”Yhä useampi [nuori tutkija] kokee tärkeäksi sen, että omalla tutkimustyöllä tai siihen liittyvällä toiminnalla on yhteiskunnallista merkitystä myös tiedemaailman ulkopuolella”, kirjoittaa Nuorten Tiedeakatemian puheenjohtaja Lasse Lehtonen. ”Monesti tutkimus vaikuttaa ympäröivään maailmaan monimutkaisilla tavoilla, jotka pakenevat yksioikoisten mittarien kategorisointeja.”
Muistan elävästi ensimmäisen iltapäiväni Nuorten Tiedeakatemian tuoreena jäsenenä. Satuin tuolloin jäsentilaisuudessa samaan pöytään fysiikan eri alojen edustajien kanssa ja uppouduin kuin huomaamattani osaksi heidän keskusteluaan. Vaikka en ymmärtänyt substanssista mitään, pystyin kyllä ihmistieteilijänä käsittämään, miten merkityksellisten asioiden äärellä oltiin. Siksi tunne oli vahva: koin tulleeni kotiin, osaksi nuorten tutkijoiden joukkoa.
”Nuoret tutkijat” eivät tietenkään ole mikään monoliitti, ja moniäänisyys kukoistaa myös Nuorten Tiedeakatemiassa. Tämä on väistämätöntäkin, sillä eri alojen toisistaan poikkeavat lähtökohdat heijastuvat käsityksiin tieteenteosta ja tutkijan urasta. Tästä huolimatta on ollut häkellyttävää huomata, mikä kaikki meitä yhdistää. Nuoria tutkijoita esimerkiksi kiinnostavat ja mietityttävät hyvin samankaltaiset kysymykset ja kipukohdat, jotka koskevat uraa, tutkijan asemaa ja tieteen merkitystä maailmassa. Näiden joukossa yksi trendi on selvä: yhä useampi kokee tärkeäksi sen, että omalla tutkimustyöllä tai siihen liittyvällä toiminnalla on yhteiskunnallista merkitystä myös tiedemaailman ulkopuolella.
”Nuorten tutkijoiden näkökulmasta toivoisin enemmän sekä julkista että tiedemaailman sisäistä keskustelua siitä, mitä vaikuttaminen oikeastaan on ja miksi sitä tehdään.”
Ilmiö sinänsä ei ole rajoittunut nuoriin tutkijoihin vaan on ajan hengen mukainen, sillä kaikkia tutkijoita suorastaan kannustetaan nykyään aktiivisesti yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Suomessakin useat tieteelliset organisaatiot, Suomalainen Tiedeakatemia mukaan lukien, ovat hienosti aktivoituneet vastaamaan tarpeeseen tarjoamalla apua tieteentekijöille, joita aihepiiri kiinnostaa mutta jotka eivät tiedä, mistä aloittaa.
Nuorten tutkijoiden näkökulmasta toivoisin kuitenkin vielä enemmän sekä julkista että tiedemaailman sisäistä keskustelua siitä, mitä vaikuttaminen oikeastaan on ja miksi sitä tehdään. On lopulta hyvin vaikeaa määritellä, milloin tutkimus tai tutkija on ”vaikuttanut yhteiskunnallisesti”. Rahoittajilla, yliopistoilla ja päättäjillä on tästä syystä kiusaus tulkita ”vaikuttavuutta” kvantitatiivisina ja yksioikoisesti kategorisoitavina parametreina. Näihin kuuluvat esimerkiksi taloudellinen hyöty (tai vähintään sovelluspotentiaali), osoitus suorasta vaikutuksesta poliittisen linjauksen sisältöön tai tutkimusaiheen kiinnittyminen juuri tässä hetkessä ”yhteiskunnallisesti” miellettyihin diskursseihin.
”Nuori tutkija kun joutuu väistämättä suhteuttamaan rajallisen aikansa uran edistämiseen.”
Vaikuttavuuden määrittely tällaisten muuttujien kautta on hyvin lyhytnäköistä. Monesti tutkimus vaikuttaa ympäröivään maailmaan monimutkaisilla tavoilla, jotka pakenevat yksioikoisten mittarien kapeakatseisia kategorisointeja. Esimerkiksi yksittäisen tutkimuksen merkitys saattaa paljastua – tai oikeastaan muotoutua – vasta vuosikymmeniä tulosten julkaisun jälkeen. Toisaalta vaikkapa tutkijan pedagogisella toiminnalla saattaa olla merkittävästi suurempi yhteiskunnallinen vaikutus kuin tämän laadukkaassa tiedelehdessä julkaistulla vertaisarvioidulla artikkelilla, mutta tämän vaikutuksen osoittaminen on – varsinkin lyhyellä aikajänteellä – yleensä käytännössä mahdotonta.
Tässä tullaan myös siihen, miksi huomion kiinnittäminen asiaan on erityisen tärkeää nuorten tutkijoiden näkökulmasta. Nuori tutkija kun joutuu väistämättä suhteuttamaan rajallisen aikansa uran edistämiseen, eikä vertaisarvioidun tiedejulkaisemisen ulkopuolelle jäävä toiminta tyypillisesti juurikaan paina yliopistojen rekrytointiprosesseissa. Tässä tilanteessa saattaa nousta suuri houkutus vastata ulkoiseen paineeseen ja joko jättää itselle tärkeä toiminta toteuttamatta tai taipua määrittelemään yhteiskunnallinen vaikuttavuus tavoilla, jotka sopivat annettuihin parametreihin mutta eivät vastaa omaa ideaalia.
Kenties asiat ovat kuitenkin muuttumassa. Kukaan ei taatusti kiistä sitä, että tutkijan ydintoimintaa on jatkossakin laadukkaan tutkimuksen tekeminen. Kun kuitenkin kuuntelen nuoren sukupolven kanssatutkijoitani alasta riippumatta, monet kokevat tärkeäksi arvioida oman työnsä merkityksellisyyttä myös tiedejulkaisemisen ulkopuolella. Yhä useammalla on myös toive, että tämänkaltainen merkityksellisyys huomioitaisiin aidosti tutkijan ansiona – ei ainoastaan ruutuun rastittavana parametrinä. Tässä mielessä Nuorten Tiedeakatemian ja laajemmin nuorten tutkijoiden keskuudessa nousevia trendejä voi kenties pitää indikaationa siitä, millaiseen suuntaan tiedemaailma arvoiltaan tulevaisuudessa liikkuu.
Lasse Lehtonen
Kirjoittaja on Aasian tutkimuksen ja musiikkitieteen dosentti Helsingin yliopistosta sekä Nuorten Tiedeakatemian puheenjohtaja.