Myytti: Päätöksentekijät kysyvät ja tutkijat vastaavat -malli on tarvelähtöisyytensä vuoksi hyvä tapa välittää tutkimustietoa päätöksentekoon.
Todellisuus: Päätöksentekijät esittävät tietotarpeen ja tutkijat vastaavat -malli, joka toteutuu esimerkiksi tilaustutkimuksissa ja tutkijoiden kuulemisissa, voi olla hyödyllinen järjestely päätöksenteon tukemiselle tutkimustiedolla. Kysymys-vastaus -malli edellyttää päätöksentekijöiltä kykyä muotoilla tarpeensa selkeiksi kysymyksiksi, joihin on mahdollista ja resurssien puolesta mielekästä vastata tutkimustiedolla. Myytti kannattaa kuitenkin murtaa, koska:
- Selkeiden kysymysten muotoilu riippuu tutkijoiden ja päätöksentekijöiden kyvystä kommunikoida sujuvasti ja tehdä rajauksia, joissa merkityksellisiä näkökulmia ei jää kysymysten ulkopuolelle. Jos kysymyksiä ei muotoilla kunnolla, tarjottu tutkimustieto ei todennäköisesti tarjoa hyödyllistä sisältöä päätöksenteolle.
- Tarpeiden muotoilun perustaksi voidaan ottaa yhteiskehittämisen käytäntöjä. Tämä tarkoittaa päätöksenteon tietotarpeiden miettimistä yhdessä, tarkentaen ja rajaten kysymyksiä niin, että tarpeisiin voidaan olemassa olevan tai uuden tutkimustiedon pohjalta vastata.
- Vuorovaikutus voidaan myös rakentaa uuden tutkimustiedon tuottamisen tai kommentoinnin sijaan siten, että päätöksentekijät ja tutkijat istuvat yhdessä alas keskustelemaan käynnissä olevasta päätöksenteon prosessista, kuten valmisteilla olevasta laista, strategiasta tai ohjelmasta. Tällöin kyse on asiantuntijoiden välisestä dialogista, jossa voidaan muodostaa yhteisymmärrystä aiheesta.