Julkaisusarja

Hankkeen tuloksena syntyy kolmiosainen Suomen tieteen historia -teossarja suomeksi ja ruotsiksi. Kirjasarjan päätoimittajat ovat rehtori Jari Ojala (Jyväskylän yliopisto), professori Henrik Meinander (Helsingin yliopisto) sekä dosentti Heini Hakosalo (Oulun yliopisto). 

Julkaisusarja jakautuu kolmeen ajalliseen kokonaisuuteen, joista ensimmäinen käsittelee tieteen ja tutkijoiden roolia nuoren kansallisvaltion rakentamisessa itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä. Suomalaiselle tiedeyhteisölle oli ominaista kiinnittyminen sisällissodan voittaneen osapuolen henkiseen perintöön. Missä määrin tiedeyhteisö tuki hauraan demokratian vahvistumista, toisaalta haastoi sitä 1920–30-luvun oikeistoradikalismin myötä? Kansainvälisten suhteiden toimivuus epävakaalla ajanjaksolla on yksi käsiteltävistä teemoista. Sota-ajan ja sen jälkeisen pula- ja jälleenrakennuksen ajan vaikutus tieteen kehitykseen on yksi keskeisistä teemoista. Samalla kun Yhdysvalloissa tehtiin toisen maailmansodan jälkeen suurtiedettä (Big Science) valtavin resurssein, tieteenteon materiaaliset edellytykset olivat Suomessa erittäin niukat. Tilanne oli tosin sama suuressa osassa Eurooppaa, joten kuinka kehnossa asemassa Suomi loppujen lopuksi oli? 

Toinen ajallinen kokonaisuus käsittää tieteen, tutkimuksen ja korkeakoulutuksen laajenemisen vuosikymmenet 1950-luvun lopulta 1980-luvulle. Ajanjaksoa on kutsuttu myös kansallisen tutkimusjärjestelmän kehittämisen kaudeksi, jota määritti yhtäältä usko luonnontieteellis-teknologiseen edistykseen, toisaalta yhteiskuntatieteiden nousu. Tapahtuiko suomalaisessa tieteessä yhtä raju rakennemuutos kuin muussa yhteiskunnassa? Missä määrin näinä vuosikymmeninä rakennettiin olemassa olleiden verkostojen ja instituutioiden varaan, missä määrin luotiin kokonaan uusia? Tiedepolitiikka toi uusia yliopistoja ja kasvavaa rahoitusta, mutta toiko se samassa määrin taloudellista vakautta ja yhteiskunnallista statusta? Oliko naisten määrän nopea kasvu korkeakoulutuksessa Suomessa 1950-luvulta lähtien kansainvälisesti poikkeuksellista? 

Kolmas kokonaisuus käsittelee akateemisen maailman muutoksia viimeisten vajaan neljänkymmenen vuoden aikana. Aikakauden keskeinen teema on eurooppalaisen tutkimusjärjestelmän vahvistuminen ESR- ja ERC-rahoituksen sekä Bolognan prosessin kautta. Missä määrin Suomen kansainvälisesti poikkeuksellinen lama 1990-luvulla vaikutti tieteen tekemiseen ja siihen liitettyihin arvoihin? Miten hyvinvointivaltion rahoitushaasteet ja kiristyvä kansainvälinen kilpailu ovat vaikuttaneet tutkijan ammattiin, tieteen arvostukseen ja tutkimuksen materiaalisiin edellytyksiin? Ovatko nämä prosessit kohdelleet luonnontieteellis-teknisiä aloja eri tavoin kuin ihmistieteellisiä aloja? 

Ajallisten kokonaisuuksien lisäksi julkaisusarja keskittyy läpileikkaaviin teemoihin, joita tutkitaan koko teoksen aikajänteeltä. Läpileikkaavat teemat liittyvät etenkin tutkijan ammatin käytännöllisiin piirteisiin: tiedeyhteisöjen muodostuminen (tiedeseurat, tieteenala-, sukupuoli-, kieli- ja luokkarajat), tieteen tekemisen tilat ja paikat (laboratoriot, kenttätutkimus, luentosalit ja seminaarit, kirjastot ja arkistot), tutkimuksen päämäärät (yliopisto- eli perus- vs. soveltava eli teollinen tutkimus), rahoituslähteet ja niiden vaikutus, tieteellisen tiedon merkitys ja tutkijoiden vaikutusmahdollisuudet, teknologisten murrosten vaikutus tieteenteon käytäntöön (kuten tietotekniikka), sekä tieteentekijöiden kokemukset muutoksista.