Myytti: Tutkijoiden ja päätöksentekijöiden on mahdotonta toimia yhdessä, koska he ovat keskenään niin erilaisia.
Todellisuus: Tutkijoiden ja päätöksentekijöiden taustalla olevat organisaatiot, kuten ministeriöt ja yliopistot, ovat luonteeltaan erilaisia. Samoin erilaisia ovat tutkijoiden ja päätöksentekijöiden toimivaltuudet ja työtehtävät. Myytti on silti syytä murtaa, koska:
- Ymmärrys tutkimuksesta ja päätöksenteosta tai käsitys vuorovaikutuksen merkityksestä eivät määräydy taustaorganisaation perusteella, kuten ei myöskään yksittäisen henkilön motivaatio tehdä yhteistyötä tai halu oppia uutta.
- Osalla tutkijoista tutkimusaihe voi olla lähempänä valtionhallinnon päätöksentekoa ja joillain tutkijoilla voi olla toisia enemmän asiantuntemusta päätöksenteon prosesseista. Sama pätee kääntäen päätöksentekijöihin. Esimerkiksi kansanedustajilla tai ministeriöiden virkahenkilöillä voi olla tutkimustaustaa. Osa päätöksentekijöistä on myös systemaattisemmin tekemisissä tutkimustiedon kanssa kuin toiset, joiden tehtäviin tutkimus ei välttämättä liity lainkaan.
- Osallistujat vaihtuvat esimerkiksi työpajoissa ja kuulemisissa ja vuorovaikutustilanteet elävät osallistujien mukaan. Ajatus yhteisen ymmärryksen luomisen tai viestin läpi saamisen hankaluudesta on silti huono lähtökohta vuorovaikutukselle. Jokaisessa kohtaamisessa on mahdollisuus käydä keskustelua sujuvasti ja lisätä omaa ja muiden ymmärrystä.