Tiedevälittäminen on yksi Suomalaisen Tiedeakatemian päätehtävistä. Mutta mitä se tarkoittaa?
Tiedevälittäminen on tutkijoiden ja päätöksentekijöiden välisen vuoropuhelun edistämistä. Suomalaisessa Tiedeakatemiassa on tällä hetkellä viisi tiedevälittäjää eli tieteen ja päätöksenteon asiantuntijaa.
Tiedevälittäjät kartoittavat ja tunnistavat esimerkiksi valtionhallinnon tietotarpeita ja välittävät tämän tarpeen tutkijoille. Vastavuoroisesti he myös välittävät tietoa tutkijoilta päätöksentekijöille.
Kyse ei ole yksisuuntaisesta tiedeneuvonnasta, jossa tutkijat vastaavat päätöksentekijöiden kysymyksiin. Tiedevälittäminen on ennen kaikkea eri tieteen- ja hallinnonalojen asiantuntijoiden tuomista keskustelemaan yhteiskunnallisista haasteista. Se on siis kaksisuuntaista toimintaa.
”Mielestämme tieteen ja päätöksenteon vuorovaikutuksen nykyiset toimintamallit eivät ole riittäviä.”
Nykypäivän poliittisessa päätöksenteossa käsiteltävät kysymykset ja haasteet ovat hyvin monimutkaisia, eivätkä ne ratkea yksittäisen tutkijan tai tieteenalan asiantuntemuksella. Päätöksenteon tueksi tarvittavan tietopohjan rakentamiseksi tarvitaan riittävän laaja ja moninainen asiantuntijajoukko.
”Mielestämme tieteen ja päätöksenteon vuorovaikutuksen nykyiset toimintamallit eivät ole riittäviä”, sanoo tiedevälittämisen asiantuntija Iiris Koivulehto.
”Tietomäärät ovat kasvaneet valtavasti. Nopeassa päätöksenteossa on mahdotonta käydä läpi ja tulkita tätä valtavaa tietomäärää”, Koivulehdon kollega Linda Lammensalo täydentää.
”Tietomäärät ovat kasvaneet valtavasti. Nopeassa päätöksenteossa on mahdotonta käydä läpi ja tulkita tätä valtavaa tietomäärää.”
Ei ole realistista odottaa päätöksentekijöiden pystyvän seuraamaan tieteellisiä julkaisuja eri aloilta. Tiedevälittämiseen sisältyykin myös tieteelliseen tietoon pohjautuvien yleistajuisten tietokoosteiden tekemistä. Näin tutkimustietoa ja tutkijoiden näkemyksiä saadaan ymmärrettävään, päättäjille hyödylliseen muotoon.
Pelkät tekstit eivät kuitenkaan riitä. Niiden rinnalle tarvitaan nykyistä systemaattisempaa tiedevälittämistä, kuten tiedesparrauksia eli tutkijoiden ja päätöksentekijöiden välisiä luottamuksellisia, fasilitoituja dialogeja.
”Jos pelkillä raporteilla pystyttäisiin ratkaisemaan kaikki yhteiskunnalliset ongelmat, ne olisivat varmasti jo ratkenneet”, Koivulehto tiivistää.
Suomalainen Tiedeakatemia hyödyntää tutkijoiden asiantuntemusta laaja-alaisesti monitieteisyyttä korostaen. Jokaiseen projektiin etsitään aiheen kannalta maan parhaat tutkijat. Tiedeakatemian jäsenistä löytyy usein alojensa huippuja, mutta tutkijoiden ei tarvitse olla jäseniä päästäkseen mukaan. Myös päätöksenteon asiantuntijoita hyödynnetään monipuolisesti eri hallinnonaloilta.
”Jos pelkillä raporteilla pystyttäisiin ratkaisemaan kaikki yhteiskunnalliset ongelmat, ne olisivat varmasti jo ratkenneet.”
Tällä hetkellä Suomalaisen Tiedeakatemian läheisin yhteistyökumppani on valtionhallinto, erityisesti valtioneuvoston kanslia. Yhteistyötä tehdään myös kaupunkien ja kuntien, hyvinvointialueiden, säätiöiden, kansalaisjärjestöjen ja elinkeinoelämän kanssa.
Tiedeakatemia myös kehittää tutkijoille työkaluja vaikuttaa päätöksentekoon omalla työllään. Tästä esimerkkejä ovat tuore Tutkijan käsikirja ja Itä-Suomen yliopiston kanssa kehitetty kurssi vaikuttamisen keinoista tohtoriopiskelijoille.
Tiedeakatemia pystyy vaikuttamaan siihen, että poliittisessa päätöksenteossa on käytettävissä mahdollisimman saavutettavaa ja ymmärrettävää tietoa tutkimuksesta. Itse päätöksiin taas ei voida juuri vaikuttaa.
Toiminnan tulee olla mielekästä ja hyödyllistä niin päätöksentekijöille kuin tutkijoille. Tarkoituksena on kehittää uusia toimintatapoja tieteen ja päätöksenteon väliseen vuorovaikutukseen, joten myös uusien menetelmien löytäminen on onnistuminen.