”Tieteellä voisi olla paljon nykyistä näkyvämpi asema teemojen nostamisessa julkiseen keskusteluun ja politiikan keskiöön”, kirjoittaa asiantuntijamme Iiris Koivulehto.
Tiedeviestinnän ja tutkimuksen vaikuttavuuden merkitys tunnistetaan yliopistoissa ja muissa tutkimusorganisaatioissa nykyisin laajasti.
Organisaatioiden viestintäosastot tiedottavat aktiivisesti ajankohtaisista tutkimustuloksista ja tutkijat puolestaan popularisoivat tutkimusaiheitaan ja -tuloksiaan blogeissa ja podcasteissa. Lisäksi tutkimusorganisaatioiden eri osastot, hankkeet ja verkostot rakentavat omia verkkosivujaan, työstävät politiikkasuosituksia sisältäviä julkaisusarjoja ja järjestävät tilaisuuksia sidosryhmilleen.
Helsingin yliopisto rakensi jopa kokonaisen talon tieteen saavutettavuuden nimissä: Tiedekulman päälavan ohjelma keräsi viime vuonna reilusti yli 20 000 kuulijaa. Se onkin yksi aikamme merkittävimmistä tieteen popularisoinnin panostuksista.
”Tiedeviestintä on ollut tärkeä ja monella tapaa toimiva työkalu tieteen vaikuttavuuden edistämiseksi. Samaan aikaan yhteiskunnan pitkän aikavälin kehityskulut haastavat tiedeviestinnän keinovalikoimaa.”
Tiedeviestintä on ollut tärkeä ja monella tapaa toimiva työkalu tieteen vaikuttavuuden edistämiseksi. Samaan aikaan yhteiskunnan pitkän aikavälin kehityskulut sekä toisiinsa linkittyvät ilmiöt, kuten energiasiirtymä, väestön ikääntyminen, digitalisaatio, tekoäly ja demokratian rapautuminen haastavat tiedeviestinnän keinovalikoimaa.
Erityisesti poliittisille päättäjille ja medialle kohdennettavassa viestinnässä ilmiölähtöinen ja poikkitieteellinen työote ei toistaiseksi näy riittävästi.
Yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen ja tiedeviestinnän vastuu on tutkimusorganisaatioissa usein jaettu tasapuolisesti kaikille. Perinteisellä tieteenaloihin ja erilaisiin hankkeisiin sidotuilla tiedeviestinnällä onnistutaan kyllä pistemäisesti viestimään yksittäisistä kiinnostavista tutkimustuloksista yleistajuisesti. Päätöksentekijöiden tietotarpeisiin näillä keinoilla vastataan kuitenkin huonosti. Tämä pirstaleisuus viekin tieteeltä myös mahdollisuuden määrittää julkista keskustelua.
”Laajojen tietokokonaisuuksien tiivistäminen ja selkokielinen kiteyttäminen on vaikuttavuuden näkökulmasta välttämätöntä.”
Julkisessa keskustelussa ja poliittisessa päätöksenteossa rämmitään loputtomien tietomäärien maailmassa. Laajojen tietokokonaisuuksien tiivistäminen ja selkokielinen kiteyttäminen on vaikuttavuuden näkökulmasta välttämättömyys.
Tieteellä voisi olla paljon nykyistä näkyvämpi asema teemojen nostamisessa julkiseen keskusteluun ja politiikan keskiöön. Tämä vaatisi kuitenkin nykyistä aktiivisempaa ilmiölähtöistä viestintää ja organisaatiorajat ylittävää yhteistyötä, jossa useiden tieteenalojen tutkimustuloksia kootaan yhteen. Tarvittaisiin myös siirtyminen hankevetoisesta tiedeviestinnästä kohti pitkäjänteisempää vaikuttamistyötä.
Tiede on yksittäisiä organisaatioita ja tutkimusryhmiä isompi asia – tämä tulisi olla lähtökohtana myös tiedeviestinnälle.
Iiris Koivulehto
Kirjoittaja työskentelee tieteen ja päätöksenteon vuorovaikutuksen parissa Suomalaisessa Tiedeakatemiassa.