Suomalaisen Tiedeakatemian julkaisema uusi tiedeisku tarjoaa tutkittuun tietoon perustuvan tilannekuvan muistisairauksista sekä nostaa esille tutkijoiden ratkaisuehdotuksia muistisairauksien lisääntymiseen liittyviin haasteisiin. Ennusteiden mukaan muistisairaiden määrä saattaa jopa kaksinkertaistua vuoteen 2050 mennessä. Palvelutarpeen merkittävään kasvuun tulee varautua jo nyt ja omaisiaan hoitaville työikäisille tarjota tukea ja työelämäjoustoa.
Suomessa on arviolta noin 150 000 diagnosoitua muistisairasta ihmistä ja diagnoosin saa vuosittain noin 23 000 ihmistä. Ennusteiden mukaan muistisairaiden määrä saattaa jopa kaksinkertaistua vuoteen 2050 mennessä, mikä tulee haastamaan suomalaista palvelujärjestelmää ja työmarkkinoita.
Lisäämällä muistisairauksien seulontaa ja kehittämällä diagnostiikkaa voidaan tavoittaa suurempi osa sairastuneista varhaisemmassa vaiheessa. Suomessa tarvitaan lisää terveys- ja sosiaalihuollon ammattilaisten koulutusta muistisairauksien tunnistamisessa, diagnostiikassa ja hoidossa.
Muistisairaiden palveluita järjestetään kotihoitona ja ympärivuorokautisen hoivan paikoissa. Kotihoidon palvelujen tämänhetkinen sisältö ja käyntimäärät eivät vastaa muistisairaiden ihmisten yksilöllisiä tarpeita ja johtavat kalliimpien palveluiden, kuten päivystyksen, epätarkoituksenmukaiseen ylikäyttöön. Ympärivuorokautisen hoivan paikkoja ei ole Suomessa riittävästi muistisairaiden määrän kasvuennusteeseen nähden.
Kalleinta on diagnosoimaton muistisairaus
Yhteiskunnalle aiheutuu suurimmat kustannukset diagnosoimattomasta muistisairaudesta. Toiseksi kalleinta on diagnosoitu, mutta hoitamaton muistisairaus. Kustannusten kasvaminen johtuu raskaampien ja intensiivisempien palvelujen tarpeesta sairauden edetessä vaikeampaan vaiheeseen. Varhainen diagnoosi ja oikea-aikainen hoito voivat vähentää kuolleisuutta ja kohentaa toimintakykyä.
Muistisairauksien diagnoosit viivästyvät keskimäärin yli kaksi vuotta. Yleisimpiä syitä viivästymiseen ovat se, että muistisairas ihminen kieltäytyy hakemasta apua (46 % diagnooseista), terveydenhuollon ammattilaiset eivät aluksi tunnista sairautta (26 %) tai että oireiden ajatellaan kuuluvan normaaliin ikääntymiseen (21 %).
Jopa puolet muistisairauksista voitaisiin ehkäistä vaikuttamalla riskitekijöihin
Muistisairauksia voidaan ennaltaehkäistä tai niiden puhkeamista siirtää enemmän kuin aiemmin on ajateltu. Muutokset saattavat alkaa aivoissa jo 20 vuotta ennen kuin sairaus voidaan diagnosoida. Riskitekijät ovat pitkälti samoja kuin sydän- ja verisuonisairauksissa sekä muissa aivosairauksissa eli esimerkiksi liikkumattomuus, tupakointi, alkoholin haitallinen käyttö, epäterveellinen ruokavalio sekä kognitiivinen ja sosiaalinen passiivisuus.
Jopa puolet muistisairauksista voi olla ennaltaehkäistävissä vaikuttamalla riskitekijöihin, joihin tulisi puuttua jo keski-iässä. Suomessa on laadittu tutkimustietoon pohjautuva muistisairauksien ennaltaehkäisyn FINGER-malli, johon kuuluu monipuolinen terveellisten elintapojen ohjaus kohdentuen edellä mainittuihin riskitekijöihin. Ennaltaehkäisy on osa kansallista ja eri tahojen yhteistyössä valmistelemaa muistipalvelupolkua, joka tarjoaa toimintamallin ennaltaehkäisystä oireiden tunnistamiseen sekä diagnoosin jälkeiseen hoitoon ja kuntoutukseen. Sote-alueilla tulee suunnata yhdenmukaisesti resursseja FINGER-toimintamallin sekä muistipalvelupolun vaiheiden toteuttamiseen.
Palkattomalla omaishoidolla on kielteinen vaikutus erityisesti naisten työmarkkina-asemaan
Suomessa on arviolta 1,2 miljoonaa eri syistä säännöllisesti läheistään auttavaa yli 20-vuotiasta henkilöä. Muistisairaan henkilön läheiset huolehtivat monista käytännön arjen toimista, ja läheiset paikkaavat monelta osin julkisen palvelujärjestelmän puutteita. Kansainvälisen tutkimustiedon valossa palkaton hoiva vaikuttaa kielteisesti hoivaajan työllisyyteen, työtunteihin ja kertyneisiin ansioihin. Palkaton hoiva vähentää kokonaistyöllisyyttä sekä heikentää työllisyyttä ja tulotasoa erityisesti naisilla, jotka ovat useammin vastuussa hoivasta kuin miehet.
Suomessa tulisi ottaa käyttöön THL:n laatimat kriteerit omaishoidon tuen saamiseksi ja kehittää vuorohoidon vaihtoehtoja kuten perhehoitoa. Myös työn ja hoivan yhdistämiseen tarvitaan uusia tapoja kuten osa-aikatyön korvaava hoitoraha.
Tutustu tiedeiskuun (PDF-tiedosto).
Tiedeiskuun osallistui kuusi suomalaista alan tutkijaa, ja julkaisun on koonnut tutkijatohtori Ulla Halonen Jyväskylän yliopistosta.
Lisätietoa:
Annina Ala-Outinen
Asiantuntija
Puhelin: +358 50 327 0032
annina.ala-outinen@acadsci.fi
Työ on toteutettu osana Jane ja Aatos Erkon Säätiön rahoittamaa ilmiökartta -hanketta.