Osio 2. Tutkijoiden roolit päätöksenteon tukemisessa

Ministeriöille tuotetut raportit tai mielipidekirjoitukset lehdissä ovat tyypillisiä tapoja edistää tutkimustiedon välittymistä päätöksentekijöille. Näissä keskitytään usein kuvaamaan viimeisimpiä tai julkista keskustelua täydentäviä tutkimustuloksia. Keskittyminen tutkimustuloksiin ja niiden raportointiin on kuitenkin vain yksi tapa edistää tutkimuksen yhteiskunnallista vaikuttavuutta.  

Tämän lisäksi tutkijat voivat ottaa tiedon välittämisessä askeleen tai kaksi kohti kontekstisidonnaisempaa ja soveltavampaa tapaa ilmaista tutkimustietoa. Näin voi tapahtua, koska a) päätöksentekijöiden tarpeet edellyttävät, että tuloksia sovelletaan päätöksenteon konteksti vastaaviksi, b) tutkijat itse ajattelevat, että tulosten tulkitseminen kontekstissaan ja lisäjohtopäätösten muodostaminen on hyödyllistä tiedon vaikuttavuuden kannalta.  

Tutkijoiden toimintaa päätöksenteon tukemisessa voidaan tarkastella erilaisten roolien näkökulmasta. Roolinäkökulma tuo esiin, millaisia mahdollisuuksia tutkijalla on käytössään tutkimustiedon välittämiseen. Jokaisessa roolissa tutkijan suhde tutkimustietoon on hiukan erilainen, samoin kuin se, missä muodossa tutkimustietoa välitetään. Käytännössä tutkijat toimivat useissa eri rooleissa. Tutkijat voivat esimerkiksi tutkimushankkeen päätösseminaarissa ensin esitellä tutkimustuloksia ja sen jälkeen antaa toimenpidesuosituksia tai jopa puhua tietyn ratkaisun puolesta. 

Jokaisella yllä kuvatulla roolilla on omat vahvuutensa vuorovaikutuksessa päätöksentekijöiden kanssa. Jokaiseen rooliin liittyy myös seikkoja, jotka on hyvä ottaa huomioon, kun päätät toimia jossain roolissa, tai kun sinua pyydetään toimimaan tietyn roolin mukaisesti.  

Syntetisoijan vahvuutena on tutkimustulosten noudattaminen. Tämä lisää viestien luotettavuutta ja tarkkuutta. Syntetisoijan on otettava huomioon, että monissa tilanteissa tutkijoilta toivotaan kommentteja, joihin tutkimustulokset eivät suoraan anna vastausta. Tällaisista lisäkysymyksistä on hyvä olla tietoinen. Ne ovat yleisiä esimerkiksi valiokuntakuulemisissa, kirjallisissa lausuntopyynnöissä ja yleisesti työskentelyssä päätöksentekijöiden kanssa. Syntetisoijana voi valita, jättääkö vastaamatta kysymykseen vai muuttaako rooliaan. 

Kommentoijan vahvuutena on tutkimustulosten tulkinta ja niistä johdetut asiantuntijanäkemykset. Tämä mahdollistaa luotettavien tutkimustietoon pohjaavien arvioiden välittämisen ja auttaa vastaamaan joustavasti päätöksentekijöiden tarpeisiin. Kommentoijan on otettava huomioon, että tutkimustiedon soveltamisessa käytetään merkittävää tulkintavaltaa. Tulkinnassa tutkimustuloksia sovitellaan tiedon hyödyntämistä varten, mikä vaikuttaa siihen, että tutkimustulokset enää taustoittavat tai tukevat välitettyä tietoa. Lisäksi suosituksia annettaessa on valittava tarkkuuden taso eli se, kuinka konkreettisia toimintaehdotuksia annetaan. 

Advokaatin vahvuutena on tutkimustiedon hyödyntäminen ennalta määrätyn tavoitteen saavuttamisessa. Tämän mahdollistavat hyvin perustellut argumentit, joilla voidaan puhua yhteiskunnallisen muutoksen puolesta. Advokaatin on otettava huomioon, että tällaisessa toiminnassa tutkimustieto ja muut näkökulmat kietoutuvat toisiinsa. Advokaattina toimiessasi sinun on hyvä ilmaista oma visiosi ja se, miten tutkimus tukee sitä. Tällöin tutkimustiedon ja omien näkemysten välinen ero tulee selvemmin esiin. 

Vinkki: Tutkijan kolmen roolin hahmottaminen on hyödyllistä, kun: 

• Pyrit ymmärtämään tapoja, joilla tutkimustietoa voidaan välittää päätöksentekoon.  
• Haluat hahmottaa omaa tai jonkun muun roolia tutkimuksen ja päätöksenteon vuorovaikutuksessa.  
• Reflektoit, mikä rooli tuntuu itselle sopivimmalta.  
• Toivot päätöksentekijöiden määrittävän tarkemmin, millaista panosta he toivovat sinulta. 

Päätöksentekijät ja tutkijat oppivat toisiltaan 

Kun tutkijat ja päätöksentekijät pääsevät vuorovaikutukseen keskenään, tapahtuu oppimista. Päätöksentekijät oppivat tutkijoista ja tutkimuksen tekemisestä, kuten siitä, miten tutkimustietoa tuotetaan, minkälaista on keskustella ja työskennellä tutkijoiden kanssa, tai millä tavoin tutkimus voi tukea päätöksentekoa.  

Samalla tutkijoiden ymmärrys päätöksenteosta ja päätöksentekijöistä lisääntyy. Tutkijat oppivat esimerkiksi päätöksenteon vaiheista ja tarpeista, viestien muotoilusta päätöksentekijöille ja kuulemistilaisuuksien kulusta. Tyypillistä on myös, että tutkijat keksivät uusia tutkimusaiheita vuorovaikutukseen osallistumisen seurauksena! 

Oppimisella on keskeinen merkitys tutkimuksen vaikuttavuuden edistämiselle. Kun päätöksentekijöiden ymmärrys tutkimuksesta lisääntyy, sen voidaan katsoa itsessään edustavan tutkimuksen vaikuttavuutta. Lisäksi oppiminen voi olla edellytys tai mahdollistaja tutkimuksen vaikuttavuudelle pitkällä aikavälillä. Päätöksentekijöiden parempi ymmärrys tutkimuksesta helpottaa tiedon tulkintaa ja hyödyntämistä, ja uudet vuorovaikutustaidot voivat tukea mielekkäämpää ja informatiivisempaa keskustelua tutkijoiden kanssa.  

Jo osallistumalla tutkimuksen ja päätöksenteon vuorovaikutukseen, roolissa tai toisessa, tutkija mahdollistaa tutkimuksen yhteiskunnallista vaikuttavuutta!