Tieteen tiedotus ry:n teettämässä Tiedebarometrissa (2022) kartoitetaan suomalaisten suhdetta tieteeseen.
Barometri teetetään joka kolmas vuosi. On mukavaa havaita tänä vuonna tehdystä barometrista, että tiede ja tutkimus kiinnostavat kansalaisia. Yli 60 prosenttia kansalaisista on erittäin tai melko kiinnostunut tieteestä ja tutkimuksesta, ja vain kuutta prosenttia ne eivät kiinnosta lainkaan. Televisio ja sanomalehdet ovat ylivoimaisesti tärkeimpinä pidetyt tieteellisen tiedon lähteet. Kolmanneksi sijoittuvat muut verkkosivut ja hakukoneet. Tieteelliset julkaisut ovat 5. sijalla tieto- ja ammattikirjallisuuden jälkeen. Näiden tulosten pohjalta voidaan miettiä, miten tieteen popularisointia voitaisiin kehittää.
Tieteeseen luotetaan, sillä peräti 85 prosenttia vastaajista ilmoitti luottavansa tieteeseen ja tutkimukseen. Lähes yhtä korkeaan luottamusprosenttiin ylsivät yliopistot ja korkeakoulut. Myös tiedeneuvonnan merkitys ymmärretään hyvin suomalaisessa yhteiskunnassa: runsas 4/5 vastaajista kannatti tutkijoiden osallistumista julkiseen keskusteluun ja sitä, että tutkijat antavat suosituksia päätöksenteon perustaksi.
Luottamus tieteeseen, tutkijoihin ja tiedeneuvontaan on siis vahva. Laadukas tutkimus edellyttää kuitenkin riittävää rahoitusta. Rahoituksen kasvattaminen ei saanut barometrissa aivan varauksetonta kannatusta. Hieman alle puolet vastaajista oli sitä mieltä, että Suomen tutkimus- ja kehitysinvestoinnit (T&K-investoinnit) tulee nostaa neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta. Tässä kohden tosin herää epäilys, onko kysymys ymmärretty oikein – siinä ei täsmennetty, tarkoitetaanko tällä sekä valtion että yksityisen sektorin T&K-rahoituksen kokonaismäärää. Osa vastaajista on saattanut ymmärtää, että kyse on yksin valtion antaman rahoituksen määrästä.
Vuosina 2010–2016 Suomen T&K-menojen BKT-osuus putosi voimakkaasti, joskin se on piirun verran elpynyt viime vuosina (2,91 prosenttia vuonna 2020, josta valtion rahoituksen intensiteetti oli 0,96 prosenttia). Parlamentaarisen työryhmän raportissa (2021) eduskuntaryhmät sitoutuivat T&K-rahoituksen kasvattamiseen neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta. Tästä määrästä julkisen sektorin osuus on 1,33 prosenttia, joten kirittävää on melkoisesti.
Eduskunnassa on parhaillaan käsiteltävänä hallituksen esitys (HE 211/2022 vp) niin sanotuksi rahoituslaiksi (laki valtion tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoituksesta vuosina 2024–2030). Valtiovarainvaliokunta on antanut esityksestä mietintönsä 2.12.2022 (VaVM 34/2022 vp). Valiokunta puolsi esitystä yksimielisesti, ja eduskunta hyväksyi lakiehdotuksen sisällön mietinnön mukaisena ensimmäisessä käsittelyssä 8.12.2022. Näin ollen laki tullee hyväksytyksi ja astuu voimaan vuoden 2023 alussa. Valiokunta korostaa muun muassa tutkimuksen perusrahoituksen riittävyyttä. Esityksen mukainen T&K-rahoitus olisi jatkossa lakisääteinen meno valtion talousarviossa.
Tulevaan lakiin sisältyy kannustin ja samalla myös hopute: valtion määrärahoja saadaan harkinnan mukaan korottaa luvattua vähemmän jos havaitaan, että yksityisen sektorin T&K-investoinnit jäävät alle 2/3:aan kokonaismenoista. Taustalla ovat Euroopan unionin tavoitteet, joiden mukaan 2/3:n T&K-rahoituksesta pitäisi tulla yksityiseltä sektorilta. Saadakseen tavoitteen mukaisen määrän valtion rahoitusta yliopistojen, korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten tulee ponnistella myös yksityisen rahoituksen hankkimiseksi.
Valtiovarainvaliokunta totesi mietinnössään, että rahoituslakia koskeva esitys on välttämätön Suomen kestävän kasvun tukemiseksi. Suomi on jäänyt T&K-rahoituksessa jälkeen maailman kärjestä. Uudistuksen myönnetään lyhyellä aikavälillä lisäävän velkaantumista. Hallituksen esityksessä kuitenkin vakuutetaan, että oikein toteutettuina valtion T&K-rahoituksen yhteiskunnalliset tuotot ovat kustannuksia suuremmat. Toivoa sopii, että tähän ei sisälly ajatusta voimakkaasta tutkimuksen ohjailusta tieteen vapauden kustannuksella.
Professori Tuula Linna
Suomalaisen Tiedeakatemian varaesimies