03.10.2025 JulkaisutTiede ja päätöksenteko

”Peukkutsunami” on osoittanut, ettei Suomessa ole toimivaa hoitopolkua stimulanttiriippuvuuteen

Alfa-PVP:n eli ”peukun” käytön yleistyminen, päihtymyksen aiheuttava väkivaltaisuus ja takavarikkojen kasvu kertovat ilmiöstä, johon Suomen palvelujärjestelmä ei ole varautunut. Ongelmia voidaan ratkaista mahdollistamalla korvaushoito stimulanttiriippuvuuden hoidossa, ohjaamalla potilaita päihdehoitoon suoraan päivystyksestä sekä vahvistamalla päihdeosaamista koulutuksessa, ehdottavat tutkijat Suomalaisen Tiedeakatemian uudessa tietokoosteessa.

Vaikeaa riippuvuutta aiheuttavan stimulanttihuume alfa-PVP:n käyttö on levinnyt niin laajaksi ilmiöksi, että Turun yliopiston päihdelääketieteen ja psykiatrian professorin Solja Niemelän mielestä voidaan puhua ”peukkutsunamista”.

”Alfa-PVP vaikuttaa aiheuttavan esimerkiksi amfetamiinia pahempaa riippuvuutta ja enemmän psykoottisia oireita. Suomessa tulisi laatia yhteiset ohjeet ja käytännöt stimulanttiriippuvuuden hoitoon sekä käynnistää yliopistotasoinen päihdelääketieteen erikoistumiskoulutus”, Niemelä sanoo.

Stimulanttiriippuvuuteen on uusia hoitokeinoja, joita ei vielä käytetä

Stimulanttiriippuvuuden hoitoon on olemassa toimivia keinoja, joita ei tällä hetkellä käytetä Suomessa. Muualta maailmasta saatu tutkimusnäyttö stimulanttikorvaushoidon vaikuttavuudesta on lisääntynyt viime vuosina. Myös palkkiohoito, jossa puhtaiden huumeseulojen antamisesta tai hoitoon osallistumisesta palkitaan esimerkiksi ostosetelillä, on osoittautunut tehokkaaksi menetelmäksi riippuvuuden hoidossa.

Suomen huumausaine- ja kriminaalipolitiikassa ei ole tehty merkittäviä muutoksia 2000-luvun vaihteen jälkeen, jolloin mahdollistettiin esimerkiksi opioidikorvaushoito.

”Lainsäädännöllinen pysähtyneisyys estää uusien huumehaittoja vähentävien menetelmien, kuten ainetunnistuksen käyttöönottoa. Ainetunnistus on päihdetyön menetelmä, jossa huumeita käyttävä ihminen voi tuoda näytteen hankkimastaan aineesta analysoitavaksi ilman pelkoa oikeudellisista toimista ja samalla käydä keskustelua käytön riskeistä ja päihdepalveluista”, sanoo Teemu Kaskela, päihteidenkäytön ja päihdetyön tutkija A-klinikkasäätiöstä.

Järjestöt rakentavat luottamusta, jota ilman huumeriippuvaisten hoito on vaikeaa

Sote-uudistuksen myötä hyvinvointialueet toteuttavat päihdepalveluita yhä laajemmin itse. Eri puolilla Suomea kolmannen sektorin toimijoilta ostettavia palveluita on hyödynnetty hyvin vaihtelevasti. Huumeita käyttäville ihmisille tärkeimpiä järjestöjen tarjoamia toimintoja ovat matalan kynnyksen kohtaamispaikat ja etsivä työ kaduilla. Järjestöjen vahvuuksia ovat ennen kaikkea kohderyhmän arjen tunteminen sekä nopeus uusien ongelmien ratkaisemisessa.

”Huumeongelmista kärsivien ihmisten luottamus viranomaisiin, palveluihin ja koko yhteiskuntaan on tyypillisesti heikkoa. Stimulanttiriippuvaisen ensimmäinen hoitokontakti on usein järjestön ylläpitämä matalan kynnyksen kohtaamispaikka, jossa myös luottamus avun saamiseen voi alkaa rakentua. Järjestöjen ja muiden toimijoiden tekemää etsivää työtä ja matalan kynnyksen kohtaamispaikkojen toimintaa on tärkeää jatkossakin rahoittaa julkisin varoin”, sanoo Anna Leppo, päihteidenkäyttöä ja riippuvuutta tutkinut yhteiskuntapolitiikan yliopistonlehtori Helsingin yliopistosta.

Miten stimulanttiriippuvuuden päihdehoitoa voi kehittää?

Tutkijoiden mukaan keskeisiä huomioitavia asioita ovat:

Päivitetään kansalliset ohjeistukset ja Käypä hoito -suositukset stimulanttiriippuvuuden hoidon osalta ja otetaan ne käyttöön hyvinvointialueilla, täydennyskoulutuksessa ja työntekijöiden perehdyttämisessä.
Hyvinvointialueilla tulisi kehittää hoitopolut stimulanttiriippuvaisille perusterveydenhuollosta, sairaalahoidosta ja erityisesti päivystyksestä vieroitukseen ja edelleen laitoskuntoutukseen.
Stimulanttikorvaushoidon käyttöönotto edellyttää lainsäädäntöuudistuksia mahdollistamaan stimulanttiavusteiset hoitomuodot kuten opioidikorvaushoitoa koskevissa asetuksissa.
Alfa-PVP:tä ongelmallisesti käyttävä henkilö tarvitsee usein tuettua yksilökohtaista ohjaamista, jotta hän pääsee päihdehoitoon. Kehitetään toimintapa avustettuun ajanvaraukseen.
Terveysneuvontapisteissä tarvitaan uusia haittoja vähentäviä toimia, kuten puhtaiden polttovälineiden jakaminen alfa-PVP:tä polttamalla käyttäville.

Tietokoosteeseen osallistuneet tutkijat: Ilkka Ojanperä (Helsingin yliopisto), Pirkko Kriikku (THL), Solja Niemelä (Turun yliopisto), Anna Leppo (Helsingin yliopisto), Riikka Perälä (Y-säätiö), Teemu Kaskela (A-klinikkasäätiö), Jouni Tourunen (A-klinikkasäätiö), Tuukka Tammi (THL) ja Sanna Rönkä (THL). Kiitos myös Janne Nahkuri (A-klinikkasäätiö).