Fysiologian professori Eeva Jalavisto muistetaan uraauurtavana vanhuudentutkijana, jonka työ vanhusten terveydellisten ja sosiaalisten olojen puolestapuhujana on tärkeä osa suomalaista tieteen historiaa. Suomalainen Tiedeakatemia juhlistaa naistenpäivää vuosittain nostamalla esiin merkittäviä suomalaisia tutkijoita.
Eeva Jalavisto syntyi Kerimäellä, Etelä-Savossa vuonna 1909. Perheen isä toimi tuberkuloosiparantolan ylilääkärinä, mikä saattoi ohjata Jalaviston kiinnostuneisuutta lääketieteeseen. Jalavisto valmistui ylioppilaaksi vuonna 1927 ja suoritti lääketieteen kandidaatin tutkinnon vuonna 1931. Lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi Jalavisto väitteli 1937, väitöskirja käsitteli lihastuntoa. Tämän jälkeen Jalaviston tutkimustyö jatkui Helsingin yliopiston fysiologian laitoksella, ja opintomatkoja ulkomaille kertyi useita. Vuonna 1949 Jalavisto nimitettiin Helsingin yliopiston fysiologian ylimääräiseksi henkilökohtaiseksi professoriksi. Tuota virkaa hän hoiti aina kuolemaansa saakka 1966.
Jalavisto oli suomalaisen geriatrian pioneeri. Hän oli kiinnostunut pitkäikäisyyden syistä ja siitä, millä keinoin ikääntyvän henkilön elämänlaatua voitaisiin parantaa. Jalavisto tarkasteli vanhenemista sekä biologisena että sosiaalisena ilmiönä. Jalaviston mukaan “tieteen tehtävä ei ole vain lisätä vuosia elämään vaan, mikä tärkeämpää, elämää vuosiin.”
“Tieteen tehtävä ei ole vain lisätä vuosia elämään vaan, mikä tärkeämpää, elämää vuosiin.”
Jalavisto perusteli geriatrian tärkeyttä länsimaiden ikääntymisellä. Vääjäämätön väestön ikärakenteen muutos heijastuisi myös sairauksien esiintyvyyteen – merkittävimmiksi tautiryhmiksi nousisivat degeneratiiviset ja krooniset sairaudet sekä oireyhtymät. Jalavisto oli aikaansa edellä painottaessaan vanhustyötä ja gerontologiaa varauduttaessa terveydenhuoltojärjestelmän tuleviin haasteisiin. Nämä avaukset ovat nykypäivänä suomalaisen vanhustyön valtavirtaa.
Jalaviston työ jatkui järjestökentässä, ja hän oli perustamassa kahta yhdistystä 1940-luvun lopussa: gerontologian tieteellistä yhdistystä Societas Gerontologica Fennicaa (SGF) sekä nykyistä Vanhustyön keskusliittoa. Hänet muistetaan lisäksi Suomen Akateemisten Naisten pitkäaikaisena puheenjohtajana. Suomalaisen Tiedeakatemian jäseneksi Jalavisto kutsuttiin vuonna 1957. Vapaa-aikanaan Jalavisto soitti huilua Helsingin naisorkesterissa.
Eeva Jalavisto kirjoitti Lääkärilehdessä julkaistussa esitelmässään väestön vanhenemisen heijastuksista lääketieteeseen jo vuonna 1953. Geriatriasta tuli hänen teesiensä mukaisesti oma lääketieteen erikoisalansa vuonna 1985. Societas Gerontologica Fennica ry jakaa viiden vuoden välein Jalaviston nimeä kantavan palkinnon ansiokkaalle gerontologian alan tutkijalle.
Lue lisää:
Hirsjärvi, E. (1997). Jalavisto, Eeva. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Pohls, M. (2013). Korkeasti koulutetut naiset: Suomen Akateemisten Naisten Liiton historia. Helsinki: SKS.
Strandberg, T. (2022). Vanhustenhoidon hyvät periaatteet kirjattiin Lääkärilehdessä jo 70 vuotta sitten. Lääkärilehti, 78.
Sarjassa aiemmin julkaistua:
Osa 1: filosofian tohtori Liisi Karttunen
Osa 2: lääketieteen ja kirurgian tohtori Elsa Ryti
Osa 3: lääketieteen tutkija, lääkäri Laimi Leidenius
Osa 4: Arkeologian uranuurtaja Ella Kivikoski