Tutkitun tiedon ja tieteellisen asiantuntijuuden välittyminen lainsäädäntötyöhön on herättänyt keskustelua viime vuosina. Tuoreen tarkastelun mukaan vain alle kymmenen prosenttia eduskunnan valiokunnissa kuulluista asiantuntijoista on tieteentekijöitä, ja heidän osuutensa on vaihdellut paljon eri hallituskausina ja eri valiokunnissa.
Viimeisen 23 vuoden aikana eduskunnan valiokunnat ovat kuulleet yli 10 000 kertaa tieteentekijöitä asiantuntijoina lainsäädäntötyössä. Tämä tarkoittaa sitä, että noin 10 prosenttia kuulluista asiantuntijoista on ollut tieteentekijöitä.
Tieto käy ilmi Jyväskylän yliopiston ja Suomalaisen Tiedeakatemian Suomen tieteen historia -hankkeen tekemästä analyysistä, joka perustuu eduskunnan julkaisemaan avoimeen aineistoon vuosilta 1999–2022.
Eniten tutkijoita on kuultu perustuslaki- ja tulevaisuusvaliokunnissa
Eniten tutkijoita on kuultu perustuslakivaliokunnassa. Sen kuulemiskäynneistä lähes puolet on ollut tutkijoiden kuulemisia. Siellä kuulemiset ovat kuitenkin leimallisesti keskittyneet pienelle joukolle tutkijoita.
”Perustuslakivaliokunnassa kuulemisten jakautuminen eri henkilöille on epätasaisempi kuin muissa valiokunnissa. Perustuslakiprofessori on syystäkin puheeseen vakiintunut termi”, yksi tutkimuksen tekijöistä, tutkimusmetriikan asiantuntija Janne-Tuomas Seppänen Jyväskylän yliopistosta sanoo.
Paljon tieteentekijöitä on kuultu myös tulevaisuusvaliokunnassa, missä tutkijoiden osuus on neljännes sekä käynneistä että kuulluista henkilöistä. Tulevaisuusvaliokunnassa asiantuntijakäynnit jakautuvat tasaisemmin ja laajemmalle joukolle tutkijoita kuin esimerkiksi perustuslakivaliokunnassa.
Muissa valiokunnissa tutkijoiden kuulemisen osuus on selvästi vähäisempi. Erityisen vähän tutkijoita on kuultu puolustus- ja ulkoasiainvaliokunnissa, mutta suhteellisesti vähiten heitä on kuultu liikenne- ja viestintävaliokunnassa, jossa tieteentekijöiden kuulemisia oli vain yksi sadasta.
Tieteentekijöiden osuutta valiokuntien asiantuntijakuulemisissa on varaa kasvattaa
Tutkijoiden osuus valiokuntien asiantuntijakuulemisista on yleisesti katsoen vuosien mittaan kasvanut. Erityisen jyrkkää tutkijoiden kuulemisten määrän nousu oli pääministeri Sanna Marinin hallituksen toimikaudella.
Vaikka kuulemisten määrän suuntaus on ollut myönteinen, sukupuolten välinen tasa-arvo tieteentekijöiden kuulemisissa ei kuitenkaan toteudu: tutkijanaiset ovat selvästi vähemmän kuultuja kuin tutkijamiehet.
”Naisten osuus kuulluista tieteentekijöistä on alle kolmannes, ja vaikka tämä osaltaan kuvastanee yliopistojen vinoutunutta sukupuolijakaumaa erityisesti varttuneempien tutkijoiden joukossa, sekään ei selitä sitä, että osuus kuulemiskäynneistä on sitten vieläkin alhaisempi, vain noin yksi viidesosa”, Seppänen toteaa.
Analyysissä tarkasteltiin myös sitä, kuinka paljon tutkijoita on kuultu Petteri Orpon vetämissä hallitusneuvotteluissa. Tarkastelu perustui valtioneuvoston julkaisemiin listauksiin.
”Noin kymmenen prosenttia hallitusneuvottelujen aikana kuuluista asiantuntijoista oli tieteentekijöitä. Jää nähtäväksi, jatkuuko sama linja myös valiokunnissa hallituksen aloitettua työnsä”, Seppänen sanoo.
Asiantuntijoiden kuulemisella lainsäädäntötyössä haetaan toisaalta hyvää hallintoa, mutta toisaalta se on myös osa poliittisen vallankäytön oikeutuksen hakemista.
”Tieteellisen asiantuntemuksen rooli saisi epäilemättä nykytasostaan kasvaa, mutta on myös tärkeää ymmärtää sen luonnetta paremmin ja käydä keskustelua kuulemisiin liittyvistä menettelyistä ja kuulemisten todellisesta vaikutuksesta”, Seppänen sanoo.
Analyysin tuloksiin voi tutustua tarkemmin artikkelista, joka on julkaistu Tieteessä tapahtuu -lehdessä.
Lisätietoja:
Janne-Tuomas Seppänen
Jyväskylän yliopisto
janne.t.seppanen@jyu.fi, 045 2337 273
Janne-Tuomas Seppänen ja Ossi Nokelainen ovat tutkimusmetriikan asiantuntijoita Jyväskylän yliopiston Avoimen tiedon keskuksessa. Stefan Nygård työskentelee yliopistotutkijana Helsingin yliopistossa ja Suomalaisessa Tiedeakatemiassa Suomen tieteen historia -hankkeen tiedekoordinaattorina. Jari Ojala on Jyväskylän yliopiston humanistis-yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan dekaani, yksi Suomen tieteen historia -hankkeen vastuullisista johtajista ja uusi Jyväskylän yliopiston rehtori 14.8.2023 alkaen.