Osio 4. Tutkijoiden kokemat paineet ja strategisuus vaikuttavuustyössä

Tämän osion aluksi voit pohtia: 

• Oletko osallistunut työssäsi tutkimuksen vaikuttavuuden edistämiseen?  
• Jos olet, millä tavoin olet edistänyt tutkimuksen vaikuttavuutta ja kenen kanssa? 

Monet tutkijat osallistuvat aktiivisesti monipuoliseen sidosryhmätoimintaan esimerkiksi erilaisten hankkeiden kautta. Lisäksi kaikki tutkijat osallistuvat jollain tavalla opetustyöhön, mikä on merkittävä yhteiskunnallisen vaikuttavuuden reitti: opiskelijat siirtävät oppimansa työelämään. Osa tutkijoista tekee esimerkiksi lukiovierailuja tai järjestää muita populaareja luentoja, tai opettaa YouTube-videoiden kautta. 

Tämän kurssin tarkoituksena ei ole luoda paineita siihen, että vaikuttavuustyön määrää tulisi lisätä. Sen sijaan tutkijan työn ja ajankäytön kannalta voi olla hyödyllistä tunnistaa erilaisia vuorovaikutuksen mahdollisuuksia.  

Yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen liittyvien odotusten käsittelyyn on keinoja 

Tutkijan työ on vaativaa ja tieteellisen uran edistämiseen liittyy paljon paineita. Työ on usein itseohjautuvaa ja paine tiheälle julkaisemiselle kova. Lisäksi työsuhteet ovat usein määräaikaisia ja kokemus tulevaisuuden suunnista epävarma.  

Työn olosuhteet erityisesti uran alkuvaiheessa voivat hankaloittaa helpota tutkijan orientoitumista yhteiskunnallisen vaikuttavuuteen. Tutkimuksen vaikuttavuuden ja päätöksenteon tukemisen monimutkaisuus tuo yhtälöön omat haasteensa.  

On siis ymmärrettävää, että kokonaisuus voi näyttäytyä tutkijalle kuormittavana. Mistä nuori tutkija voi lähteä liikkeelle? Miten paineita on mahdollista hallita? Muun muassa seuraavat lähestymistavat voivat auttaa:  

1. Voit lähteä liikkeelle omista vahvuuksistasi ja kiinnostuksen kohteista. 

2. Pyri tunnistamaan olemassa olevat toimijat: älä toimi yksin. 

3. Pyri asettamaan tavoitteita ja valitsemaan tavoitteita vastaavat vuorovaikutuksen keinot. 

Seuraavaksi käsittelemme näitä lähestymistapoja tarkemmin. Oman toiminnan suunnittelun pääset paneutumaan kurssin seuraavassa ja viimeisessä osiossa. 

Omien vahvuuksien ja kiinnostuksen kohteiden hahmottelu antaa hyvän perustan vaikuttavuustyölle 

Omien vahvuuksien tunnistaminen auttaa löytämään matalan kynnyksen tapoja ryhtyä edistämään tutkimuksen vaikuttavuutta ja rakentamaan polkuja päätöksentekoon. Jos tuntuu, että hallitset omien tutkimusten tiivistämisen sosiaalisen median päivityksiksi, niistä voi olla hyvä aloittaa. Jos toimiminen omalla vahvuusalueella alkaa tuntua tylsältä, voi olla aika kokeilla jotain uutta, esimerkiksi yhteydenottoa kunnallispäättäjään tai yhteistyöehdotusta paikalliselle järjestölle. 

Tutkijan kiinnostuksen kohteet voivat liittyä yhteiskunnallisiin aiheisiin, kuten eriarvoistumiseen tai vaikkapa vihreään siirtymään liittyvään teknologiseen kehitykseen. Tutkija voi olla lisäksi kiinnostunut vuorovaikutuksen keinoista, kuten oman blogin pitämisestä tai verkostojen rakentamisesta.  

Omat kiinnostuksen kohteet ovat hyviä lähtökohtia vaikuttavuustyöhön, sillä ne motivoivat toimintaa. Kun toimintaan ryhtyy omien kiinnostuksen kohteiden kautta, myös uuden oppiminen helpottuu. Motivoitunut toiminta voi myöhemmin avata mahdollisuuksia ja rohkaista kokeilemaan uutta: blogikirjoitukset voivat antaa hyvää pohjaa populaarin kirjan kirjoittamiseen, tai verkostojen vahvistuminen voi rohkaista tiedon välittämiseen ministeriölle.

Yhdessä muiden kanssa toimiminen vähentää yksittäisen tutkijan paineita 

Vaikka tutkijoiden on hyödyllistä ja motivaation kannalta ensiarvoisen tärkeää tunnistaa itselleen sopivat lähtökohdat vaikuttavuustyölle, ei työtä kannata lähteä tekemään yksin. Yhdessä pääset jakamaan turhautumisen ja onnistumisen kokemuksia kollegoiden kanssa. Samalla oma työtaakka kevenee ja viesteille voi saada suuremman painoarvon. 

Aina tukea ja oppeja ei löydy lähikollegoilta tai omasta tiedekunnastakaan. Tällöin voi olla avuksi, että etsit laajemmin olemassa olevia alustoja, verkostoja ja kollektiiveja vaikuttavuustyösi tueksi. Harmillisesti toimijoiden löytäminen jää usein tutkijan omalle vastuulle.  

Toimijoita voidaan tunnistaa ainakin seuraavilla tasoilla:  

• Tutkimusorganisaation, kuten yliopiston, monitieteiset instituutit ja verkostot (esim. HELSUS) 
• Tiedeyhteisön temaattiset verkostot ja tapahtumat (esim. Sosiologipäivät) 
• Tutkijoiden ja yhteiskunnallisten toimijoiden yhteenliittymät (esim. Kaupunkiakatemia)  
• Tiedevälittämiseen erikoistuneet toimijat (esim. Suomalainen Tiedeakatemia) 
• Rahoitusinstrumenttien tarjoamat tutkijaverkostot (esim. Strategisen tutkimuksen neuvosto) 

Omien tavoitteiden asettaminen auttaa valitsemaan sopivia vuorovaikutuksen keinoja 

Tavoitteet vaikuttavuustyössä voivat koskea halutun kaltaisten vaikutusten aikaansaamista (esim. kvanttiteknologiaa koskevan ymmärryksen lisääminen poliitikkojen keskuudessa), uusien ammatillisten verkostojen luomista (esim. paremmat yhteydet ympäristöministeriön virkahenkilöihin) tai oman osaamisen lisäämistä (esim. kokemus tutkijoiden ja järjestötoimijoiden pyöreän pöydän järjestämisestä).  

Tavoitteiden saavuttamiseen tarvittava aika vaihtelee ja tavoitteita voi asettaa oman työajan puitteissa lyhyelle tai pitkälle aikavälille. Tavoitteiden kautta vuorovaikutuksen monista keinoista on helpompi valita yksi tai useampi sopiva.  

Jos tavoitteena on näkökulmien tuominen julkiseen keskusteluun ja populaarissa kirjoittamisessa kehittyminen, voi tiedeviestintä olla luonteva valinta vuorovaikutuksen keinoksi. Tiedeviestintään panostava tutkija voi pyrkiä julkaisemaan näkökulmakirjoituksia uutismediassa ja osallistua aktiivisesti tutkimuksesta tuotettujen tiedotteiden kirjoittamiseen.  

Jos puolestaan tavoitteenasi on laajentaa verkostojasi ja ymmärtää päätöksentekijöitä paremmin, voit pyrkiä osallistumaan tiedevälittäjien järjestämiin työpajoihin. Tutkija voi tällaisissa tilaisuuksissa päästä keskustelemaan ministeriöiden virkahenkilöiden kanssa ja kuulemaan muiden alojen tutkijoiden näkemyksiä samasta aiheesta.  

Keinoista on hyvä valita itselle sopivimmat ja kokeilla välillä myös rohkeasti jotain uutta. 

Tieteenalojen välisiin eroihin ei kannata liikaa takertua 

Tieteenalat eroavat toisistaan siinä, millaista tietoa niissä tuotetaan. Tämä voi vaikuttaa myös tiedon käytännön hyödyntämiseen ja siihen, mille yhteiskunnan sektorille tieto on relevanttia. Eri tieteenalojen sidosryhmäyhteyksiin liittyy perinteisesti esimerkiksi seuraavia käsityksiä:  

• Teknillisten ja kaupallisten alojen on luontevaa keskustella elinkeinoelämän kanssa, 
• yhteiskuntatieteet keskustelevat sujuvasti päätöksenteon kanssa, 
• kasvatus- ja käyttäytymistieteet suuntautuvat koulumaailmaan ja 
• luonnontieteet sopivat osaksi innovaatioklustereita.  

Toisaalta ajatus siitä, että tietylle tieteenalalle sopii tietynlainen yhteistyö, voi kaventaa katsetta. Todellisuudessa vuorovaikutuksen mahdollisuudet ovat monipuolisia tieteenalasta riippumatta.  

Kannattaa pohtia ennakkoluulottomasti, olisiko tutkimusryhmällesi tai koulutusohjelmallesi hyödyllistä kokeilla esimerkiksi vuoropuhelua jonkin elinkeinoelämän tai kansalaisjärjestöjen kanssa. Kannustamme rikkomaan rajoja ja tarjoamaan oman tutkimusalan tietoa uusille sektoreille ja toimialoille – mieluiten yhdessä muiden tutkijoiden kanssa.