Selvitimme uudessa kokeiluyhteistyössä Aalto-yliopiston kanssa, miten tekoäly voi auttaa tiedevälittäjiä Tiedesparraus-keskustelujen vetämisessä. Olemme Tiedeakatemiassa testanneet jo useamman vuoden ajan tekoälyn mahdollisuuksia erilaisissa tiedevälittämismenetelmissä.
Kansainvälisesti tekoälyn potentiaalia on tarkasteltu niin käytännössä kuin tutkimuskirjallisuudessakin usein osana tietosynteesien tekemistä: miten tehdä nopeammin parempia tietokoosteita päättäjien käyttöön? Sen sijaan tekoälyn potentiaalia tutkijoiden ja päättäjien vuorovaikutustilanteissa ei ole juuri tarkasteltu.
Tiedeneuvonnan kolme kulmakiveä ovat tieteellinen uskottavuus, poliittinen legitiimiys ja käytännön hyödyllisyys päätöksentekijöille. Nämä vaatimukset eivät katoa, vaikka apuna käytettäisiin tekoälyä (Tyler et. al. 2023). Tästä ajatuksesta käynnistimme myös Tiedeakatemian ja Aalto-yliopiston kehitystyön: tekoäly tuotiin mukaan valmiiseen Tiedesparraamisen toimintamalliin, joka korostaa osapuolten välistä luottamusta ja tietotarpeen hyödyllisyyttä suhteessa päätöksentekoon. Projektissa olivat mukana Computational Behavior Lab-tutkimusryhmää vetävä professori Antti Oulasvirta sekä maisteriopiskelija ja lopputyöntekijä Nina Aro Aalto-yliopistosta.
”Julkisessa keskustelussa unohtuu usein se, että tekoälyn käyttö täytyy aina muotoilla käyttötilanteisiin sopivaksi. Ihmiskeskeisten tekoälymenetelmien kehittäminen erilaisiin tilanteisiin sopivaksi ei ole ihan helppoa. Tässä projektissa tutkimme ns. osallistavien suunnittelumenetelmien käyttöä tekoälypalveluiden muotoilemisessa. Tutkimuksellisesti kiinnostavaksi tämän teki se, että Tiedesparraus on toisaalta sisällöltään vaativaa, mutta myös nopeatempoista.” professori Antti Oulasvirta kuvaa projektia.
Mitä uusi työkalu tekee?
Projektissa kehitimme työkalua, jota voidaan syksystä 2026 alkaen hyödyntää todellisissa tiedesparraustilanteissa. Human-in-the-loop -ajattelu ohjasi kehitystyötä: tiedevälittäjä päättää, mitä tekoälyn tuottamasta tiedosta nostetaan keskusteluun.
Prototyyppi toimii taustalla koko Tiedesparraus-session ajan. Se analysoi puhutun keskustelun automaattisesti ja tarjoaa tiedevälittäjille seuraavaa sisältöä:
- Tietoaukkojen tunnistaminen: Mitkä ovat politiikkavalmistelun avoimia kysymyksiä?
- Oletusten tunnistaminen: Mitä pidetään itsestään selvänä ja ei kyseenalaisesta ääneen keskustelussa?
- Sisällön syntetisointi: Mitkä teemat korostuvat keskustelussa?
- Erimielisyyksien kartoitus: Mistä asioista keskustelijat ovat eri mieltä?
Tekoäly tuo kolmen tunnin intensiiviseen työpajaan lisää analyyttista kapasiteettia. Tiedevälittäjän nostamat huomiot työkalun tekemästä alustavasta analyysista haastavat keskustelijoita miettimään aihetta uusista näkökulmista.
”Yllätyin siitä kuinka paljon työtä vaatii ymmärtää käyttäjien tarpeita. Tiedevälittämistä täytyi ymmärtää perusteellisesti ennen kuin teknisiä ratkaisuja pystyi edes hahmottelemaan. Kehitystyö on vaatinut jatkuvaa kokeilua, hienosäätöä ja tiheää yhteistyötä tiedevälittäjien kanssa. Innostavinta oli se, että tekoälyä ei ole aiemmin sovellettu tällaisessa kontekstissa tiede-politiikkadialogien tukemiseen. Se vapautti ajattelua.” prototyypin teknisestä kehittämisestä ja testaamisesta vastannut Nina Aro kuvailee työtä.
Kehittämistyö jatkuu: tekoäly ei korvaa tiedevälittäjää
Jatkokehityksen tavoitteena ei enää ole luoda työkalua, jonka yksi osa ihminen on (human-in-the-loop), vaan systeemi, jossa tekoälyllä on rooli monien muiden komponenttien rinnalla (AI-in-the-mix). Tekoäly tuodaan mukaan, jos se tukee menetelmäkehitystä. Koko menetelmää ei valjasteta tekoälyn toiminnan ehdoille, vaan tekoälylle katsotaan oikea paikka prosessista siten, että luottamus ja legitiimiys eivät kärsi.
Kehitystyössä suuntaamme katseemme esimerkiksi siihen, miten tekoäly voisi vielä nykyistä paremmin haastaa työpajan osallistujien ajattelua sen rinnalla, että se tunnistaa tietoaukkoja ja oletuksia tiedevälittäjän työn tueksi.
Teksti: Laura Väliniemi
Kuvassa Laura Väliniemi ja Nina Aro
Aro Nina (2026) Co-Designing AI Support for Science-for-Policy Facilitators. Diplomityö. Aalto-yliopisto.
Tyler et. al. (2023) AI tools as policy advicers? The potential and the pitfalls. Nature.