Tiedeakatemia julkaisi toukokuussa 2025 selvityksen Suomen tietopohjaisen päätöksenteon toimintaympäristöstä. Julkaisu sisältää kolme ehdotusta sen kehittämiseksi: 1) vahvistetaan tiedevälittämisen ammattitaitoa erilaisissa organisaatioissa, 2) kehitetään tieteellä vaikuttamista yhteistyöpohjaiseen ja ilmiölähtöisempään suuntaan sekä 3) vahvistetaan tietopohjaisen päätöksenteon rakenteita ja uudistetaan niitä kokonaisvaltaisesti.
Tietopohjaisella päätöksenteolla tarkoitetaan julkaisussa vuorovaikutuksen prosesseja, joissa tutkijat ja muut toimijat jakavat ja yhteiskehittävät tietoa päätöksenteon yhteydessä tavoitteenaan parempi yhteiskunnallinen päätöksenteko. Keskustelupaperi kuvaa suomalaista toimintaympäristöä hajautetuksi toimijaverkostoksi, jossa tutkimustiedon välittyminen päätöksentekoon nojaa edelleen pääosin perinteiseen reaktiiviseen ja yksisuuntaiseen tiedeviestintään jatkuvan yhteistyön sijaan. Osassa muita EU-maita tiedeyhteistyölle on olemassa koordinoivat rakenteet keskushallinnon toiminnan osana. Tällaisia ovat esimerkiksi hallituksen tiedeneuvonantaja-positiot Iso-Britanniassa.
Tiedeyhteistyön tulevaisuus on lupaava, mutta epävarma
Laajempien yhteiskunnallisten keskustelujen käynnistämiseksi Tiedeakatemia järjesti toukokuussa 2025 kaksi keskustelutilaisuutta tiedeyhteistyön tulevaisuudesta.
Ensimmäinen työpaja ja keskustelupaperin julkistamistilaisuus järjestettiin 7.5.2025 yhteistyössä Euroopan komission yhteisen tutkimuskeskuksen (the Joint Resarch Centre JRC) kanssa, ja aiheena olivat Suomen tilanteen lisäksi myös muiden eurooppalaisten maiden esimerkit tieteen ja päätöksenteon välisen vuorovaikutuksen edistämisestä. Kansainvälistä näkökulmaa toivat myös puheenvuorot UCL Knowledge Broker Academy -ohjelmasta ja Universities Policy Engagement Network –verkostosta.
Keskustelutilaisuuden osallistujat, jotka edustivat mm. yliopistoja, tiedevälittämisorganisaatioita, tiedepaneeleja, Suomen Akatemiaa sekä eri ministeriöitä, arvioivat äänestyskyselyssä suomalaisen tietopohjaisen päätöksenteon tulevaisuuden olevan lupaava (promising) mutta epävarma (uncertain).
Toisessa keskustelutilaisuudessa 22.5. tieteen ja päätöksenteon rajapinnassa toimivien organisaatioiden johdon edustajat jatkoivat keskustelua aiheesta ja korostivat rohkeidenkin uudistusten tärkeyttä.
Euroopan komission tavoitteena on vahvistaa tieteen ja päätöksenteon yhteistyötä Euroopassa
Euroopan komission yhteinen tutkimuskeskus (JRC) on aloittanut työn, joka tähtää tietopohjaisen päätöksenteon rakenteiden vahvistumiseen koko Europan tasolla. Tutkimuskeskus toimii projektin koordinaattorina ja inspiraattorina, pyrkii tukemaan EU-jäsenmaissa tehtävää kansallisen tason kehittämistä sekä kokoamaan eri maiden toimijoita oppimaan toisiltaan. Tutkimuskeskuksen asiantuntijat Anne-Greet Keizer ja Filipa Vala totesivat Suomen toimintaympäristökartoituksen julkistamistilaisuudessa, että EU-tasoinen kehittämistyö sai alkusysäyksen koronakriisistä, jolloin oli pakko toimia nopeasti ja yhteistyössä päätöksenteon tukena.
”COVID-19 -pandemian aikana kaikille kävi selväksi – ei vain päättäjille ja tutkijoille vaan myös kansalaisille – että tarvitsemme tutkittua tietoa päätösten tekemiseksi ja yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseksi. Mutta nyt, pandemian jälkeisessä Euroopassa, huomaamme ettei tämä ole kaikille itsestään selvää ja tarvitsemme paremman tarinan ja perusteet sille, miksi tarvitaan tieteeseen pohjautuvaa päätöksentekoa”, kertoo Anne-Greet Keizer, asiantuntija JCR.
”Tieto, luottamus ja demokratia – siinä on kolmen pääajatuksen yhteys, jotka ovat Euroopan komission tavoitteina. Tavoitteena on tehdä poliittisista päätöksentekoprosesseista näkyviä, jotta kansalaiset tietävät, miten päätökset tehdään”, lisää asiantuntija Filipa Vala.
JRC:n tavoitteena on myös käynnistää käytännön tasolla tiedevälittämistä tekevien asiantuntijoiden eurooppalainen verkosto – community of practice, joka järjestää esimerkiksi koulutuksia ja tapahtumia. Paljon voidaan oppia muista maista, mutta se mikä toimii yhdessä maassa, ei välttämättä ole kaikille sopiva malli.
”Tämä verkosto voi tuoda yhteen kaikki ne, jotka työskentelevät päivittäin tiedevälittämisen parissa, oli kyseessä sitten ministeriö, tutkimuslaitos tai aiheeseen erikoistunut organisaatio. Asiantuntijat tarvitsevat kanavan kommunikoida ja jakaa parhaita käytäntöjä”, Anne-Greet Keizer sanoo.
EU:ssa tulevaisuuden agendalla ovat ainakin seuraavat kysymykset: 1) miten tiedevälittämisestä tulee tunnustettu ammatti, 2) miten yhdistetään ja painotetaan erilaisia tiedon lajeja, 3) miten hyödynnetään tekoälyä järkevällä tavalla ja 4) miten voidaan todentaa tiedeyhteistyön vaikuttavuus. Tieteen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden todentaminen ei aina ole yksinkertaista, mutta hyviä esimerkkejä löytyy monista maista:
”Tiede voi auttaa tekemään kompromisseja, punnitsemaan vaihtoehtoja tai löytämään ratkaisuja, jotka lieventävät kielteisiä vaikutuksia. Esimerkiksi Portugalissa jouduttiin valitsemaan lintujen ja tuulivoimaloiden rakentamisen välillä. Tutkittu tieto mahdollisti tutkajärjestelmät, jotka havaitsevat lähestyvät lintuparvet ja pysäyttävät tuulivoimalat lintujen ollessa muuttoreitillä”, kertoo Filipa Vala.
”Hallitus perustaa politiikkansa usein ajatukseen, että jos vain kerromme ihmisille mitä heidän tulisi tehdä, he tekevät niin. Alankomaissa saatiin aikaan muutos tuomalla päätöksenteon käyttöön uusi, käyttäytymistieteisiin perustuva lähestymistapa: mikä on kansalaisten toimintakyky toimia erityisesti vaikeissa elämäntilanteissa. Yksi näkyvistä tuloksista oli, että hallitus suunnitteli verkkosivuston, joka kokoaa konkreettisia neuvoja siitä, mitä tehdä erilaisissa elämäntilanteissa – kuten vaikka työttömäksi jäädessä – ja helpottaa ihmisten toimimista niiden mukaisesti”, sanoo Anne-Greet Keizer.
Tiekartta kohti vahvempaa tieteen ja päätöksenteon välistä yhteistyötä?
Suomalaisen tietopohjaisen päätöksenteon toimintaympäristön vahvuuksia ovat yleisellä tasolla avoimuus ja yhteiskunnallinen luottamus, matalat hierarkiat sekä hyvät epäviralliset verkostot, jotka perustuvat yksilöiden välisiin suhteisiin. Toisaalta tieteen ja päätöksenteon vuorovaikutus on edelleen pääosin yksisuuntaista viestintää, ja tiede on usein mukana vasta poliittisten päätöksentekoprosessien myöhäisissä vaiheissa. Tiedeakatemian tilaisuuksien keskusteluissa mainittiin esimerkiksi se, kuinka Suomessa tehtiin tiedepohjaista politiikkaa aikanaan hyvinvointiyhteiskuntaa rakennettaessa – tiedepohjainen päätöksenteko ei ole mikään uusi asia, mutta varsinkin sen roolista keskustelu on Suomessa jäänyt viime vuosikymmeninä vähemmälle.
Keskustelutilaisuudessa 7.5. todettiin, että tietopohjaiselle päätöksenteolle tarvitaan Suomessa sellaiset pitkäjänteiset rakenteet, jotka eivät ole riippuvaisia poliittisten prioriteettien muutoksista. Mikä olisi suomalaiseen yhteiskuntaan sopiva malli ja sitä koordinoiva taho: pääministerin esikunta, tutkimuslaitosten yhteenliittymä vai tiedevälittäjäjärjestö? Ehdotuksena keskusteluissa oli myös esimerkiksi laatia tietopohjaisen päätöksenteon tiekartta tavoitteineen ja toimenpiteineen edistämään tavoitteellista TKI-toimintaa.
Lue lisää: englanninkielinen kooste 7.5.2025 tilaisuuden pienryhmäkeskusteluista
Valokuvat: Aleksi Kylmälahti