Tieteen tila ja hyöty?

Vuoden vaihtuessa toivomme uuden vuoden olevan parempi kuin edellinen, joka oli poikkeuksellisen monien ja samanaikaisten kriisien värittämä. Uusi vuosi edustaa mahdollisuutta ja lupausta uuteen alkuun. ”Alku” oli myös keskeinen teema tammikuussa monilla paikkakunnilla järjestetyillä Tieteen päivillä ja osana tapahtumaa järjestetyillä Tekniikan päivillä. Nämä tapahtumat toimivat sekä kansalaisille että tieteentekijöille laaja-alaisena katselmuksena tieteen ja tutkimuksen tilaan Suomessa. Yleisesti ottaen tieteen tila näyttää hyvältä: viime vuoden lopulla julkaistun tiedebarometrin mukaan erittäin suuri osa kansalaisista luottaa tieteeseen ja tutkimukseen (85 %) sekä sitä tekeviin yliopistoihin (82 %). Merkille pantavaa on, että pandemian aikana somessa levinneestä mis- ja disinformaatiosta huolimatta luottamus tieteeseen ja tutkijoihin on itse asiassa lisääntynyt.

”Merkille pantavaa on, että pandemian aikana somessa levinneestä mis- ja disinformaatiosta huolimatta luottamus tieteeseen ja tutkijoihin on itse asiassa lisääntynyt.”

Toinen tekijä, joka luo uskoa tieteen ja tutkimuksen hyvän tilan jatkumiselle, on parlamentaarisen TKI-työryhmän esitys tutkimus- ja kehitysrahoituksen nostamisesta 4 %:iin bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä säätämällä uusi rahoituslaki ja laatimalla kehyskautta pidempi T&K-rahoituksen suunnitelma. Esityksestä nousee esiin kysymys T&K-rahoituksen jakautumisesta tutkimuksen ja kehityksen kesken, joista jälkimmäistä ei ole ilman edellistä. Pelkistäen näen tämän kysymyksenä tieteen hyödystä ja arvosta.

Kysyin tätä Open-AI:n tekoälyltä ChatGPT:ltä ja sain seuraavan vastauksen: ”Tieteen hyöty viittaa siihen, miten tiede auttaa ihmisiä ratkaisemaan ongelmia ja parantamaan elämänlaatua. Tämä voi sisältää esimerkiksi lääketieteen kehittymisen, teknologian kehittymisen ja ympäristönsuojelun edistämisen. Tieteen arvo viittaa siihen, miksi tiede on merkittävää ihmiskunnan kehitykselle ja miksi sitä pitäisi jatkaa tutkimusta. Tämä voi sisältää esimerkiksi tiedon lisäämisen maailmasta ja sen toiminnasta, ihmisen ymmärryksen lisäämisen itsestään ja ympäröivästä maailmasta sekä tiedon perustan luomisen tulevaisuuden teknologioille ja innovaatioille.” Tieteen päivillä arvovaltainen ja monitieteinen paneeli (Anna Mauranen, Minna Palmroth, Otso Ovaskainen ja Ilkka Niiniluoto) keskusteli niin ikään tieteen hyödystä ja näki edellisen kanssa samansuuntaisesti, että kaikella tieteellä on ajatonta itseisarvoa, mutta sillä voi olla myös ajallista ”välinearvoa”, ts. hyötyä.

”Meidän tieteentekijöiden ei pidä jäädä keskustelemaan vain keskenämme, vaan olla vaikuttava ja näkyvä toimija sekä käydä riippumatonta dialogia kansalaisten, päätöksentekijöiden ja politikkojen kanssa.”

Palatakseni vielä Tiedebarometrin havaintoihin, kolme neljännestä kansalaisista pitää ”tutkimusta hyödyllisenä yhteiskunnan kannalta” mutta puolet heistä ajattelee että ”maassamme tehdään veronmaksajien rahoilla paljon hyödytöntä tutkimusta”. Toisaalta kansalaiset uskovat ”tieteen ja tekniikan kehityksen muuttavan ihmisten arkielämää paremmaksi seuraavan 10–20 vuoden aikana”. Edelleen neljä viidennestä kansalaisista ”pitää oikeana, että tutkijat osallistuvat julkiseen keskusteluun ja antavat suosituksia päätöksenteon pohjaksi” ja ajattelee, että ”poliittisen päätöksenteon tulee pohjautua tieteeseen ja tutkimustietoon”.

Näiden havaintojen valossa meidän tieteentekijöiden ei pidä jäädä keskustelemaan vain keskenämme, vaan olla vaikuttava ja näkyvä toimija sekä käydä riippumatonta dialogia kansalaisten, päätöksentekijöiden ja politikkojen kanssa. Näin osoitamme olevamme luottamuksen arvoisia, ja tiede luo yhteiskunnalle sekä arvoa että hyötyä!   

Professori Kimmo Kaski

Suomalaisen Tiedeakatemian esimies