinen tieteen yleisseura saattoi ottaa nimekseen Suomalainen Tiedeakatemia.

Perustamisen keskushahmoja olivat Teknillisen korkeakoulun kemian professori Gustaf Komppa, Keisarillisen Aleksanterin yliopiston estetiikan ja nykykansain kirjallisuuden professori Eliel Aspelin-Haapkylä ja vertailevan kansanrunouden tutkimuksen professori Kaarle Krohn. Perustava kokous järjestettiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran juhlasalissa 10. lokakuuta 1908. Tiedeakatemia päätti jakautua kahteen osastoon: humanistiseen ja matemaattis-luonnontieteelliseen.

Tiedeakatemian ensimmäiseksi hallituksen puheenjohtajaksi eli esimieheksi valittiin Eliel Aspelin-Haapkylä. Gustaf Komppa toimi Tiedeakatemian ensimmäisenä pääsihteerinä 36 vuotta aina vuoteen 1944 asti.

Lähde: Paaskoski, Jyrki (2008): Oppineiden yhteisö. Suomalainen Tiedeakatemia 1908–2008. Otava.

—

Suomalaisen Tiedeakatemian talon (Mariankatu 5) historiaa

Mariankatu 1830–1920

Suomalaisen Tiedeakatemian talo osoitteessa Mariankatu 5 on valmistunut vuonna 1841. Talo on osa kokonaisuutta, jonka rakentaminen aloitettiin 1820-luvulla. Tuolloin juuri rakennuskaavan saaneen tontin Mariankatu 7 osti kauppias Henrik Borgström (1799–1883). Hän rakennutti tontille yksikerroksisen puutalon ja myöhemmin kivitalon. Tilaa tarvittiin tovin kuluttua lisää, ja Borgström osti vuonna 1836 viereisen tontin Mariankatu 5.

Mariankatu 5 rakentui alun perin kaksikerroksiseksi. Sen suunnittelijana on pidetty arkkitehti Jean Wikiä, mutta talon piirustukset oli vahvistanut Carl Ludvig Engel toista vuotta ennen tontin ostoa, joten hänellä on varmasti osansa talon suunnittelussa. Talon valmistuttua sinne muutti kauppias Borgströmin konttori sekä osa talon 7 asukkaista.

Borgström oli merkittävä henkilö Helsingissä: Hänellä oli monien keskeisten tuotteiden, kuten sokerin ja tupakan pääedustus Suomessa. Borgströmin koti Mariankatu 5–7 oli yksi keskeisistä kulttuurikodeista. Tuttavapiirin kuuluivat niin Sakari Topelius, J. V. Snellman kuin Fredrik Paciuskin. Mariankadun juhliin osallistui kaupungin koko kerma.

Vuonna 1882 talon isännäksi siirtyi Henrik Borgströmin kuoltua tämän poika Leonard Borgström (1832–1907). Taloa uudistettiin ja modernisoitiin: kadulle rakennettiin uusi sisäänkäynti perhettä varten suoraan yksityisiin kerroksiin, sisäpihalle rakennettiin erkkerimäinen lisä ja julkisivua uudistettiin. Lisäksi taloon rakennettiin kolmas kerros ja ullakko. Hissi tuli taloon 1910-luvulla.

Mariankadun 1920-luku

Talossa asui Borgströmin perhe aina vuoteen 1920, jolloin talo päätettiin vuokrata ulos. Vuokralaiseksi tuli vasta valtionhoitajakautensa päättänyt C. G. E. Mannerheim, joka etsi kotia Suomesta. Mannerheim siirsi eri puolilla maailmaa olleet tavaransa ensimmäistä kertaa yhteen paikkaan Mariankatu 5 tiloihin, nykysin tavarat ovat Mannerheim-museossa. Hissin Mannerheim poisti omalla kustannuksellaan tiloista, ja asennutti sen takaisin muuttaessaan pois.

Tiloissa perustettiin Mannerheimin siellä asuessa Mannerheimin Lastensuojeluliitto, jonka ensimmäisenä toimitilana talo toimi. Talon ylemmissä kerroksissa toimi jossain vaiheessa myös Punainen Risti.

Mannerheim muutti talosta pois vuonna 1924 modernimpaan taloon Eiraan. Mariankadulla ei vielä tuossa vaiheessa ollut esimerkiksi keskuslämmitystä.

Vaihtuvat vuokralaiset

Uudeksi vuokralaiseksi Mannerheimin jälkeen tuli Helsingin yliopisto. Taloon sijoitettiin humanistisen tiedekunnan seminaarikirjasto, joka siirtyi vuonna 1937 yliopiston uuteen lisärakennukseen (päärakennuksen ”uudelle puolelle”).

Hetken tiloissa toimi Belgian suurlähetystö, jolla oli talossa sekä edustustiloja että yksityisiä tiloja.

Suurlähetystön jälkeen talon otti käyttöönsä Helsingin raastuvanoikeus. Talossa oli toisessa kerroksessa istuntosalo ja ullakkokerroksessa putkatiloja.

1980-luvulle tultaessa talo oli päässyt huonoon kuntoon. Borgströmit myivät talon lopulta pois ja uusi omistaja saneerasi sen.

Tieteelliset seurat saapuvat Mariankadulle

Suomalainen Tiedeakatemia perustettiin vuonna 1908. Alkuvaiheessa toimitilat olivat tieteellisten seurojen talossa Pöllölässä osoitteessa Kasarmikatu 24. Pöllöstä Tiedeakatemia muutti muiden tieteellisten seurojen mukana Säätytalolle vuonna 1931.

Säätytalo päätettiin remontoida 1980-luvun lopulla. Remontin yhteydessä talo otettiin valtion käyttöön ja tieteelliset seurat saivat siirtyä pois. Suomen Kulttuurirahasto ja Kordelinin säätiö ostivat vasta remontoidun Mariankatu 5:n tieteellisten seurojen käyttöön. Yhtenä tieteellisistä seuroista taloon muutti tuolloin myös Suomalainen Tiedeakatemia.

Suomalainen Tiedeakatemia osti Mariankatu 5:n toisen kerroksen tilat vuonna 2002 ja kaikki huoneistot vuonna 2018. Talosta onkin tullut Suomalaisen Tiedeakatemian ja samalla tieteen talo.

Lähde: erityisesti Suvanto, Pekka (2002): Mariankatu viisi ja seitsemän. SKS.

Tiedeakatemian historiasta on julkaistu kolme teosta:

Ketonen, Oiva (1959): Suomalainen Tiedeakatemia 1908–1958. Helsinki.
Halila, Aimo (1897): Suomalainen Tiedeakatemia 1908–1983. Helsinki.
Paaskoski, Jyrki (2008): Oppineiden yhteisö. Suomalainen Tiedeakatemia 1908–2008. Helsinki.

Lisäksi englanniksi:

Paaskoski, Jyrki (2008): A community of Scholars. The Finnish Academy of Science and Letters, 1908–2008. Helsinki.

Haluatko tilata historia-teoksemme?

Haluatko paneutua Tiedeakatemian historiaan? Lähetämme Jyrki Paaskosken teoksen Oppineiden yhteisö. Suomalainen Tiedeakatemia 1908–2008 toivottuun osoitteeseen postimaksun hinnalla. Tilauksen voi tehdä sähköpostitse osoitteesta acadsci@acadsci.fi.