Professori (emer.) Viljo Rasila (s. 1926) oli – omien sanojensa mukaan – Eino Jutikkalan ”oppipoika”, jota akateemikko arvosti suuresti ja piti oman tieteellisen työnsä jatkajana. Rasilan väitöskirja (1961) käsitteli torpparikysymystä. Alaotsakkeensa mukaan se oli ”yhteiskuntahistoriallinen tutkimus”, joka asetti tunnetun ongelman uusiin puitteisiin. Rasila, joka itse oli torpparin poika, osasi kuvata miten taloudelliset, sosiaaliset ja poliittiset syyt kietoutuivat yhteen ns. torpparikysymyksessä. Hän arvosteli (1959) myös Väinö Linnan luomaa torpparikuvaa, ja Eino Jutikkala vetosi (1961) Rasilan tutkimuksiin väittelyssä siitä oliko torpparikysymys syy sisällissotaan 1918.
Rasila toi historiantutkimukseen tilastollisen ja yhteiskuntatieteellisen analyysin
Jutikkalan tuki oli ratkaiseva, kun Rasila sai Valtion humanistisen toimikunnan (Suomen akatemian) nuoremman tutkijan viran. Rasila jatkoi sisällissodan mytologian purkamista poikkeuksellisella tutkimuksellaan ”Kansalaissodan sosiaalinen tausta” (1968). Siinä poliittisen ja ideologisen asetelman korvasivat lahjomattomat numerot. Monimuuttujamenetelmien soveltaminen historiantutkimukseen oli paitsi empiirisesti antoisaa – se muutti kuvaa vuoden 1918 sodan syistä – myös metodisesti rohkea ja aikaansa edellä ollut ratkaisu. Pitkään sosiologiaa opiskellut Rasila toi historiantutkimukseen tilastollisen ja yhteiskuntatieteellisen analyysin. Hän puolusti systeemiteoriaa selitysmallina (1972) ja kirjoitti oppikirjan tilastollisista menetelmistä 1977. Rasilan metodinen ajattelu ja kokeilu oli luontevaa jatkoa varhaisemmalle sosiaalihistorialliselle tutkimukselle, ns. Suolahden-Voionmaan koulukunnalle, josta Eino Jutikkalakin uransa aloitti.
Torpparikysymyksen jälkeen (Torpparikysymyksen ratkaisuvaihe, 1971) ja ohella Viljo Rasila paneutui kaupunkihistoriaan kirjoittamalla mm. Suomen kaupunkilaitoksen historiaan sosiaali- ja terveystoimesta (1982; 1983) sekä kaksi laajaa nidettä (II ja IV) Tampereen historiasta (1984; 1992). Väliosan kirjoitti Eino Jutikkala. Tampereen historiassa Rasila keskittyi paitsi rakenteellisiin selittäjiin myös erityisesti yrittäjien rooliin kaupungin kehityksessä. Rasilan tuotannossa alkoikin sittemmin korostua yksilön ja ns. tavallisen ihmisen kokemus ja näkökulma (esim. Teollistumiskauden muuttoliikkeet, 1983). Viljo Rasila oli – Eino Jutikkalan kanssa – keskeinen henkilö laajojen ja merkittävien kokoomateosten, Suomen taloushistorian I-III (1982-1983) ja Suomen maatalouden historian I-III (2003-2004) toteuttamisessa. Rasila oli jälkimmäisen teossarjan päätoimittaja.
Opetustyössään Tampereen yliopiston Suomen historian professorina Rasila onnistui yhdistämään historiantutkimuksen monta ulottuvuutta: historianfilosofian, rakenteelliset tekijät, yksilön kokemuksen ja eettisen pohdinnan. Hän on pyrkinyt tuomaan historiantutkimusta voimakkaasti laajan yleisön tietoon ja on edelleen suosittu ja ahkera luennoitsija. Vuonna 1996 ilmestyi Rasilan kirjoittama Suomen historian yleisesitys venäjäksi.