– Tarvitsemme tieteen ääntä systemaattisesti kokoavia toimintamalleja.
Pitkäjänteinen tutkimus muodostaa luotettavan tietopohjan poliittiselle päätöksenteolle.
Nopeasti etenevät ilmiöt vaativat kuitenkin poliittisia päätöksiä myös aikataululla, joihin vertaisarvioitu tutkimus ei aina ehdi mukaan. Eikä välttämättä tarvitsekaan. Jopa vuosikymmeniä tiettyä teemaa tutkineilla tieteentekijöillä on paljon enemmän annettavaa poliittiselle päätöksenteolle, kuin pelkästään tutkimuskoosteiden tuottaminen ja tutkimustulosten yleistajuinen viestintä. Tutkijat osallistuvat jo nyt aktiivisesti yhteiskunnallisiin keskusteluihin sekä perinteisessä mediassa että sosiaalisessa mediassa.
Tieteen kentän laajaa ääntä systemaattisesti kokoavat toimintamallit, jotka kytkeytyisivät yhteiskunnallisiin ennakointikeskusteluihin, loistavat kuitenkin edelleen poissaolollaan.
”Kyseessä oli nopeasti kehittyvä tilanne, jossa aiemmin tehdyn vertaisarvioidun tutkimuksen rinnalle tarvittiin ajantasaista tilannekuvaa ja näköalaa tulevaisuuteen.”
Tiedeakatemia toteutti keväällä yhteistyössä valtioneuvoston kanslian kanssa pilotin, jossa koottiin tutkijoiden nopeita arvioita Venäjän hyökkäyssodan vaikutuksista suomalaiseen yhteiskuntaan. Tietopaketilla tuettiin hallitusneuvotteluja. Kyseessä oli nopeasti kehittyvä tilanne, jossa aiemmin tehdyn vertaisarvioidun tutkimuksen rinnalle tarvittiin ajantasaista tilannekuvaa ja näköalaa tulevaisuuteen. Tuotetut tietokatsaukset sisälsivät vaikutusarvioiden lisäksi myös arvioita tulevaisuuden kehityspoluista ja varautumistarpeista.
Nopeasti muuttuvien ilmiöiden maailmassa tieteellistä työtä tukevat rakenteet ja urakannustimet luovat eittämättä aikaansa jäljessä olevan perustan tutkijoiden yhteiskunnalliselle vuorovaikutukselle. Myönnettäköön toki, että kyseessä on systeeminen haaste, joka ei ratkea helposti. Mukaan tarvitaankin tiedepolitiikkaa sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla.
”Tieteentekijöillä on paljon asiantuntijuutta, joka ei tällä hetkellä tule riittävästi kuulluksi poliittisessa päätöksenteossa.”
Tieteen kentän asiantuntijanäkemyksiä laajasti ja nopeasti kokoavien toimintamallien puutetta ei kuitenkaan voida perustella pelkästään rakenteilla ja rahoitusmalleilla. Tähän vaikuttavat osaltaan myös vakiintuneiden toimintatapojen riittämätön kyseenalaistaminen ja yhteisen koordinaation puute. Lisäksi tiedeyhteisöön on juurtunut syvälle ajattelumalli, jonka mukaan tieteen vaikuttavuuden ydin rakentuu vertaisarvioidulle tutkimukselle.
Tieteentekijöillä on kuitenkin paljon asiantuntijuutta, joka ei tällä hetkellä tule riittävästi kuulluksi poliittisessa päätöksenteossa. Tiedeyhteisön tulisikin sekä aktiivisesti haastaa itseään että vaatia myös uudenlaista tiedepolitiikkaa. Tarvitsemme kipeästi uusia rakenteita ja toimintatapoja, joiden avulla tutkijat saadaan nykyistä paremmin mukaan tulevaisuuden rakentamiseen.
Jaakko Kuosmanen
Kirjoittaja työskentelee tieteen ja päätöksenteon vuorovaikutuksen parissa Suomalaisessa Tiedeakatemiassa.