Lisääntynyttä vihapuhetta, kuten sosiaalisessa mediassa tapahtuvaa niin sanottua maalittamista ja häirintätarkoituksessa nostettuja aiheettomia kanteita, pyritään kitkemään eri keinoin. Tutkijoiden on voitava jatkossakin osallistua julkiseen keskusteluun ja tutkitun tiedon esille nostamiseen ilman pelkoa vihapuheen kohteeksi joutumisesta.
Maalittamisen kriminalisoinnista on keskusteltu jo vuosia. Maalittamiseksi kutsutaan vihapuheen muotoa, jossa erilaisilla somealustoilla lähetetään maalittamisen kohteelle loukkaavia tai uhkailevia viestejä. Niissä voidaan esimerkiksi levittää hänen yhteystietojaan ja tuoda julki henkilökohtaisia seikkoja, perhesuhteita, lasten päiväkoti- tai koulutietoja tai jakaa kuvia. Kyse on järjestelmällisestä ja joukkoistetusta toiminnasta, jonka kohteena voivat tutkijoiden lisäksi olla esimerkiksi tuomarit, toimittajat ja vaikka sosiaalityöntekijät.
Maalittamisen tavoitteena on painostamalla tai pelottelemalla vaikuttaa esimerkiksi siihen, mitä tutkitaan ja miten tutkimustuloksia julkaistaan.
Maalittamisesta on tehty kaksi arviomuistiota. Vuoden 2020 selvityksessä suhtauduttiin varauksellisesti maalittamisen kriminalisointiin. Sen sijaan vuoden 2022 selvityksessä oltiin kriminalisoinnin kannalla. Hallitusohjelmaan ei ole tehty asiasta kirjausta.
Maalittamisen rinnalle puheenaiheeksi ovat nousseet niin sanotut SLAPP-kanteet (Strategic Lawsuit Against Public Participation). Niillä tarkoitetaan oikeudenkäynnin väärinkäyttöä, jonka pääasiallisena tarkoituksena on julkisen keskustelun vaientaminen tai estäminen.
Suomi on parhaillaan implementoimassa SLAPP-direktiiviä (EU) 2024/1069, jota koskeva oikeusministeriön työryhmän ehdotus on lausuntokierroksella.
SLAPP-direktiivillä pyritään rajat ylittävissä tapauksissa suojaamaan julkiseen keskusteluun osallistuvia henkilöitä – kuten tiedeyhteisön edustajia ja tutkijoita – perusteettomilta kanteilta: ”Demokraattisessa yhteiskunnassa heidän olisi voitava opettaa, oppia, tutkia, esiintyä ja viestiä ilman kostotoimien pelkoa. Tiedeyhteisön edustajat ja tutkijat osallistuvat merkittävällä tavalla julkiseen keskusteluun ja tiedon levittämiseen, varmistavat, että demokraattinen keskustelu voidaan käydä tietoon perustuen, ja torjuvat disinformaatiota”, todetaan direktiivin johdanto-osassa.
Vihapuheen kohteeksi voivat joutua myös esimerkiksi internetpalvelujen tarjoajat, kustantamot ja kirjapainot sekä tutkimuksen rahoittajat.
Siinä missä maalittamisen voima tulee joukkoistamisesta, SLAPP-kanteita nostavat usein taloudellisesti tai poliittisesti vahvat tahot, joiden ei tarvitse välittää oikeudenkäyntien kustannuksista. Vaikka Suomessa SLAPP-kanteet eivät ilmeisesti – tietoa tarvittaisiin lisää – ole muodostuneet laajamittaiseksi sananvapauden häiriötekijäksi, on niiden lisääntymiseen syytä varautua.
Oikeusministeriön työryhmä ehdottaa, että haittakanteita hillittäisiin vaatimalla kantajalta etukäteisvakuutta oikeudenkäyntikuluista ja häirintäkannemaksua. Tämän tyyppiset sanktiot ovat perusteltuja. Mielestäni Suomen tulisi ulottaa SLAPP-säännösten soveltamisala koskemaan myös kansallisia haittakanteita.
Lainsäädäntötoimien lisäksi tarvitaan myös työsuojelullisia toimenpiteitä. Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta (TJNK) on opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksella toteuttanut valtakunnallisen hankkeen tutkijoiden ja asiantuntijoiden sananvapauden turvaamiseksi. Sen tärkein viesti on, ettei ketään tule jättää yksin häirinnän kanssa.
Suomalainen Tiedeakatemia allekirjoittaa viestin täysin. Häirintää koskevan suojelun piiriin tulee ottaa myös työsuhteen ulkopuolella olevat, yliopistoihin ja tutkimuslaitoksiin ohuemman affiliaatiosuhteen varassa olevat tutkijat. Tämä koskee niin apurahatutkijoita kuin meitä emerita/emeritus-statuksella yhä tutkimusta tekeviä.
Tuula Linna
puheenjohtaja, Suomalainen Tiedeakatemia