Suomalainen Tiedeakatemia juhlistaa naistenpäivää seuraavalla osalla sarjassa, joka esittelee naisia Suomalaisessa Tiedeakatemiassa. Lääketieteen tutkija ja lääkäri Laimi Leidenius teki elämäntyönsä gynekologiassa. Hänet tunnetaan erityisesti äitiyshuollon ja vastasyntyneiden hoidon kehittäjänä.
Laimi Leidenius (1877–1938) valmistui ensin kielten opettajaksi vuonna 1896, mutta päätti lähteä opiskelemaan lääketiedettä. Leidenius valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1908. Ennen Leideniusta Suomessa oli valmistunut lääkäriksi yhdeksän naista.
Lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi Leidenius valmistui vuonna 1918. Hän oli kolmas lääketieteestä väitellyt nainen Suomessa väitöskirjallaan, joka käsitteli synnyttäjien desinfektion vaikutusta kohdun bakteeripitoisuuteen synnytyksen jälkeen. Leidenius nimitettiin Helsingin yliopiston synnytys- ja naistentautiopin dosentiksi vuonna 1925, ollen toinen nainen Helsingin yliopistossa, jolle myönnettiin dosentin arvo. Muiden töiden ohella hän toimi myös yksityislääkärinä.
Leidenius julkaisi tutkimuksia muun muassa synnytyskouristuksista, kohtusyövästä ja sen hoidosta sekä vastasyntyneiden lasten sisäeritysrauhasten toiminnasta. Leidenius teki opintomatkoja ulkomaille, muun muassa Saksaan, Ranskaan, Englantiin ja Skandinavian maihin.
Laimi Leidenius valittiin Suomalaisen Tiedeakatemian apujäseneksi vuonna 1926.
Laimi Leidenius nimitettiin Helsingin yliopiston obstetriikan ja gynekologian professoriksi vuonna 1930. Hän toimi samalla myös synnytysosaston ylilääkärinä. Leideniuksesta tuli ensimmäinen nainen lääketieteen professorina Suomessa ja Pohjoismaissa. Hän oli myös ensimmäinen vakituiseen professuurin nimitetty nainen Suomessa.
Työn ohessa Leidenius toimi monissa luottamustehtävissä. Hän oli sukupuolitautien vastustamiskomitean jäsen, äitiyshuollon järjestämiskomitean jäsen sekä naistenklinikan rakennustoimikunnan jäsen. Suomen Gynekologiyhdistyksen puheenjohtajana hän toimi vuodesta 1934 kuolemaansa saakka, ja Suomen akateemisten naisten liiton puheenjohtaja useamman vuoden. Leidenius osallistui myös yhteiskunnalliseen toimintaan, jonka tarkoituksena oli kehittää ja edistää väestön terveydenhuoltoa.
Leidenius kuoli vuonna 1938 munuaisten vajaatoimintaan. Hän oli ikänsä kärsinyt väsymyksestä ja päänsärystä, johon hän oli ottanut päänsärkypulvereita, mutta joidenkin särkylääkkeiden munuaisille aiheuttamia vaurioita ei vielä tuolloin tunnettu.
Lääkäriseura Duodecim jakaa jäsenilleen Laimi Leidenius -tunnustuspalkintoa. Palkinto jaetaan helmikuun lopussa tai maaliskuussa Naistenpäivänä ja on arvoltaan 15 000 euroa (https://www.duodecim.fi/duodecim/palkinnot/laimi-leidenius-palkinnon-saajat/).
Lisätietoa:
Kansallisbiografian artikkeli: https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/6855
Helsingin yliopiston Tiedenaisia -näytelyprojekti: https://www.mv.helsinki.fi/home/eisaksso/tiedenaiset/leidenius.html
Sarjassa aiemmin julkaistua: :
Osa 1: filosofian tohtori Liisi Karttunen
Osa 2: lääketieteen ja kirurgian tohtori Elsa Ryti