Suomalaisen Tiedeakatemian esimies Anna Mauranen toimii puheenjohtajana ryhmässä, jonka haastavana tehtävänä on ollut määritellä, mitä voimme yhteiskuntana oppia COVID-19-kriisistä ja kuinka voisimme yhä vahvistaa kriisinkestävyyttä.
Tavoitteena helikopteriperspektiivi kriisinkestävyyteen
Tiedeakatemian keväällä 2020 kokoon kutsuman ryhmän kymmenen jäsentä ovat tieteen akateemikkoja sekä Suomalaisen Tiedeakatemian entisiä esimiehiä. Jäsenten valinnassa haluttiin korostaa juuri pitkäaikaista kokemusta ja laaja-alaista ymmärrystä tiedemaailmasta – tavoitteena on ollut “helikopteriperspektiivi” yhteiskunnan kriisinkestävyyteen.
Taipuu vaan ei taitu -kannanotto syntyi säännöllisten tapaamisten ja ajatustenvaihdon tuloksena. Oleellisen tärkeitä uusia näkökulmia saatiin myös keskustelemalla ryhmän ulkopuolisten asiantuntijoiden kanssa. Työn aikana myös kartoitettiin kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kokemuksia koronan vaikutuksista sekä näkemyksiä tieteellisen tiedon merkityksestä heidän arjessaan. Kokonaisuudessaan keskusteluihin osallistui lähes 40 eri toimijaa pienistä ruohonjuuritason toimijoista suurempiin kansalaisjärjestöihin ja yksittäisiin asiantuntijoihin.
Asiantuntijaryhmän keskusteluissa on käsitelty paljon sitä, miten korona näkyy erilaisten ihmisten arjessa. Pandemiakriisissä on ilmennyt jälleen, että ihmisen ja yhteisöjen käyttäytymisen ymmärtäminen on kaikessa kriisitilanteen hallinnassa olennaista. Ihmistieteet ja ylipäänsä monipuolinen tutkimus kannattelevat hallittua ja toimivaa päätöksentekoa. Kriisinkestävyyden kannalta on tärkeää määritellä keinoja yksilöiden tukemiselle ja heidän kokemuksensa huomioimiselle kriisin aikana – hyvinvoivat yksilöt ovat myös yhteiskunnan hyvinvoinnin edellytys.
”Olemme tässä ryhmässä mukana toisaalta kollektiivisen tiedeyhteisön jäseninä ja toisaalta tavallisina kansalaisina”, toteaa Mauranen.
Kriisinkestävyys edellyttää kokonaisvaltaista ja inhimillistä lähestymistapaa
Kannanotossa tuodaan esiin, että koska kriisejä on monenlaisia, ei niistä voida selviytyä yhden mallin varassa. Kestävin ratkaisu on yhteiskunta, joka on mukautumiskykyinen ja pystyy vahvistamaan luovaa potentiaaliaan tieteen, valtiovallan ja elinkeinoelämän yhteisin ponnistuksin kestävän kehityksen tavoitteita kohti.
On myös selvää, että mikään valtio ei voi ratkaista kriisiä yksin. Kriisistä selviytyminen onnistuu vain kansainvälisellä yhteistyöllä. Tiedeyhteisön lähtökohtaisesti kansainvälinen luonne onkin osoittanut voimansa globaalin pandemiakriisin ratkaisumahdollisuuksien löytämisessä.
Kriisien kanssa eläminen vaatii jatkuvaa tasapainottelua yksittäisen kriisin hoitamisen ja yleisen yhteiskunnallisen hyvinvoinnin välillä. Kriisinkestävyyden edellytyksiä ovat ainakin tutkittu tieto, vuorovaikutteinen viestintä, yhteiskunnallinen herkkyys, kasvatus, koulutus ja taide. Toivolla on tärkeä rooli siinä, miten kestämme kriisejä, jaksamme oppia uutta ja olla uteliaita.
”Kriisiaikana ihminen tarvitsee toivoa tulevaisuudesta. Se auttaa selviytymään kriisistä”, toteaa asiantuntijaryhmän jäsen, professori Kirsi Tirri. “Tavoitteenamme on elinikäinen oppiminen. Jokainen voi oppia uusia asioita, ja myös auttaa toista vaikka itse kuuluisi joukkoon, joka apua tarvitsee.”
Taipuu vaan ei taitu -kannanotto julkistettiin maanantaina 8.2. Suomalaisen Tiedeakatemian teemaillassa, tutustu tapahtumaan ja katso tallenne.
Kuva: Koronarajoitukset heijastuvat myös ryhmän toiminnassa: kaikki kymmenen jäsentä eivät ole kertaakaan päässeet tapaamaan kasvotusten tämän projektin tiimoilta vaan kokoukset on hoidettu videopuheluina tai yhdistelmäkokouksina.