Myytti: Tutkija edustaa koko tiedeyhteisöä päätöksentekijöiden kanssa tapahtuvassa vuorovaikutuksessa.
Todellisuus: Tutkija kuuluu tiedeyhteisöön ja osasyy tutkijoiden kuulemiseen päätöksenteossa liittyy päättäjien näkemykseen, jonka mukaan tiedeyhteisö tuottaa laadukasta tietoa. Myytti on kuitenkin murtamisen arvoinen, koska:
- Tutkijoiden näkemyksiä huomioidaan päätöksenteossa, koska he ovat asiantuntijoita. Tutkijat tuntevat temaattisen alueensa ja katsovat sitä omasta näkökulmastaan. Lisäksi esimerkiksi ministeriöiden virkahenkilöt arvostavat yksittäisten tutkijoiden kykyä ymmärtää päätöksenteon realiteetteja (esim. tiukka aikataulu, resurssien rajallisuus, päätöksenteon vaihe) ja välittää tietoa päätöksentekijöille tutuilla termeillä. Tutkijoiden kuulemista ei siis lähtökohtaisesti ajatella koko tiedekentän kuulemisena, vaan arvostaen yksilöllistä osaamista ja kokemusta.
Vinkki: Osallistuminen paneeliin tai työpajan järjestämiseen yhdessä päätöksentekijöiden kanssa voi olla hyvä mahdollisuus odotusten hallintaan. Esimerkiksi paneelissa tutkija voi alleviivata, että välittää tietoa oman asiantuntemuksensa pohjalta, mikä voi auttaa päätöksentekijöitä hahmottamaan vuorovaikutuksessa välitetyn tiedon rajallisuuden. Työpajan järjestämisessä puolestaan tutkija voi tuoda esiin laajempia huomioita siitä, minkälaisiin kysymyksiin tutkimuksella voidaan vastata tai mitkä kysymykset ovat tietyn alan tutkijoille osuvia.