Skip to content

Tiedesparraus

Tiedesparraus on tutkijoiden ja päättäjien välistä vuorovaikutuksellista tiedetukea, joka auttaa hallintoa toteuttamaan tietopohjaista politiikkaa. Sofi on kehittänyt toimintamallin yhdessä ministeriöiden kanssa. Tiedesparraus soveltuu erityisesti laajoihin valmisteluhankkeisiin, joissa kysymyksiä, vastauksia ja kokonaiskuvaa on hyödyllistä jäsentää tutkijoiden ja päättäjien yhteistyönä.

 

MIKSI?

Politiikkavalmistelun tietopohjan muodostamisessa ovat tähän asti korostuneet tilausselvitykset ja asiantuntijakuulemiset. Uusille tutkijoiden ja päättäjien yhteistyömalleille on tarvetta. Tämä on todettu useissa selvityksissä (mm. Nieminen ym. 2019), ja asia on noussut myös esiin tekemissämme haastatteluissa. Ministeriöiden virkahenkilöt ovat toivoneet malleja, jotka vastaavat ainakin seuraaviin haasteisiin:

  • Kiire: Lainvalmistelua tehdään usein kiireessä eikä aikaa tutkitun tiedon etsimiselle ole riittävästi. Tietotarpeita myös nousee sellaisissa vaiheissa, joissa täydentäviä selvityksiä ei enää ehditä tehdä.
  • Laajat teemat: On lainvalmistelun teemoja, joissa tietotuen tarve koetaan käytännössä loputtomaksi. Valmisteluun nousee myös aivan uusia aiheita, kuten ilmastovaikutusten arviointi, joissa tuki on välttämätöntä.
  • Tiedon määrä: Tutkittua tietoa on tarjolla valtavasti, eikä olennaisen ja luotettavimman tiedon löytäminen ole helppoa.
  • Tietotarpeiden määrittely: Laajoissa valmisteluhankkeissa ei ole aina helppoa tunnistaa ja rajata olennaisimpia tietotarpeita. Tähän toivotaan tukea.
  • Kokonaiskuvien muodostaminen: Tarjolla oleva tietotuki on pistemäistä ja sellaisenaan riittämätöntä. Esimerkiksi vaikutusarviointien tueksi tilattavat selvitykset koettiin hyödyiltään vaihteleviksi. Valmistelijat kaipaavat tukea tiedollisten kokonaiskuvien muodostamisessa ja systeemisyyden ymmärtämisessä.
  • Vuorovaikutuksen puute: Tieteellinen tutkimus ei aina kykene tarjoamaan valmistelijoiden kaipaamia selkeitä vastauksia. Erityisesti viheliäisissä ongelmissa korostuu syy–seuraus-suhteiden epävarmuus, ja kysymys–vastaus-logiikalle perustuvia malleja (kuten tilausselvitys) hedelmällisempää voi olla tutkijoiden ja valmistelijoiden avoin keskustelu, jossa yhdessä pohditaan teemaan liittyviä näkökulmia, epävarmuuksia ja kytköksiä.
  • Räätälöitävyys: Valmisteluprosessit ovat keskenään hyvin erilaisia, ja valmistelijat toivovat tietotukea, joka on räätälöitävissä kulloisenkin tarpeen mukaan.

Lainvalmistelijat toivoivat erityisesti kevyesti ja nopeasti toteutettavia toimintamalleja, joissa keskeisessä roolissa on fasilitoitu vuorovaikutus tutkijoiden ja valmistelijoiden välillä.

 

MITÄ TEIMME?

Määrittelimme tavoitteet seuraavasti:

  • Päätavoitteena on vahvistaa poliittisten päätösten tietopohjaa tukemalla ministeriöiden valmisteluprosesseja.
  • Uusi toimintamalli tukee etenkin laajojen, systeemisten teemojen lainvalmistelutyötä ministeriöissä. Näissä pistemäinen tiedetuki on riittämätöntä eikä tarjolla ylipäätään usein ole helposti ja suoraan sovellettavaa tutkimustietoa.
  • Perinteiset tiedetuen toimintamallit noudattavat yleensä lineaarista kysymys–vastaus-muotoa: valmistelijat esittävät kysymyksiä, joihin tutkijat vastaavat suullisesti tai kirjallisesti. Lähdimme kehittämään vuorovaikutuksellista mallia, joka perustuu tiedon yhteistulkintaan.
  • Kehitettävän toimintamallin tulee vastata erilaisiin tarpeisiin eli olla räätälöitävä, ja sen tulee olla mahdollisimman kevyt ja resurssitehokas toteuttaa.

Nimesimme kehitettävän mallin tiedesparraukseksi.

 

PROSESSI

Kokonaisuuden suunnittelu | Työ käynnistyy ministeriön aloitteesta. Yhteistyön aluksi tarkennamme yhdessä valmistelijoiden kanssa tavoitteet ja pohdimme, mihin asioihin sparrauksessa kannattaa keskittyä, mitä aineistoja siinä voidaan käyttää ja missä laajuudessa ja aikataulussa sparraus kannattaa toteuttaa.

Tiedesparrausta voidaan käyttää esimerkiksi lakihankkeen haastemääritysten kirkastamiseen, tietopohjan arviointiin, tietoaukkojen tunnistamiseen tai toimenpide-ehdotusten vaikutusarviointiin. Suppeimmillaan kyse voi olla vain yhdestä työpajasta, ja toistaiseksi laajimmissa sparrauksissa näitä on ollut viisi. (Laajemmissa prosesseissa ministeriöt ovat maksaneet tutkijoille korvauksen näiden työstä.)

Keskeisessä roolissa sparrauksissa ovat valmisteludokumentit – kuten työryhmien muistiot, konsulttien ja tutkijoiden tuottamat selvitykset ja muut taustamateriaalit, lakiluonnoksen pykäläehdotukset ja vaikutusarvioinnin materiaalit – joita tutkijat kommentoivat.

Tutkijakartoitus | Sofi etsii sparraukseen sopivimmat tutkijat organisaatiorajoista riippumatta. Tutkijoiden määrä on yhdessä sparrauksessa vaihdellut neljästä kymmeneen.

Sparrausten valmistelu | Sofi suunnittelee yhdessä valmistelijoiden kanssa tarkemmat kysymykset, joihin työpajassa tai -pajoissa keskitytään. Nämä käydään huolellisesti läpi myös tutkijoiden kanssa, jotta he osaavat valmistautua ja tietävät, mitä heiltä toivotaan.

Fasilitoidut työpajat | Työpajoissa tutkijat pitävät alustuksia sovituista teemoista, kommentoivat valmisteludokumenttien sisältöä ja keskustelevat valmistelijoiden kanssa. Työpajoissa pyritään avoimeen, kriittiseen ja rakentavaan keskusteluun. Fasilitoija ohjaa keskustelua ja huolehtii aikataulusta, jolloin muut osallistujat voivat keskittyä asiasisältöihin. Korona-aikana työpajat on järjestetty verkossa.

Sparrausten lopputuote on vaihdellut: joissain tapauksissa tutkijat ovat työpajojen päätteeksi muotoilleet yhteiset viestinsä lakihankkeesta vastaavalle työryhmälle, toisissa kukin tutkija on tuottanut oman kirjallisen tiivistelmänsä ja joissain tapauksissa työpajoissa käyty keskustelu on vastannut lopputuotetta.

 

TOTEUTTAMAMME TIEDESPARRAUKSET

Ensimmäisen tiedesparrauksen toteutimme ympäristöministeriön kanssa ilmastovaikutusten arvioinnista. Sparraukseen osallistui yhdeksän valmisteluhanketta viidestä eri ministeriöstä. Palaute oli hyvin positiivista (lainvalmistelijoiden arvosana sparraukselle oli 4,4/5 ja tutkijoiden 4,7/5). Päätimme jatkaa toimintamallin kehittämistä.

Tiedesparrausta on sittemmin kokeiltu ja kehitetty yhdessä yhteensä kuuden ministeriön kanssa. Keskeinen rooli on ollut ympäristöministeriöllä, joka käynnisti sisäisen tiedesparrauskehityksen vuonna 2020. Tiedesparrauksia on käytetty lainvalmistelun lisäksi myös ministeriöiden ohjelma- ja strategiatyössä.

Vuosina 2020–2021 olemme toteuttaneet seuraavat tiedesparraukset:

  • Ilmastovaikutusten arviointi, ympäristöministeriö, tammikuu 2020
  • Julkishallinnon strategiatyö, valtiovarainministeriö ja Kuntaliitto, maalis–syyskuu 2020
  • Kansallinen liikennejärjestelmäsuunnitelma (Liikenne 12), liikenne- ja viestintäministeriö, kesä–elokuu 2020
  • Luonnonsuojelulain uudistus, ympäristöministeriö, kesäkuu 2020 – maaliskuu 2021
  • Fossiilittoman liikenteen tiekartta, liikenne- ja viestintäministeriö, kesäkuu 2021
  • Arkkitehtuuripoliittinen ohjelma, opetus- ja kulttuuriministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö ja ympäristöministeriö, elo–lokakuu 2021

Tiedesparrauksia ovat hyödyntäneet ja olleet mukana kehittämässä myös Ympäristötiedon foorumi, Kaupunkiakatemia ja Kaupunkitutkimusinstituutti Urbaria.

 

PALAUTE

Palaute tiedesparrauksista on ollut erittäin positiivista. Valmistelijoiden keskimääräinen kouluarvosana sparrauksille on ollut 8,6 ja tutkijoiden 8,8. Kaikki vastanneet valmistelijat ja tutkijat ovat olleet halukkaita osallistumaan tiedesparrauksiin uudestaan sekä suosittelemaan osallistumista kollegoilleen. Keskeiseksi haasteeksi molemmat osapuolet mainitsivat ajankäytön: tiedesparraukset koettiin tärkeiksi ja antoisiksi mutta samalla ajan löytäminen niihin koettiin vaikeaksi.

Valmistelijat kiittelivät mahdollisuutta keskustella valmistelutyöstä monitieteellisen asiantuntijaryhmän kanssa. Näin he saivat laaja-alaisen ulkopuolisen näkemyksen valmistelun tilasta ja sen suunnasta. Erityisesti tutkijoiden avoimen kriittinen mutta rakentava lähestymistapa sai valmistelijoilta kiitosta.

Tutkijoille sparrauksien ainoa merkittävä hyöty ei ollut oman tutkimuksensa vaikuttavuuden edistäminen, vaan he kokivat myös oppineensa paljon politiikkavalmistelun realiteeteista sekä saaneensa uusia, oman työnsä kannalta hyödyllisiä ajatuksia ja kontakteja. He kokivat myös keskustelut esimerkiksi toisten tieteenalojen tutkijoiden kanssa arvokkaiksi.

Sekä tutkijat että lainvalmistelijat arvostivat prosessin fasilitaattoreiden työpanosta esimerkiksi työpajojen suunnittelussa, tutkijoiden kartoittamisessa ja perehdyttämisessä sekä työpajojen vetämisessä.

 

OPIT

Onnistuneen tiedesparrauksen edellytyksiä ovat:

  • Ajoitus | Tiedesparraus kannattaa toteuttaa sellaisessa politiikkavalmistelun vaiheessa, jossa sisältö on jo hieman jäsentynyt mutta ei kuitenkaan liian pitkälle edennyt. Näin tutkijat saavat käsityksen sisällöstä mutta uusilla tiedoilla ja näkemyksillä on vielä mahdollista vaikuttaa lopputulokseen.
  • Valmisteludokumentit ankkureina | Työpajojen rakentaminen valmisteltavien dokumenttien ympärille on osoittautunut toimivaksi käytännöksi. Se auttaa pitämään huomion ja keskustelun asiassa, ja kirjallisten materiaalien kommentointi on tutkijoille tuttu käytäntö. Valmisteluprosessin avaaminen ja keskeneräisten, mahdollisesti luottamuksellisten, materiaalien esittäminen tutkijoille vaatii valmistelijoilta ja ministeriöltä toki rohkeutta mutta on osoittautunut sen arvoiseksi.
  • Avoin vuoropuhelu | Perinteinen tiedetuki noudattaa kysymys–vastaus-mallia: valmistelijoilla on kysymys, johon tutkijoilta pyydetään vastaus. Tällöin yhteistyön onnistuminen riippuu paljon siitä, onko kysymys valittu, muotoiltu ja ymmärretty oikein. Valmistelutyössä on kuitenkin usein tilanteita, joissa selkeitä kysymyksiä ei vielä ole tai osata määritellä. Lopputuloksen kannalta onkin usein hedelmällistä, jos voidaan käydä avointa vuoropuhelua ilman liian tiukkoja kysymyksenasetteluita. Tällöin voi löytyi uusia yllättäviä näkökulmia, ja vuorovaikutus on molemmin puolin yleensä palkitsevampaa. Luottamuksellinen vuoropuhelu syntyy kokemuksemme perusteella parhaiten kohtuullisten pienten ryhmien kesken (korkeintaan 10–12 henkeä).
  • Ministeriön sisäinen motivaatio | Onnistuneen tiedesparrauksen edellytys on, että ministeriössä on tiedemyönteisiä ja tietopohjaisen päätöksenteon kehittämisestä kiinnostuneita virkahenkilöitä ja resursseja käytettäväksi tiedetuen kehittämiseen. Avainasemassa on sisäinen tiedesparraustuki, joka pystyy suunnittelemaan ja koordinoimaan prosesseja ulkoisten tiedevälittäjien kanssa. Myös johdon tuki tiedetuelle on tärkeää.
  • Tiedevälittäjien rooli | Tiedesparraus on vaativa prosessi ja vuorovaikutustilanne: Tiiviissä aikataulussa käsitellään hyvinkin laajoja ja kompleksisia asiakokonaisuuksia. Tilanteessa kohtaavat tutkijoiden ja lainvalmistelijoiden erilaiset kulttuurit ja näkökulmat. Kaikki toivovat, että sparraus onnistuu vahvistamaan prosessin tietopohjaa. Onnistumisen edellytyksiä parantaa se, jos prosessista ja käytännön asioista huolehtii erillinen asiaan perehtynyt tiedevälittäjä (kuten Sofi, Ympäristötiedon foorumi, Kaupunkiakatemia tai Urbaria). Tällöin ministeriön edustajat ja tutkijat voivat keskittyä sisällöllisiin kysymyksiin. Tiedevälittäjä auttaa valmistelijoita kirkastamaan sparrauksen tavoitteet, suunnittelee työpajat yhdessä heidän kanssaan, auttaa etsimään sopivimmat tutkijat ja tukee tutkijoita työpajaan valmistautumisessa. Työpajoissa tiedevälittäjä huolehtii, että keskustelu pysyy aiheessa, että puheenvuorot jakaantuvat tasapuolisesti ja että aikataulu pitää sekä tekee yhteenvetoja keskusteluista. Ministeriöt ovat myös todenneet ulkopuolisen, riippumattoman tiedevälittäjän lisäävän hankkeen uskottavuutta.

 

Pohdittavia seikkoja:

  • Kielikysymys | Toistaiseksi tiedesparrauksia on toteutettu vain suomeksi, sillä suomi on niin vahvasti hallinnon kieli: dokumentit ja asiakirjat ovat suomeksi, ja jatkoa varten kommentit ja argumentit tarvitaan suomeksi. Sparrauksissa myös käsitellään usein teemoja, jotka edellyttävät suomalaisen yhteiskunnan ja järjestelmän tuntemusta. Välitön, avoin vuoropuhelukaan ei välttämättä luonnistuisi työpajoissa esimerkiksi englanniksi yhtä hyvin. Tämä valitettavasti rajaa käytettävissä olevien tutkija-asiantuntijoiden joukkoa. Jatkossa onkin mietittävä, millä tavoilla ei-suomenkielisten tutkijoiden osaamista voitaisiin hyödyntää.
  • Vaikutukset | Tiedesparrauksien konkreettiset vaikutukset eli se, miten niiden tuloksia on käytännössä hyödynnetty eri hankkeissa, on tärkeä kysymys. Tästä on kuitenkin toistaiseksi vasta vähän tietoa, sillä monet prosessit ovat kesken.
  • Soveltuvuus | Tiedesparrausta on toistaiseksi kokeiltu varsin eri tyyppisissä hankkeissa ja prosessin vaiheissa. Jatkossa on syytä tarkentaa sitä, millaisiin tilanteisiin se soveltuu erityisen hyvin. Se esimerkiksi tuntuu sopivan alustavaan vaikutusten tunnistamiseen paremmin kuin täsmälliseen vaikutusten arviointiin.

 

LISÄÄ AIHEESTA

Sofi: Mitä opimme luonnonsuojelulain tiedesparrauksesta

Ympäristöministeriön opas, jossa kuvataan myös tiedesparrausta: Tutkijayhteistyöllä vahvempaa tietopohjaa valmisteluun – Valmistelijan opas vaikuttavaan tutkijayhteistyöhön