Elsa Maria Rytillä (1895–1931) on merkittävä rooli Suomen naislääkäreiden ammatillisen tehtävänkuvan laajentamisessa: hän oli lääkäriksi valmistuneista naisista ensimmäinen, joka suuntasi uransa alusta alkaen lääketieteelliseen perustutkimukseen. Lahjakkaan tutkijan ura päättyi ennenaikaiseen kuolemaan.
Elsa Ryti syntyi vuonna 1895 Huittisissa. Hänen sisaruksistaan lienee tunnetuin isoveli Risto, josta tuli sittemmin itsenäisen Suomen viides presidentti. Elsa Ryti kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1913 ja aloitti Keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa lääketieteen opinnot. Lisensiaatiksi hän valmistui vuonna 1921. Valmistumisensa jälkeen Ryti jatkoi tutkimustyötä Helsingin yliopiston bakteriologis-serologisessa laboratoriossa. Hänellä oli myös yksityisvastaanotto Helsingissä, ja hän toimi myös useissa organisaatioissa lääkärinä ja opettajana.
Töidensä ohessa Elsa Ryti valmisteli väitöskirjaansa. Ryti väitteli vuonna 1923 tohtoriksi ajalle tyypilliseen tapaan saksaksi serologian alan väitöskirjallaan ”Studien über das kulturelle und agglutinatorische Verhalten des Proteus vulgaris unter besonderer Berücksichtigung der x-Stämme”. Lääketieteen ja kirurgian tohtorin arvon hän sai vuonna 1924, viidentenä naisena Suomessa.
Vuonna 1926 hänet nimitettiin Helsingin yliopiston bakteriologian ja serologian dosentiksi; Ryti oli Helsingin yliopistossa kolmas nainen, jolle myönnettiin dosentin arvo. Elsa Ryti oli työteliäs tutkija ja ensimmäinen Suomessa vastaväittäjänä toiminut nainen. Hän julkaisi lääketieteellisissä ammattijulkaisuissa huomattavan määrän tutkimuksia ja kirjoituksia. Bakteriologian ja serologian lisäksi Rytin tutkimukset käsittelivät sisätauteja ja yleislääketiedettä.
Tieteellisen työnsä lisäksi Ryti koki tärkeäksi myös kansanterveystyön: hän teki myös merkittävän työn kansalaisten terveydenhoidon valistajana ollen yksi kansanterveystyön uranuurtajista Suomessa.
Elsa Rytin nousu tutkimustaivaan huipulle katkesi hänen kuolemaansa vain 36-vuotiaana. Hän oli jossain vaiheessa elämäänsä sairastunut tuberkuloosiin, minkä hoitotoimenpiteiden komplikaatioihin hän kuoli saksalaisessa parantolassa. Rytin palo tutkimukseen ei koskaan sammunut: vielä parantolan laboratoriossakin hän oli käynnistänyt uuden koesarjan.
Lisätietoa:
Hakosalo, Heini: Virkaa tekemässä – lääkärinaiset 1900-luvun alun Suomessa. Tieteessä tapahtuu 8/2008, s. 13–21.
Hakosalo, Heini: Elsa Ryti ja naisen mahdollisuudet 1920-luvun suomalaisessa lääketieteessä. Historiallinen aikakauskirja 110 (2012): 1, s. 35–50.
Sarjassa aiemmin julkaistua:
Osa 1: filosofian tohtori Liisi Karttunen