Keitä Suomalaisessa Tiedeakatemiassa työskentelee? Entä miltä tavallinen työpäivä näyttää? Juttusarjassa kurkistetaan Tiedeakatemian Mariankadun talon arkeen ja tutustutaan työntekijöihin.
Hanna Lindberg ja Sophy Bergenheim työskentelevät tutkijoina Tiedeakatemiassa Suomen tieteen historia -hankkeen parissa yhdessä neljän muun tutkijan kanssa. Hankkeessa tutkitaan Suomen tieteen ja tiedeyhteisön historiaa aina itsenäistymisestä nykypäivään asti. Tieteen kehitystä selvitetään osana kansainvälistä tiedeyhteisöä sekä yhteiskunnallisia muutoksia. Keskeistä ei ole vain tieteen suuret linjat, vaan myös tutkijoiden kokemukset tieteenteon arjesta. Hanke johtaa kolmiosaiseen kirjasarjaan, ja käsikirjoitusten arvioidaan valmistuvan vuonna 2029.
Miltä tyypillinen työpäiväsi Tiedeakatemiassa näyttää?
Hanna: Työpäivät vaihtelevat melko paljon. On hiljaisempia päiviä lukemiselle ja kirjoittamiselle, mutta myös intensiivisempiä päiviä seminaarien ja työpajojen parissa. Päivän kohokohta on yleensä hanketutkijoiden yhteinen lounas, jossa ehtii perehtyä siihen, mitä muilla on tekeillä.
Sophy: Minulla on monta pienempää rautaa tulessa, joten työtehtävät vaihtelevat päivästä päivään. Tällä viikolla haastattelen erästä tutkijaa, ja alkuviikko menee pitkälti haastatteluun valmistautumisen ja itse haastattelun parissa. Loppuviikosta käyn läpi muistitietokeruun aineistoa, eli tutkijoiden ja entisten tutkijoiden lähettämiä kirjoituksia, joissa he muistelevat omia kokemuksiaan uransa varrelta. Hankkeen muistitieto-osuus sisältää kirjoituskeruun lisäksi tutkijoiden kanssa tehtävät yksilöhaastattelut.
Mikä on mieluisin työtehtäväsi?
Hanna: Suuri osa työajastani on tähän mennessä kulunut haastattelujen suunnitteluun, toteuttamiseen ja analysointiin. Haastattelujen tekeminen voi olla uuvuttavaa, sillä niissä täytyy olla täysin skarppina useita tunteja. Haastatteleminen on kuitenkin ennen kaikkea erittäin palkitsevaa, ja olen lyhyessä ajassa tutustunut minulle entuudestaan tuntemattomiin tieteenaloihin, kuten astrofysiikkaan ja teknilliseen kemiaan.
Sophy: Muistitietokirjoitusten lukeminen on ollut yllättävänkin hauskaa! Työstän myös tekstiä Suomen tiede- ja yhteiskuntapolitiikasta, ja on kiinnostavaa pohtia tutkijoiden kokemuksia sitäkin vasten.
Miten oma tutkimusalasi näkyy työssäsi?
Hanna: Olen erityisesti kiinnostunut sukupuolesta Suomen tieteen historiassa. Väitöskirjani käsitteli sukupuolen ilmentymistä varhaisessa sosiaalipoliittisessa tutkimuksessa, ja tämä näkökulma on tärkeä myös tässä hankkeessa. Suomi on koko 1900-luvun ajan ollut kärkisijoilla naisten osuudessa opiskelijoista ja tutkijoista, mutta silti naisilla ja miehillä on ollut erilaiset edellytykset tiedemaailmassa, ja he kertovat urastaan myös eri tavoin.
Sophy: Olen taustaltani yhteiskuntahistorioitsija, ja tutkimusintressejäni ovat mm. hyvinvointivaltion historia, yhteiskunnan ja valtion väliset suhteet sekä tiedon historia. Tiedon historian osalta tämä hanke tietysti istuu mutkattomasti omiin kiinnostuksenkohteisiini, muut tutkimusintressini puolestaan auttavat kontekstualisoimaan tieteen historiaa osana yhteiskuntaa ja sen muutoksia.
Minkälainen Tiedeakatemia on työpaikkana?
Hanna: Tulen yliopistomaailmasta, jossa monet asiat toimivat eri tavalla kuin muissa työpaikoissa. Tiedeakatemiassa arvostan pienuutta. Hankkeessa on kuusi tutkijaa ja koko Tiedeakatemiassa yhteensä noin parikymmentä työntekijää, mikä tarkoittaa sitä, että erilaisiin käytännön ongelmiin saa heti apua.
Sophy: Hauskaa vaihtelua, en ole vähään aikaan ollut muualla töissä kuin yliopistossa! On virkistävää ja avartavaa, että kollegoina on muitakin kuin tutkijoita – mutta jotka kuitenkin tuntevat tutkimus- ja tiedemaailmaa.
Sarjassa aikaisemmin julkaistua:
Osa 1: Tiedevälittäjät Annina ja Antti
Osa 2: Hallintopäällikkö Leila