Tieteen historia -hanke järjesti toukokuussa kaksipäiväisen seminaarin ”Oral History and the History of Knowledge”, jossa paneuduttiin tieteentekijöiden haastattelemiseen ja muistitiedon käyttöön. Hankkeen tutkija Heikki Mikkonen pohtii seminaarin antia sekä muistitiedon merkitystä tieteenhistoriassa.
Tiede näkyy yhteiskunnassa useimmiten lopputulostensa välityksellä. Keksinnöt ja innovaatiot ovat lisänneet ymmärrystä maailmasta, kasvattaneet ihmisten hyvinvointia sekä tarjonneet ymmärrettävän syyn, miksi tutkimusta kannattaa rahoittaa. Tieteenhistoria onkin usein keskittynyt eri alojen tärkeimpien saavutusten kuvaamiseen. Edistyskertomuksen korostaminen on kuitenkin usein johtanut kuvaan tieteestä lineaarisena, väistämättömästi kohti totuutta etenevänä kehityksenä. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet tieteelliset ristiriidat sekä monet ideat, hypoteesit ja teoriat, jotka ovat tavalla tai toisella epäonnistuneet. Konfliktien häivyttäminen on osaltaan luonut kuvaa tieteentekemisestä mekaanisena prosessina, jossa henkilökohtaisilla tekijöillä tai epävarmuudella ei ole sijaa.
Yksi keskeinen tapa tavoittaa tieteentekemisen inhimillisiä tekijöitä on muistitieto. Suomalainen Tiedeakatemia, Suomen Tiedeseura ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura järjestivät toukokuussa 2025 kaksipäiväisen seminaarin, jossa paneuduttiin haastattelujen sekä muistitiedon käyttöön tieteenhistoriassa. Muistitiedon käytölle löydettiin monia perusteluita. Se tarjoaa konkreettisia näkökulmia hahmottaa tieteellistä epävarmuutta ja tutkimuksen tekoa monivaiheisena prosessina. Julkisuudessa esiintyvän keskustelun perusteella monilla on vaikeuksia ymmärtää, miksi tieteentekijät ovat eri mieltä keskenään. Muistitieto auttaa paikantamaan tieteentekemisen historiallisesti rakentuneena toimintana, jolla on omat spesifit muotonsa ja toimintalogiikkansa.
Käynnissä olevan tutkimushankkeen yhtenä tehtävä on avata tieteentekemisen prosessia sekä purkaa tutkijoiden ympärille rakentuneita elitismin ja todellisuudesta vieraantuneisuuden mielikuvia. Tieteentekemisen prosessin avaamisella tarkoitetaan eräänlaisen mustan laatikon purkamista: tutkimustulokset tai konkreettiset keksinnöt näyttäytyvät monesti ulkopuolisille lopputuotteidensa kautta, mutta niiden syntyprosessi jää usein pimentoon. Tutkijoita haastattelemalla on mahdollista tavoittaa, miten matkapuhelimista tuli matkapuhelimia, ja miksi ymmärrämme ilmastonmuutoksen tai sukupuolen kuten ymmärrämme. Mustien laatikoiden avaaminen auttaa paikantamaan tieteentekemisen yhteiskunnallisia, materiaalisia ja inhimillisiä tekijöitä.
Haastatteluaineistojen tarjoamat näkökulmat ovat rikkaita, mutta ne vaativat lähdekriittistä tulkintaa ja aiemman muistitietotutkimuksen tarjoamia teoreettisia työkaluja. Esimerkiksi naisten kokemukset saattavat voivat poiketa merkittävästi perinteisistä tieteenhistoriallisista kertomuksista, ja naiset saattavat kuvata urakehitystään eri tavoin kuin miehet. Aiemmassa tutkimuksessa on myös havaittu, että ihmisillä on taipumus jäsentää toimintaansa loogiseksi kertomukseksi kuvaamalla esimerkiksi lapsuuskokemuksiensa merkityksiä uravalinnoille. Keskeistä onkin, että tutkijat ovat inhimillisiä sekä tieteentekijöinä että tieteentekemisen kertojina.
Osana Suomen tieteen historia -hanketta kerätään parhaillaan laajaa muistitieto- ja haastatteluaineistoa suomalaisten tieteenharjoittajien kokemuksista. Seminaari tarjosi arvokkaita näkökulmia sekä haastattelutilanteita että muistitiedon tulkintaa varten. Työ jatkuu.
Heikki Mikkonen
Tutkija
Suomen tieteen historia -hanke (tutustu hankkeeseen)