Tieteelliset ilmiökartat

Yhteiskunnallisten päätösten tueksi on tarjolla koko ajan enemmän tutkittua tietoa, mutta samalla olennaisen tiedon löytäminen ja hyödyntäminen on yhä vaikeampaa. Miten tutkittua tietoa saadaan tehokkaasti koottua kirjalliseen muotoon päätöksenteon tueksi? Ilmiökartta on ratkaisumme tähän.

Olemme tunnistaneet seuraavat kolme tietopohjaisen päätöksenteon haastetta:

• Hallitsemattoman suuret tietomäärät: Valtavien tietomäärien joukossa luoviminen on työlästä. Päätöksenteossa kaivataan kipeasti tutkitun tiedon kuratointia ja koostamista, eli sitä, että joku tunnistaa olennaisimmat ja laadukkaimmat tutkimukset ja tiivistää sen, mitä näiden perusteella voidaan luotettavasti sanoa. 
• Tiedollisten kokonaiskuvien puute: Tutkitun tiedon kanavoiminen päätöksenteon tueksi on siiloutunutta (ministeriöt, tutkimuslaitokset, tieteenalat), ja perinteiset tiedeneuvonnan toimintamallit (katsaukset, selvitykset, kuulemiset) tuottavat ennen kaikkea pistemäistä ymmärrystä asioista. Päättäjien ratkottavana on kuitenkin yhä useammin viheliäisiä, monille aloille levittyviä ongelmia, ja he kaipaavat tukea nimenomaan laajojen tiedollisten kokonaiskuvien muodostamisessa.
• Tiedon ja tarpeiden kohtaanto-ongelma: Tutkijoiden ja päättäjien välinen vuorovaikutus on edelleen riittämätöntä. Sitä vaikeuttavat esimerkiksi kontaktien ja kanavien puute sekä erilaiset toimintakulttuurit, toiminnan aikajänteet ja käsitykset tiedon luonteesta ja roolista.

Ilmiökartat ratkaisuna

Tiedeneuvonnan kehittämishanke Sofin aikana syntynyt ilmiökartta-toimintamalli on ratkaisumme näihin haasteisiin. Ilmiökartta kertoo, mitä ilmiöstä tiedetään luotettavasti tuoreimman tutkimuksen perusteella. Se on menetelmä tiedollisten kokonaiskuvien luomiseksi ja luotettavien tietosynteesien toteuttamiseksi päätöksentekijöitä varten. 

Ilmiökarttojen tarjoamat ratkaisut edellä mainittuihin haasteisiin ovat:

• Systemaattisuus: Laadukas lopputulos varmistetaan huolellisella ja systemaattisella pohjatyöllä: järjestelmällisellä kirjallisuuskartoituksella (mitä tutkimusta ilmiöstä on olemassa), näytön asteen arvioinnilla (kuinka luotettavia minkäkin tutkimuksen tulokset ovat) ja tutkimusaukkojen kartoituksella (mistä asioista ei yksinkertaisesti ole tutkittua tietoa).
• Räätälöitävyys: Ilmiökartat kootaan ilmiötä eri tavalla tarkastelevista ja jäsentävistä tietosynteeseistä. Niissä yhdistellään elementtejä, jotka 1) tarkastelevat koko ilmiötä laajasti ja systemaattisesti eli tarjoavat kattavan yleiskuvan sekä 2) pureutuvat syvällisesti tarkasti rajattuihin ja yhdessä ilmiötä tuntevien asiantuntijoiden kanssa tunnistettuihin ja yhteiskunnallisesti relevantteihin kysymyksiin. Näin pystytään tehokkaasti tuottamaan sekä yleiskuva laajemmasta ilmiöstä ja sen vaikutuksista että vastauksia tarkempiin kysymyksiin.
• Tiedevälittäminen: Ilmiökartat tuotetaan alusta asti tiiviissä vuorovaikutuksessa aiheen parissa toimivien asiantuntijoiden – niin tutkijoiden kuin hallinnon, järjestöjen ja yritysten edustajien – kanssa. Näin varmistetaan, että lopputulos on yhteiskunnallisesti relevantti ja vastaa todellisiin tarpeisiin. Sujuvan vuorovaikutuksen ja prosessin mahdollistaa ammattimainen tiedevälittäminen. Tiedevälittäjinä me tunnemme sekä tutkimuksen että hallinnon käytännöt, kulttuurit ja tarpeet. Huolehdimme oikeiden asiantuntijoiden mukaan kutsumisesta, sujuvan prosessin luotsaamisesta, tulosten muotoilemisesta helposti ymmärrettävään muotoon ja jalkauttamisesta käyttöön.

Mitä ilmiökartat tarjoavat eri toimijoille?

• Päättäjille: laadukasta, ajankohtaista ja helposti hyödynnettävää tietoa; tietoa siitä, mitä tiedetään luotettavasti ja mitä ei
• Tutkijoille: tukea, työkaluja ja valmis kanava yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen
• Tiedeyhteisölle: metatieteellisen osaamisen ja tietosyntetisoinnin prosessien kehittyminen
• Tutkimusorganisaatioille: tietoa tietotarpeista ja tutkimusaukoista; tukea tutkitun tiedon vaikuttavuuden lisäämiseen
• Rahoittajille: tietoa tietotarpeista ja tutkimusaukoista; rahoitetulle tutkimukselle enemmän  vaikuttavuutta
• Yritykset: laadukasta, ajankohtaista ja helposti hyödynnettävää tietoa

Miten ilmiökartta syntyy?

Ilmiökarttojen tuottamisessa on neljä päävaihetta:

1. Ilmiöpöydät: Kokoamme yhteen ilmiön keskeiset asiantuntijat niin tutkimuksesta, hallinnosta, kolmannelta (mm. järjestöt ja säätiöt) ja neljänneltä (vapaa kansalaistoiminta) sektorilta kuin yritysmaailmasta. Fasilitoiduissa työpajoissa kartoitetaan, millaista tutkimusta on olemassa ja mihin kysymyksiin kaivataan tutkimuspohjaisia vastauksia.
2. Systemaattinen tiedon kartoitus: Huolellisesti suunniteltu ja toteutettu systemaattinen tiedonhaku viimeisimmästä tutkimuksesta muodostaa vankan pohjan. Tutkimuksille tehdään näytön asteen arviointi ja vain luotettavimpia tutkimuksia hyödynnetään. Tutkimusaukkojen kartoitus (evidence gap map) puolestaan tekee näkyväksi sen, millaista tutkimusta ilmiöstä on tehty ja mistä aiheista toisaalta ei ole tutkittua tietoa. Aiheesta riippuen voidaan kartoittaa myös muita tiedon lajeja (esimerkiksi jatkuvasti päivittyvä data ja mallinnukset).
3. Ratkaisujen räätälöinti: Tuotetaan systemaattisuudeltaan eri tasoisia tiiviitä katsauksia, jotka vastaavat ilmiöpöytävaiheessa tunnistettuihin tarkempiin tietotarpeisiin. Tulokset muotoillaan helposti viestittävään ja vastaanotettavaan muotoon.
4. Tieto käyttöön: Vuorovaikutustyötä tehdään tiiviissä yhteistyössä kumppaneiden kanssa, joilla on usein valmiit aiheeseen liittyvät yleisöt. Ilmiökartan sisältöjä välitetään ja muotoillaan yhteiskunnallisten toimijoiden käyttöön tarpeen ja toiveiden mukaan. Hankkeessa kehitetään uudenlaisia vuorovaikutuksen tapoja ja formaatteja etenkin päätöksentekijöitä varten.

Mitä teemme?

Lähivuosina tuotamme ilmiökarttoja erityisesti lääketieteeseen, teknisiin tieteisiin ja humanistisiin tieteisiin liittyvistä aiheista. Samalla kehitämme edelleen ilmiökarttaa toimintamallina ja tietosynteesien tuottamisen ja hyödyntämisen edellytyksiä. Esimerkiksi

• kokeilemme teknologisia ratkaisuja, joiden avulla voidaan automatisoida tiedonhakua ja tuottaa jatkuvasti päivittyviä eläviä tietosynteesejä,
• kehitämme tutkimusaukkojen kartoituksista rahoitusorganisaatioiden päätöksentekoa tukeva toimintamalli,
• kehitämme mallin, jolla ilmiökarttojen pohjalta saadaan tuotettua relevantteja ja oikein kohdistettuja toimenpide-ehdotuksia,
• kokeilemme uudenlaisia viestintä- ja vuorovaikutuskeinoja syntetisoidun tutkimustiedon välittämiseksi päätöksentekijöille,
• kehitämme verkkokoulutuksen vahvistamaan tutkijoiden synteesien tuottamisessa tarvittavia metodologisia ja metatieteellisiä taitoja sekä
• tuotamme työkalupaketin, jonka avulla kuka tahansa pystyy hyödyntämään ilmiökartta-menetelmää.

Toteutetut ilmiökartat

Ensimmäinen, Tiedeneuvonnan kehittämishanke Sofin aikana tuottamamme ilmiökartta tarkasteli digitaalisen median vaikutuksia lapsiin, nuoriin ja ikäihmisiin. Se on julkaistu sekä suomeksi että englanniksi.

Ilmiökartta toimintamallina on hyödynnettävissä eri sektoreilla. Esimerkiksi Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö Itla on soveltanut sitä perhetaustan ja koulutuksen yhteyden tarkastelussa.

Nelivuotinen Tieteelliset ilmiökartat -hanke käynnistyi syyskuussa 2022. Sen rahoittaa Jane ja Aatos Erkon säätiö. Hankkeen toteutukseen osallistuvat kaikki Suomen tiedeakatemiat.

Jos olet kiinnostunut aiheesta tai yhteistyöstä sen tiimoilta, ole yhteydessä Jaakko Kuosmaseen (jaakko.kuosmanen@acadsci.fi, 0400 601 716) tai Iiris Koivulehtoon (iiris.koivulehto@acadsci.fi, 050 311 9683).