30.10.2025 Tiede ja päätöksentekoUutiset

Tiedesparrauksessa tunnistettiin keikahduspisteiden vaikutuksia huoltovarmuuteen

Suomalainen Tiedeakatemia järjesti yhteistyössä Operaatio Arktiksen ja Huoltovarmuuskeskuksen kanssa Tiedesparrauksen maapallojärjestelmän keikahduspisteistä. Tavoitteena oli tunnistaa keikahduspisteiden vaikutuksia huoltovarmuuteen.

Tiedesparraus on tutkijoiden ja päättäjien välistä vuorovaikutuksellista tiedetukea, jonka avulla vahvistetaan politiikkavalmistelun tietopohjaa. Tiedesparraus on Suomalaisen Tiedeakatemian kehittämä konsepti.

Tiedesparrauksen tavoitteena oli tunnistaa maapallojärjestelmien keikahduspisteiden suoria ja ketjuuntuvia vaikutuksia Suomeen sekä arvioida vaikutuksia huoltovarmuuteen. Ilmastojärjestelmän keikahduspisteellä tarkoitetaan kriittistä kynnyspistettä, jonka ylittäminen aiheuttaa itseään voimistavia ja peruuttamattomia muutoksia koko järjestelmän toiminnassa.

Sparrauksessa syvennyttiin erityisesti Atlantin meridionaalisen kiertoliikkeen (AMOC) keikahduspisteen ylittymiseen. AMOC on Atlantin valtameren keskeisin kiertoliike. Se kuljettaa lämmintä vettä pinnan läheisenä virtauksena etelästä kohti Eurooppaa ja palauttaa kylmää vettä pohjavirtauksena takaisin etelään.*

Tiedesparraus syntyi Operaatio Arktiksen ja Tiedeakatemian aloitteesta, jonka jälkeen yhteisestä tietotarpeesta keskusteltiin Huoltovarmuuskeskuksen asiantuntijoiden kanssa. Tietotarve määriteltiin vastaamaan mahdollisimman tarkasti Huoltovarmuuskeskuksen tarpeita, jonka tehtävänä on,että myös kriisitilanteissa yhteiskunta toimii ja elämä jatkuu mahdollisimman häiriöttä.

Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun Tiedesparrauksen järjestämisessä oli mukana kolmannen sektorin toimija. Operaatio Arktis on ilmastostrategiahanke, jonka tavoitteena on säilyttää napa-alueiden jääpeitteet ja estää maapallon keikahduspisteiden ylittyminen. Yhteistyö oli luonteva, sillä Operaatio Arktiksella on vankkaa osaamista keikahduspisteiden käsittelystä. Tämä hyödytti esimerkiksi tietotarpeen rajaamista ja tutkijakartoitusta. Operaatio Arktis myös vastasi työpajan taustamateriaalista, joka ankkuroi keskustelua. Suomalaisen Tiedeakatemian tiedevälittäjät fasilitoivat keskustelua.

AMOC:n keikahduspisteen ylittymisellä voi olla laajoja suoria ja ketjuuntuvia vaikutuksia

Tiedesparrauksen työpajan aikana tutkijat ja Huoltovarmuuskeskuksen asiantuntijat tunnistavat suoria ja ketjuuntuvia vaikutuksia sekä vaikutusten taustalla piileviä oletuksia. Keskusteluissa kiinnitettiin huomiota myös siihen, että AMOC:in mahdollinen romahtaminen tapahtuisi todellisuudessa, jossa ilmastonmuutos olisi ehtinyt edetä pitkälle ja sen vaikutukset näkyisivät jo laajasti yhteiskunnassa.

Keskusteluissa tunnistettiin, että AMOC:n täydellisen pysähtymisen keskeisimpiä vaikutuksia Suomessa olisivat merkittävästi kylmemmät talvet (noin 20 °C nykyistä kylmempiä), sadannan väheneminen, lumipeitekauden pidentyminen sekä Itämeren ja Atlantin jääpeitteen merkittävä lisääntyminen talvisin.

Lisäksi työpajassa tunnistettiin, että AMOC:n pysähtymisellä olisi merkittäviä ketjuuntuvia vaikutuksia eri sektoreiden toimintaan. Esimerkiksi kasvuvyöhykkeiden muuttuessa viljelysadot heikkenisivät ja maataloustuotanto laskisi merkittävästi. Tällä voisi olla suuria vaikutuksia Suomen ruokaomavaraisuuteen.

Myös perinteiset tuotantorakenteet, kuten metsäteollisuus, heikkenisivät tai romahtaisivat muutaman vuosikymmenen aikana ja vaikutukset heijastuisivat koko elinkeinoelämään ja sen rakenteeseen. Eri sektoreilla voi lisäksi olla merkittäviä keskinäisiä yhteisvaikutuksia.

Keskustelussa myös haastettiin oletus siitä, että nykyiset ilmastomallit kuvaavat riittävän tarkasti tulevia ilmastoskenaarioita.

AMOC:n kaltaiset keikahduspisteet haastavat tarkastelemaan huoltovarmuutta kokonaisvaltaisesti

Keskustelussa tunnistettiin, että AMOC:n keikahduspisteen ylittymisen kuvittelu muuttaa ajattelua huoltovarmuudesta, sillä kyse ei olisi tilapäisestä häiriöstä, vaan pysyvästä ja etenevästä muutoksesta. Tässä yhteydessä pohdittiin ennakoivaa huoltovarmuutta, joka edellyttää rohkeutta aloittaa varautuminen ennen pakottavaa tarvetta. Lisäksi tarvitaan kykyä hyväksyä epävarmuus ja investoida tulevaisuuteen, jonka muotoa emme vielä täysin tunne.

Työn lopputuote kokoaa kirjallisesti havaintoja käydyistä keskustelusta. Se ei kuitenkaan ole kattava kuvaus kaikista keskustelujen yksityiskohdista. Lue lopputuote täältä.

Tiedesparrauksessa oli yhteensä 13 osallistujaa: Marko Ahvenainen (Huoltovarmuuskeskus), Hilppa Gregow (Ilmatieteen laitos), Ellen Haaslahti (Operaatio Arktis), Emma Hakala (Ulkopoliittinen instituutti), Ossi Heino (Huoltovarmuuskeskus), Liina Huttunen (Operaatio Arktis), Viktor Jaakkola (Operaatio Arktis), Kaisa Karttunen (Helsingin yliopisto), Joonas Merikanto (Ilmatieteen laitos), Roope Siirtola (Huoltovarmuuskeskus), Tapio Tourula (Huoltovarmuuskeskus), Petteri Uotila (Helsingin yliopisto), Tuulia Väliheikki (Huoltovarmuuskeskus).

Suomalaisen Tiedeakatemian työ toteutettiin osana Jane ja Aatos Erkon säätiön rahoittamaa Ilmiökartta-hanketta.

Lisätietoja Tiedesparrauksesta

*Merikanto, J., Makkonen, R., Thölix, L., Uotila, P., Yamineva, Y., Lappalainen, H., & Gregow, H. (2024). Ilmaston keikahduspisteiden merkitys Suomelle: Uusin tieto Atlantin meridionaalisen kierron (AMOC) mahdollisesta pysähtymisestä sekä sitä ehkäisevistä ilmastotoimista (Politiikkasuositus 27.5.2024). ACCC. acccflagship.fi/wp-content/uploads/Tipping_points_Policy_Brief_suomi.pdf