10.09.2025 JulkaisutTiede ja päätöksenteko

Yhtenäisten käytäntöjen puute on riski yhdenvertaisuudelle peruskoulujen S2-opetuksessa – vieraskielisten osuus kaksinkertaistuu 2040 mennessä

Vieraskielisten osuus Suomen väestöstä kasvaa tulevaisuudessa väistämättä voimakkaasti, ja yhä useampi lapsi ja nuori opiskelee suomea toisena kielenä (S2-oppimäärä). Tutkijoiden mukaan koulutuksen yhdenvertaisuuden vuoksi Suomessa tulisi olla yhtenäiset käytännöt S2-opetukseen pääsylle ja tavalliseen suomen kielen opetukseen (S1) siirtymiselle.

Suomen väestönkasvu on viime vuosina perustunut lähes täysin vieraskielisen väestön lisääntymiseen. Väestöennusteen mukaan vieraskielisten osuuden arvioidaan noin kaksinkertaistuvan vuoteen 2040 mennessä. Tästä syystä S2-opetuksen tarve ja merkitys kasvaa entisestään.

Suomalaisen Tiedeakatemian uusi tietokooste tarjoaa yleistajuisesti tutkimustuloksia sekä tutkijoiden arvioita S2-opetuksen järjestämisestä ja sen muutostarpeista. Tietokooste laadittiin kahdessa viikossa kesäkuussa 2025 valtioneuvoston kanslian tietotarpeeseen, ja tiedon kokoamiseen osallistui kymmenen eri tieteenalojen tutkijaa.

Suomi tarvitsee yhtenäiset käytännöt S2-opetukseen ohjaamiseen

Opetussuunnitelmatasolla monet asiat ovat hyvin, ja S2-opetus pääasiallisesti saavuttaa sille asetetut kielen oppimisen tavoitteet. Perusopetuksessa ei kuitenkaan ole valtakunnallisia käytäntöjä oppilaiden ohjaamiseen S2-opetukseen ja sieltä pois. Lisäksi S2-opetuksen saatavuus vaihtelee kunnittain. Suomessa tarvitaan yhtenäiset kriteerit S2-opetukseen ohjaamiselle ja sieltä S1-opetukseen siirtymiselle sekä luotettavat kielitaitotestit opettajien tueksi.

Kielitaito ei välttämättä riitä myöhemmissä opinnoissa

Ammatillisen koulutuksen S2-opetuksen tuntimäärät ovat pieniä eikä oppimistuloksia ole arvioitu valtakunnallisesti.

Korkeakoulujen kielitaitovaatimus on liian korkea useimmille aikuisena Suomeen tulleille. Myös suomenkielisten korkeakoulutusohjelmien S2-taustaiset opiskelijat raportoivat opintojen kuormittavuudesta ja kielellisen tuen tarpeesta.

Tietokooste nostaa esiin myös työnantajien vastuut, kuten syrjimättömät työnhakuprosessit ja kielenoppimisen tukeminen työpaikoilla.

S2-opetuksen vaikuttavuudesta ei tiedetä tarpeeksi

Suomen kielen opetuksen onnistuminen määrittää pitkällä aikavälillä sen, löytyykö Suomesta riittävästi kielitaitoista työvoimaa. Tästä huolimatta Suomesta ei löydy luotettavaa tutkimustietoa siitä, miten suomi toisena kielenä -opetus vaikuttaa oppimistuloksiin, seuraaville koulutusasteille siirtymiseen sekä myöhemmin työelämävalmiuksiin. Tietopohjan puutteet vaikeuttavat tutkimuspohjaisten ratkaisujen suunnittelua.

Tietokoosteeseen osallistuneet tutkijat: Eija Aalto (Jyväskylän yliopisto), Maria Ahlholm (Helsingin yliopisto), Jenni Alisaari (Itä-Suomen yliopisto), Inkeri Lehtimaja (Helsingin yliopisto), Hannu Karhunen (Aalto-yliopisto, Labore), Johanna Komppa (Helsingin yliopisto), Salla Kurhila (Helsingin yliopisto), Sanna Mustonen (Jyväskylän yliopisto), Mirja Tarnanen (Jyväskylän yliopisto) sekä Minna Suni (Jyväskylän yliopisto).