Tieteen tekeminen muuttuu, kun yhä useampi tutkija ottaa tekoälytyökaluja haltuun.
ChatGPT on ollut arjessamme tasan vuoden. Viimeistään nyt on tärkeää alkaa ymmärtää, millaisia mahdollisuuksia laajat kielimallit avaavat tutkijoille jo nyt, lähivuosista puhumattakaan.
Kielimalleilla tutkijat voivat tulevina vuosina tehostaa omaa työskentelyään merkittävästi. Aikaa säästyy hurjasti, kun lukemattomia julkaisuja ei tarvitse selata läpi manuaalisesti. Tekoälyn haarukoimaa tietoa voi pitää lähtökohtana, jonka relevanssia ja pätevyyttä tutkija tarkastelee kriittisesti.
Kielimalli analysoi suurta tekstimassaa nopeasti ja tarjoaa tutkijalle yhteenvetoja työn tueksi ja jalostettavaksi. Esimerkiksi kirjallisuuskatsauksen tekeminen on jo nyt nopeutunut huomattavasti, sillä kielimalli voi auttaa tunnistamaan suuren datamassan seasta keskeisiä tutkimuksia ja niiden pääkohtia.
Samaan aikaan kielimalleihin liittyy suuria haasteita: ne saattavat hallusinoida olemattomia lähteitä ja tietokannoissa on puutteita. Kielimalleihin turhautuminen on ymmärrettävää, sillä teknologia ei ole täydellistä.
Joka tapauksessa on aika opetella uudenlaista tekemistä ja ravistella vakiintuneita toimintatapoja. Onneksi tutkijat ovat leipätyönään tottuneet haastamaan itseään ja olemaan uteliaita tiedon suhteen. Samaa tarvitaan nyt myös tekoälyn kanssa.
Alla esittelemme kolme tekoälyyn liittyvää kysymystä, joita jokaisen tutkijan olisi syytä pohtia.
Miten tutkimustyö voi muuttua omalla tieteenalallasi?
Tekoäly kiihdyttää tällä hetkellä voimakkaasti esimerkiksi biotieteiden kehitystä. Vaikutukset leviävät hiljalleen yllättävillekin aloille.
Esimerkiksi sosiaalitieteissä tuotetaan jo nyt simuloituja kyselytutkimuksia, joissa vastaajat ovat massadatan perusteella luotuja satunnaistettuja virtuaaliprofiileja. Tekstinlouhinnan kehitys voi muuttaa myös esimerkiksi kulttuurintutkimusta.
Jokaisella tieteenalalla olisikin hyvä pohtia, missä uusia tutkimusmahdollisuuksia on näkyvissä.
Voiko tekoäly täydentää ihmisen puutteellisuutta?
Algoritmit ovat edelleen monin tavoin puutteellisia ja vinoutuneita. Siksi niiden tuottamaan tai koostamaan tietoon tulee suhtautua kriittisesti. Tämä on varmasti selvää jokaiselle, joka on perehtynyt tekoälyyn tai seurannut alaa koskevaa keskustelua.
Vähemmän on keskusteltu siitä, miten tekoäly voi mahdollisesti paljastaa tutkimustyöhön liittyviä inhimillisiä vinoumia. Ihmisen toimintaa ohjaavat väistämättä ennakkoluulot, arvot ja asenteet. Osa näistä on tiedostettuja, osa tiedostamattomia. Tutkija voi esimerkiksi pyytää tekoälyä kritisoimaan työstössä olevaa tutkimustekstiä.
Muodostuuko tutkijoille uudenlaisia yhteiskunnallisia rooleja?
Tähän asti tutkijat ovat tuottaneet, koonneet ja välittäneet tietoa itse. Nyt rooli muuttuu.
Tekoälyn avustuksella tutkijoista voi tulla entistä selvemmin tiedon tulkitsijoita ja vahvistajia. Syvällinen tiedon analysointi onkin tutkimustyön ydinsisältöä, joka korostaa tutkijan asiantuntemusta.
Tutkijoiden asiantuntijarooli yhteiskunnassa saattaa olla uhattuna, jos asioita voi kysyä helposti chatbotilta. Sokea – tai edes likinäköinen – luottamus tekoälyyn on kuitenkin vaarallista. Siksi asiantuntijoiden on syytä pohtia, millä keinoilla heidän asemaansa voisi turvata.
Jaakko Kuosmanen & Iiris Koivulehto
Kirjoittajat työskentelevät tieteen ja päätöksenteon asiantuntijoina Suomalaisessa Tiedeakatemiassa.