ValokuvaHuhtamaaHeli

Suomalaisen Tiedeakatemian humanistipalkinto 2019 tutkijatohtori Heli Huhtamaalle

Palkinto ojennettiin Suomalaisen Tiedeakatemian teemaillassa 14.10.2019 Säätytalolla.

Heli Huhtamaan tutkimukset avaavat uusia näkökulmia sekä ympäristöhistoriaan että ilmastotutkimukseen: ”Tutkin ilmastohistoriaa: miten ja miksi ilmaston vaihtelut ovat vaikuttaneet – tai ovat olleet vaikuttamatta – ihmisen hyvinvointiin ja toimeentuloon menneisyydessä.”

Huhtamaa väitteli vuonna 2017 Bernin yliopistossa ilmastotieteestä ja samana vuonna Itä-Suomen yliopistossa historiasta. Kaksoisväitöskirja “Exploring the Climate-Society Nexus with Tree-Ring Evidence: Climate, Crop Yields, and Hunger in Medieval and Early Modern North-East Europe” käsitteli ilmastokehitystä ja nälkävuosia. Tämän väitöskirjan ja hänen myöhempien tutkimustensa ansio on monitieteisyydessä ja kokonaisvaltaisessa tutkimusotteessa.

Huhtamaa on osoittanut metodologista rohkeutta ja innovatiivisuutta yhdistäessään tutkimuksissaan historiantutkimuksen perinteisiä dokumenttiperusteisia menetelmiä, pitkän ajanjakson analyysiä, tilallisuutta sekä luonnontieteellisiä ilmastontutkimuksen ja ympäristöhistorian menetelmiä. Esimerkkinä tästä on Huhtamaan yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen tutkijan Samuli Helaman kanssa kehittämä tutkimusmenetelmä. He käyttivät tutkimuksessaan ensimmäistä kertaa vuosirenkaiden tiheysmittauksia satovaihteluiden tutkimiseen. Sittemmin tätä heidän kehittämäänsä menetelmää on sovellettu muissa tutkimuksissa.

”Olen ollut aina kiinnostunut sekä humanistisista että luonnontieteistä, ja erityisesti näiden välisistä rajapinnoista. Menneisyyden ilmastojälkiä on tallentunut luonnon arkistoihin kuten puun vuosilustoihin ja järvien sedimenttikerroksiin, joista luonnontieteilijät rekonstruoivat menneisyyden ilmastovaihteluita jopa vuoden tarkkuudella. Itse taas kerään aineistoa ihmisen toimeentulosta ja hyvinvoinnista historiantutkimukselle perinteisistä kirjallisista lähteistä. Yhdistämällä nämä kaksi aineistoryhmää meillä on mahdollista tarkastella ihmisen ja ilmaston välistä kehitysdynamiikkaa pitkällä aikavälillä. Ensimmäiset oivallukseni mahdollisuuksista käyttää lustoaineistoa historiantutkimuksen apuvälineenä sijoittuvat opiskeluaikoihin.” Huhtamaa kertoo.

Uudet lähestymistavat ovat johtaneet hänet tutkijaksi useisiin kansainvälisesti arvostettuihin tutkijaryhmiin Bernin, Utrechtin ja Heidelbergin yliopistoon. Huhtamaa vetää Heidelbergin yliopistossa omaa post doc -projektia. Ensi vuonna hän on palaamassa Bernin yliopistoon ilmastohistorian tutkimusryhmään, yhteen maailman johtavista ja arvostetuimmista ilmastohistorian oppiaine- ja tutkimusryhmistä.

Heli Huhtamaa on julkaissut muun muassa kansainvälisissä historian, paleoluonnontieteiden, ympäristötieteiden, arkeologian, maantieteen ja meteorologian alojen julkaisuissa. ”Tämäntyyppinen monitieteellinen tutkimustyö kiehtoo ja inspiroi minua suuresti. Se vaatii kykyä keskustella ja kunnioittaa toisen asiantuntijuutta, mikä parhaimmillaan edistää irtautumista eri tieteenaloja poteroihin ajavasta ’me ja muut’ -ajattelusta tutkimuksessa.” kertoo Huhtamaa.

”Minulla on ollut eturivin paikka seurata, ja myös mahdollisuus vaikuttaa, ilmastohistoriassa tapahtuneeseen lähestymistavan muutokseen. Nykyään ymmärrämme, että ihmisen ja ilmaston välinen suhde noudattaa harvoin – jos koskaan – universaaleja lainalaisuuksia. Ilmastolliset tekijät antavat tukittaville yhteiskunnallisille tapahtumille ja ilmiöille tietyn kontekstin ja reunaehdot, mutta ilmasto ei yksin selitä menneisyyttä.”

Download PDF