Suomalainen Tiedeakatemia järjestää Tiedesparrauksia, joissa tutkijat ja virkahenkilöt täydentävät yhdessä politiikkavalmistelun tietopohjaa. Kuluneen vuoden aikana sparrauksissa on kokeiltu uutta. Työpajoissa laajoja ilmiöitä on koostettu visuaalisesti yhteen systeemityökalujen avulla ja yksi työpaja järjestettiin toimittajille ja tutkijoille. Minkälainen kokemus Tiedesparraus on tutkijoille?
Tiedesparraus on Suomalaisen Tiedeakatemian luoma konsepti, joka on kehitetty tutkijoiden ja virkahenkilöiden väliseen tiedetukeen. Tänä vuonna tiedeyhteistyön mallia testattiin myös toimittajien kanssa. Vaikuttavaa Tiedesparrausta -juttusarjassa tuodaan esiin Tiedesparrauksen hyötyjä ja vaikuttavuutta osallistujien näkökulmasta. Sarjan toisessa osassa pureudutaan tarkemmin tutkijoiden rooliin.
Artikkelia varten haastateltiin kahta Tiedesparraukseen osallistunutta tutkijaa. Ympäristötalouden ja -johtamisen professori Lassi Linnanen LUT-yliopistosta osallistui keväällä 2025 yhteistyössä Helsingin yliopiston Kestävyystieteen instituutin (HELSUS) kanssa järjestettyyn Tiedesparraukseen. Linnanen toimii myös Kestävyyspaneelin puheenjohtajana.
Toinen haastateltava, Turun yliopiston yliopistotutkija Jessica Nisén, osallistui syksyllä 2024 valtioneuvoston kanslian kanssa yhteistyössä järjestettyyn sparraukseen, jossa testattiin systeemityöskentelyn mahdollisuuksia. Tavoitteena oli lisätä monialaista ymmärrystä Suomen väestörakenteen muutoksista.
Tutkijoiden näkemyksiä kuluneen vuoden sparrauksista
Väestörakenteen muutoksia koskevassa Tiedesparrauksessa pyrittiin systeemityöskentelyn myötä koostamaan laajoihin politiikkakysymyksiin vaikuttavia tekijöitä, niiden välisiä yhteyksiä ja mahdollisia vipupisteitä. Tunnistettujen vipupisteiden kautta voidaan saada aikaan positiivisia kerrannaisvaikutuksia. Samalla ne ovat kokonaisuuden osia, joihin on realistiset vaikuttamismahdollisuudet. Kerta oli ensimmäinen, kun systeemisen työskentelyn mahdollisuuksia testattiin tutkijoiden ja virkahenkilöiden välisessä dialogissa.
Viime keväänä kokeiltiin puolestaan uutta, kun osallistujina oli tutkijoiden lisäksi toimittajia virkahenkilöiden sijaan. Sparrauksessa pyrittiin vahvistamaan tutkijoiden ja toimittajien ymmärrystä siitä, millaisia vaatimuksia kestävyyskriisi asettaa journalismille ja tiedeviestinnälle.
Kysyimme tutkijoilta, miten Tiedesparraukset eroavat muista vuorovaikutuksen toimintamalleista. Yhtäältä tutkijoiden ja toimittajien välisestä Tiedesparrauksesta löydettiin paljon yhtäläisyyksiä verrattuna muihin vastaaviin ohjattuihin keskusteluihin. Toisaalta viime syksyn väestönmuutoksia käsitelleestä Tiedesparrauksesta todettiin, että lähestymistapa, jossa laaja aihe pilkottiin aluksi osiin, oli uutta. Käsitteitä ja aihetta lähdettiin jäsentelemään verrattain puhtaalta pöydältä, summaa Nisén.
Linnanen nosti esiin Tiedeakatemian tärkeän roolin neutraalina tiedevälittäjä-toimijana. Useammin järjestettävät Tiedesparraukset voisivat kuitenkin houkutella entistä laajempaa osallistujakuntaa. Tiedesparraukseen liittyen tunnistettiin siis tarve pohdinnalle siitä, keitä niillä tavoitetaan.
”Se, että samanmieliset toimittajat ja tutkijat keskustelevat keskenään ei vielä ratkaise asioita. Vaikka se edistää, niin lisäaskel pitäisi saada tehtyä”, toteaa Linnanen Tiedesparrauksesta.
Kokeilut täsmensivät entistään sitä, että monitieteinen ja poikkihallinnollinen osallistujajoukko on tärkeä osa Tiedesparrauksen vaikuttavuutta. Tiedesparraus vaatii onnistuakseen moniäänistä keskustelua, jossa totutut tavat ymmärtää politiikkakysymyksiä asetetaan kriittisen tarkastelun kohteeksi. Tiedesparrauksen ainoa tavoite ei ole haastaa päätösvalmistelua tutkitun tiedon näkökulmasta, vaan yhtä lailla hallinnon edustajien toivotaan avaavan valmistelun realiteetteja.
Mitä hyötyä Tiedesparrauksesta oli?
Väestörakenteen muutosta käsittelevästä tiedesparrauksesta Nisén totesi sen tarjonneen hyvän yleiskuvan osallistujille monimutkaisiin tutkimusaiheisiin. Tiedesparraus tarjosi laajan näkökulman aiheeseen, sillä koolla oli laaja joukko virkahenkilöitä ja alan tutkijoita. Nisén korosti sitä, kuinka Tiedesparraus antoi myös konkretiaa siitä, mitä aiheita on tärkeä tutkia lisää.
”Usein tutkimusaiheena on hyvin rajattu kysymys. Se, että tiedesparrauksella pyrittiin luomaan kokonaiskuvaa aiheesta, oli hyödyllistä”, kertoo Nisén.
Kestävyysaiheiden tutkijat ja toimittajat yhteen tuonut Tiedesparraus vahvisti Linnasen mukaan käsitystä siitä, kuinka tutkimuksen ja toimituksen logiikat yhtenevät siltä osin, millaisia näkökulmia julkaistaan eniten ja mitä taas tulisi työstää lisää, jotta ne saisivat enemmän huomiota.
Huolimatta Tiedesparraukseen kuluvasta ajasta, tutkijat kannustavat osallistumaan Tiedesparrauksiin. Oman motivaation tulee loppupeleissä olla ajurina osallistumiseen sen viedessä oman aikansa, summaa Linnanen.
Kysy lisää
Linda Lammensalo
Asiantuntija, tiede ja päätöksenteko
Puhelin: +358 50 308 7726
linda.lammensalo@acadsci.fi
Tiedevälittäminen, erityisesti vuorovaikutustyö
Laura Väliniemi
Asiantuntija, tiede ja päätöksenteko
Puhelin: +358 40 091 0978
laura.valiniemi@acadsci.fi
Tiedevälittäminen, erityisesti vuorovaikutustyö