Osio 3. Tutkimustiedon reitit päätöksenteon tukemiseen

Päätöksentekijöiden tehtävät eroavat toisistaan, samoin kuin heidän tarpeensa tutkimustiedolle. 

Kansanedustajat: 

• Merkittävä osa kansanedustajien työstä tapahtuu valiokunnissa, joissa hallituksen esityksistä, kuten laeista tai valtion talousarvioista, tehdään mietintöjä. Täysistunnoissa kansanedustajat puolestaan kokoontuvat keskustelemaan ja äänestämään yhteisesti näiden mietintöjen pohjalta hallituksen esityksistä. Kansanedustajat osallistuvat myös hallitusneuvotteluihin ja voivat käynnistää uuden lain valmistelun esimerkiksi eduskunnan lausuman avulla.  
• Kansanedustajat hyödyntävät tutkimusta esimerkiksi valiokuntatyöskentelyssä. Heidän apunaan toimii myös avustajia, joiden tehtävä on tarjota edustajien työn tueksi tarvittavaa tietoa.  

Ministeriöiden virkahenkilöt: 

• Virkahenkilöiden roolit ministeriöissä vaihtelevat. Osalla virkahenkilöistä tehtävät liittyvät enemmän päätöksenteon valmisteluun ja sen tukemiseen, toisilla taas ministeriön toiminnan ylläpitämiseen, kuten rekrytointiin. 
• Päätöksenteon valmistelussa virkahenkilöt muun muassa luonnostelevat lakeja ja strategioita, kuulevat sidosryhmiä ja arvioivat suunniteltujen toimenpiteiden vaikutuksia. 
• Töissään virkahenkilöt hyödyntävät tutkimustietoa laajentamaan ja syventämään valmistelun tietopohjaa.  

Kuntapäättäjät: 

• Kuntapäättäjillä viitataan kunnallisvaltuustossa ja -hallituksessa toimiviin luottamushenkilöihin sekä viranhaltijoihin. Myös keskeisissä lautakunnissa toimivat henkilöt, jotka eivät ole valtuuston jäseniä, voidaan lukea kuntapäättäjiksi.  
• Viranhaltijat hyödyntävät tutkimustietoa kunnan päätöksien, strategioiden ja toimenpideohjelmien valmistelussa. Luottamushenkilöt puolestaan hyödyntävät tutkimusta erityisesti miettiessään kantojaan käsiteltäviin asioihin eri päätöksenekoelimissä (lautakunta, hallitus tai valtuusto).   

Hyvinvointialueen päättäjät:  

• Hyvinvointialueen päättäjät koostuvat aluevaltuuston valtuutetuista sekä aluehallituksen jäsenistä, jotka luottamustoimena vastaavat hyvinvointialueen toiminnasta ja taloudesta sekä käyttävät hyvinvointialueen ylintä päätösvaltaa. Hyvinvointialueen päättäjiin lukeutuu myös hyvinvointialueen johtaja, joka toimii aluehallituksen alaisena ja johtaa hyvinvointialueen hallintoa, taloutta ja muuta toimintaa. 
• Aluevaltuuston ja -hallituksen jäsenet tarkastelevat tutkimusta oman alueensa näkökulmasta ja hyödyntävät sitä soveltuvilta osin. Hyvinvointialueen johtaja puolestaan hyödyntää tutkimustietoa esimerkiksi hyvinvointialueen strategisen kehitystyön tietopohjana.  

Päätöksenteon eri tasot (kansallinen, alueellinen ja kunnallinen) kuvastavat, kuinka päätäntävalta jakautuu Suomessa. Tasot kuvaavat myös tutkimustiedon erilaisia yleisöjä ja tutkijoiden vuorovaikutuskumppaneita päätöksenteon osa-alueilla. Seuraavaksi keskitymme erityisesti kansallisen tason päätöksentekoon (kansanedustajat ja ministeriöiden virkahenkilöt). 

Hallituksen poliittisessa päätöksenteossa on eri vaiheita 

Kansallisen tason poliittisen päätöksenteon keskiössä on hallitus, joka tähtää hallitusohjelmansa mukaisten politiikkatoimien toteuttamiseen. Politiikkatoimia ovat esimerkiksi hallituksen budjettipäätökset, esitykset, periaatepäätökset, strategiat, uudistukset ja ohjelmat.  

Hallituksen päätöksenteko voidaan jakaa eri vaiheisiin. Vaiheita kuvataan usein politiikkasyklillä, jossa vaiheet seuraavat toisiaan.  

1. Agendan määrittämisen vaihe tapahtuu hallituksen osalta hallitusneuvotteluissa, jossa puolueet keskustelevat hallitusohjelman sisällöstä eli hallituskauden toimintaohjelmasta. Hallitusohjelmaan kirjataan hallituksen keskeiset tavoitteet ja tehtävät hallituskaudelle, kuten luontokatoon puuttuminen tai sairaanhoitajien koulutuspaikkojen lisääminen. Neuvotteluissa kuullaan myös sidosryhmiä ja asiantuntijoita, joiden intressejä ja näkemyksiä voidaan hyödyntää hallitusohjelman kirjausten laatimisessa. Toki kokonaisuudessaan hallitusneuvotteluiden taustana ovat puolueiden ohjelmat, joihin puolueet ovat kirjanneet valmiiksi omat agendansa. 

2. Valmistelun vaiheessa ministeriöiden virkahenkilöt kartoittavat, suunnittelevat ja työstävät politiikkatoimia, joiden toimenpanolla voidaan saavuttaa hallitusohjelman tavoitteita. Virkahenkilöt valmistelevat esimerkiksi lakeja ja strategioita sekä suunnittelevat määrärahojen kohdistamista toimiin, joilla pyritään edistämään tavoitteiden toteutumista. Virkahenkilöt luonnostelevat nämä toimet hallituksen esitykseksi, jonka jälkeen esitys siirtyy käsiteltäväksi eduskuntaan. Jos eduskunta hyväksyy esityksen, siirrytään päätösten täytäntöönpanoon. 

3. Täytäntöönpanossa päätökset saatetaan voimaan. Tästä vastaavat julkisen hallinnon toimielimet, kuten ministeriöiden alaiset virastot tai kunnat. Päätökset voivat joko velvoittaa (esim. laki), ohjata taloudellisesti (esim. määrärahat) tai informoida (esim. viestintäkampanjat ja ohjeet) yhteiskunnallisia toimijoita.  

4. Seurannan ja arvioinnin vaiheessa päätöksenteosta vastannut ministeriö arvioi, millaisia vaikutuksia esimerkiksi lailla on ollut. Vaiheen seurauksena päätös voidaan todeta tarkoituksenmukaiseksi tai siihen tarvittavista muutoksista voidaan käynnistää valmistelu.  

Tutkimustiedolta kaivataan erilaisia syötteitä päätöksenteon eri vaiheissa 

Alla päätöksenteon vaiheita on kuvattu konkreettisemmin lakiuudistuksen ja siinä käytettävän tutkimustiedon näkökulmasta.  

Uuden lain tai lain päivittämisen valmistelu käynnistyy aloitteesta. Aloite voi perustua esimerkiksi hallitusohjelman kirjaukseen, kansanedustajan lakialoitteeseen tai kansalaisaloitteeseen.  

• Tutkimustieto voi vaikuttaa aloitteen taustalla esimerkiksi, jos tutkijoita on kuultu aloitteen aiheesta hallitusneuvotteluiden aikana. Tutkimustieto on voinut informoida aloitetta myös, jos tutkijat ovat julkaisseet kirjoituksiaan mediassa ja tämä on saanut kansanedustajat nostamaan aiheen tai näkökulman osaksi hallitusohjelmaa. Tutkijat voivat myös itse tutkimustietoon nojaten olla käynnistämässä kansalaisaloitetta tärkeäksi katsomastaan asiasta.  

Aloitteen aihepiiristä vastaava ministeriö käynnistää esivalmistelun. Tällöin kootaan tietoa aloitteen tavoitteesta, arvioidaan lakihankkeen käynnistämisen tarve ja suunnitellaan lakihankkeen toteutusta. Lopuksi ministeri tai virkajohto päättää, käynnistetäänkö valmistelun pohjalta lakihanke.  

• Ministeriön virkahenkilöt kuulevat tutkijoita ja hyödyntävät tutkimustietoa esimerkiksi kartoittaessaan, mitä asiasta tiedetään, tunnistaessaan keskeisimpiä lain aihepiiriin liittyviä haasteita ja arvioidessaan lakihankkeen tarpeellisuutta. 

Lakihankkeen valmistelu etenee perusvalmisteluun, jossa valmistelun tietopohjaa kasvatetaan, pohditaan ratkaisuja valmistelussa nouseviin kysymyksiin ja ennakoidaan uusien lakipykälien vaikutuksia. Valmistelijat kirjoittavat lakitekstin ja sen perustelut hallituksen esityksen luonnokseksi. Jos luonnos hyväksytään (ministeri tai virkamiesjohto voi olla vastuussa hyväksynnästä), edetään seuraavaan vaiheeseen.  

• Tutkimustietoa hyödynnetään ja tutkijoita kuullaan perusvalmistelussa, kun lakiin liittyvästä nykytilasta muodostetaan ymmärrystä ja lainmuutoksen mahdollisia vaikutuksia arvioidaan. Perusvalmistelussa voidaan myös tehdä ulkoisia selvityksiä, joihin tutkijat osallistuvat. 

Perusvalmistelun jälkeen hallituksen esityksen luonnoksista kuullaan sidosryhmiä. Myös muut kuin keskeisiksi katsotut sidosryhmät voivat antaa kirjallisia lausuntoja lausuntopalvelu.fi alustalla.  

• Tutkijat voivat tässä vaiheessa saada suoria lausuntopyyntöjä vastuuministeriöistä. Tämän lisäksi tutkijat voivat myös omatoimisesti esittää kirjallisia lausuntoja esityksen kokonaisuudesta.  

Seuraava vaihe on jatkovalmistelu, jossa valmistelijat tekevät lausuntojen pohjalta ministerin, virkajohdon tai hallituksen päättämät muutokset esitykseen. Laki myös tarkastetaan oikeusministeriössä, jonka jälkeen esitys viimeistellään ja lopulta hyväksytään esiteltäväksi hallitukselle. Hallitus päättää yleisistunnossa esityksen siirtämisestä eduskunnan käsiteltäväksi. 

• Tutkimustietoa voidaan hyödyntää esitykseen liittyvien muutosten tekemisessä ja tutkijoita voidaan kuulla muutosten mahdollisista vaikutuksista. 

Eduskunnan täysistunnossa päätetään esityksen siirtymisestä valiokuntien käsittelyyn. Valiokunnissa esitetystä laista muodostetaan mietintö, joka sisältää valiokunnan näkemyksen laista ja ehdotuksen lain hyväksymisestä, hylkäämisestä tai muokkaamisesta. Mietinnön muodostamisen tukena valiokunnissa kuullaan ministeriöiden virkahenkilöitä ja eri sidosryhmiä.  

• Tutkijoita kutsutaan kuultavaksi valiokuntiin, jos valiokunta kokee, että mietinnön muodostamiseen tarvitaan tueksi parempaa ymmärrystä eri näkökulmista.  

Tämän jälkeen lakiesityksestä käydään täysistunnossa keskustelu, jonka pohjana toimivat valiokuntien mietinnöt. Keskusteluissa laki käydään yksityiskohtaisesti läpi ja tehdään mietinnöistä mahdollisesti poikkeavat ehdotukset lakiesitykseen. Lopulta eduskunta äänestää täysistunnossa lain hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Laki siirtyy tämän jälkeen täytäntöönpanoon ja vastuussa ollut ministeriö alkaa arvioimaan lain vaikutuksia.  

Tutkimustiedon reitit päätöksentekoon ovat monipuolisempia kuin usein ajatellaan 

Tutkimustiedon reitit jo yksittäisen lakiuudistuksen tueksi ovat monipuoliset, mutta päätöksentekoon vaikuttamisen mahdollisuudet eivät jää siihen. Kaikki reitit tutkimuksen vaikuttavuuden edistämiseen eivät myöskään kytkeydy suoraan tiettyyn päätöksenteon vaiheeseen ja osa niistä edustaa päätöksenteon ulkopuolelle suuntautuvaa vuorovaikutusta. Alla näistä mahdollisuuksista on mainittu muutama. 

Suora yhteydenotto 

Suomessa päätöksentekijöiden ja kansalaisten väliset hierarkiat ovat matalat. Tutkija voi ottaa yhteyttä kansanedustajaan, ja tarjota tiivistettyä tutkimustietoa itsenäisesti tai yhdessä muiden tutkijoiden kanssa esimerkiksi päätöksentekijöille merkityksellisissä solmukohdissa, kuten puolueohjelman laatimisen aikana tai puolueiden siirtyessä oppositioon uuden hallituksen muodostamisen seurauksena. Myös kuntapäättäjiin tai ministeriön virkahenkilöihin voi olla yhteydessä, esimerkiksi, kun käynnissä on jokin valmistelu, johon tutkijan asiantuntemus kytkeytyy. Yhteydenpidon kautta on mahdollista muodostaa pidempiaikaisia suhteita. 

Julkisen keskustelun ja päätöksenteon seuraaminen 

Lausuntopalvelu.fi ja otakantaa.fi sisältävät valtion ja kuntien päätöksenteossa meneillään olevat valmistelut. Euroopan unionin päätöksenteon tasolla on puolestaan käytössä Kerro mielipiteesi -palvelu. Palveluissa voi ilmaista näkemyksiä valmisteluista, jotka ovat edenneet lausuntovaiheeseen (esim. miltä valmistelussa ehdotettu ratkaisu vaikuttaa tutkimustiedon valossa, tai mitä siinä tulisi eritoten huomioida). Lisäksi valtioneuvoston sivuilta löytyy listaus kaikista hallituskaudella käynnissä olevista säädösvalmistelu- ja kehittämishankkeista (valtioneuvosto.fi/hankkeet). Listatut hankkeet eivät välttämättä ole vielä lausuntovaiheessa. Sivustoja seuraamalla on mahdollisuus pysyä kärryillä meneillään olevasta päätöksenteosta, ja pohtia esimerkiksi omaan asiantuntemukseen liittyvän näkökulmakirjoituksen tarjoamiselle oikeaa ajankohtaa.  

Osallistuminen tiedevälittäjien tilaisuuksiin 

Erilaiset tiedepaneelit (Kestävyyspaneeli, Ilmastopaneeli, Luontopaneeli ja Metsä- ja biotalouspaneeli), Ympäristötiedon foorumi ja Suomalainen Tiedeakatemia tarjoavat mahdollisuuksia tutkijoiden ja päätöksentekijöiden kohtaamisille. Tutkimuksesi yhteiskunnallisen vaikuttavuuden edistäminen voi tapahtua siis myös välikäden kautta. Tiedevälittäjien työtä helpottaa, jos tutkijoiden päivitetyt tiedot löytyvät esimerkiksi yliopiston verkkosivuilta. Tällöin välittäjien on helpompi löytää sopivat tutkijat haastateltaviksi tai esimerkiksi osallistujiksi työpajoihin tai seminaareihin.  

Tiedon välittäminen päätöksenteon ulkopuolisille sidosryhmille tai työskentely näiden sidosryhmien kanssa 

Vuorovaikutus voi suuntautua päätöksentekijöiden ohella tai sijasta muihin sidosryhmiin, kuten yrityksiin tai ammattijärjestöihin. Voit esimerkiksi järjestää tapaamisia järjestöjen kanssa tai olla yhteydessä yrityksiin ja tiivistää heille viimeisimpiä havaintojasi. Näiden toimijoiden kautta tutkimustieto voi tulla huomioiduksi päätöksenteossa.  

Tutkijat voivat myös tehdä läheisemmin yhteistyötä erilaisten sidosryhmien kanssa, esimerkiksi osallistua poliittisesti sitoutumattomien järjestöjen toimintaan. 

Tiedon hidas ryömiminen yhteiskunnassa 

Tutkimustiedon vaikuttavuus rakentuu myös tiedon hitaan ryömimisen kautta. Tällä tarkoitetaan sitä, että tutkimustieto rakentuu tutkimushavaintojen ja -teeman esillä pitämisen kautta vähitellen osaksi kansalaisten ymmärrystä. Näin tutkimustieto voi vähitellen vaikuttaa esimerkiksi äänestäjien käyttäytymiseen tai nousta osaksi kuntapäättäjien valmistelutyötä. 

Vinkki: Päätöksenteon vaiheen hahmottaminen tuo parempaa ymmärrystä päätöksenteon tarpeista. Vaikuttamisen mahdollisuuksia voi olla helpompi hahmottaa, jos tiedossa on, esimerkiksi, ollaanko agendan määrittelyssä pohtimassa seuraavan hallituskauden kannalta tärkeitä asioita vai ministeriön valmistelun keskivaiheilla arvioimassa eri vaihtoehtojen vaikuttavuutta. Päätöksentekijän tehtävän ja päätöksen aihepiirin hahmottaminen helpottaa näkökulman muodostamista omaa tutkimusaihetta käsitteleviin viesteihin. Voit esimerkiksi valita, että keskityt kestävyystieteiden asiantuntijana vain sosiaaliseen kestävyyteen tai että sovellat tutkimustietoa, jotta saat vastattua sen hetkisiin tarpeisiin kuntatasolla.  

Päätöksenteossa on kyse paljon muustakin kuin tutkimustiedosta 

Tutkimustiedon reitit päätöksentekoon ovat monet ja tiedon vaikuttavuutta voidaan edistää monin tavoin. Tämän lisäksi päätöksenteossa tarvitaan myös muiden tekijöiden huomiointia. Esimerkiksi hallituksen päätöksenteon lähtökohtana ovat hallitusohjelman tavoitteet, joiden toteuttamisessa kuullaan laajasti eri sidosryhmiä, muitakin kuin tutkijoita.