Skip to content

Tiedeneuvonnan rakenteissa on valtaa

Päätöksenteon tietopohjaisuutta edistettäessä on huomioitava tiedon laadun, uskottavuuden ja ajankohtaisuuden lisäksi tieteen ja päätöksenteon suhteen ja keskinäisen rajanvedon poliittisuus. Valinnat, jotka määrittelevät, miten tutkittu tieto liikkuu päätöksentekoon ja keitä kuunnellaan asiantuntijoina, rajaavat päätöksenteossa saatavissa olevaa tietoa. Rajaukset taas vaikuttavat edelleen siihen, mitkä poliittiset ratkaisut nähdään tutkitun tiedon pohjalta ylipäätään mahdollisina. Päätöksenteon tietopohjaisuutta voidaankin vahvistaa kiinnittämällä huomio tutkitun tiedon sisällön ja laadun lisäksi myös niihin vallitseviin rakenteisiin ja prosesseihin, joita pitkin tutkittu tieto liikkuu päättäjille.

 

Kenen ääni kuuluu päättäjille saakka?

Luonnontieteet dominoivat tiedeneuvontaa. Tiedeneuvonnan elimet sekä tiedeneuvonnan sisällöt keskittyvät usein vain luonnontieteisiin. Tämä näkyy julkisuudessa sekä virallisissa tiedeneuvontaelimissä (ks. esim. Turnhout ym. 2016). Esimerkiksi koronakriisin alkutaipaleella julkista keskustelua dominoivat joka puolella maailmaa – toki oikeutetustikin – lähinnä eri tutkimusryhmien epidemiologiset mallit ja numerotieto. Epidemian leviämiseen vaikuttavat myös sosiaaliset ja yhteiskunnalliset tekijät, kuten köyhyys ja ihmisten käyttäytyminen. Sittemmin kansainvälisen politiikan tutkijat, psykologit ja historian tutkijat ovat saaneet äänensä hieman paremmin kuuluviin niin julkisuudessa kuin virallisissa tiedeneuvontaelimissä.

Saatavilla olevaa tietoa rajataan myös silloin, kun niin sanottuun oikeanlaiseen tiedeneuvonantajan rooliin liitetään tietyn tieteenalan, kuten luonnontieteen, lisäksi ominaisuuksina senioriteetti tai ”eminenssi”. Eminenssillä tarkoitetaan pitkän uran myötä saavutettua asemaa ja valtaa (Cooper 2016). Pelkällä tiedolla tai osaamisella ei siis välttämättä olekaan yksin merkitystä tiedeneuvonnan mekanismeissa, vaan myös asemalla saavutettu uskottavuus on tärkeää. Näin urallaan nuoret tutkijat saattavat rajautua pois varsinkin virallisista tiedeneuvonnan rakenteista, kuten erilaisista päätöksenteon tueksi nimitetyistä asiantuntijapaneeleista tai työryhmistä.

Urallaan alkuvaiheessa olevien tutkijoiden taidot saattavat erota merkittävästi urallaan edistyneiden taidoista – ja toisinaan nuorten tutkijoiden eduksi. Nuoret tutkijat ovat kasvaneet esimerkiksi monitieteellisimmissä yksiköissä ja projekteissa kuin edeltäjänsä. Lisäksi avoimen tieteen ihanne on vaikuttanut paljon kasvavalta tutkijasukupolvelta vaadittaviin taitoihin. Urallaan nuoret tutkijat tekevät myös aktiivisesti tutkimusta, kun taas urallaan edistyneillä harvoin on enää tarpeeksi aikaa omalle tutkimukselle hallinnollisten tehtävien ristipaineessa.

 

Urallaan nuorten tutkijoiden omistajuutta tiedeneuvonnan rakenteista tulee tukea

Tutkitun tiedon erityisyys ja uskottavuus rakentuvat koko tiedeyhteisön ja sen moniäänisyyden varaan. Tiedeneuvonnan keskittyminen harvoille vinouttaa ja kaventaa päätöksenteon käytössä olevaa tietoa. Tulevia tiedeneuvonnan rakenteita ja niissä käytettäviä toimintamalleja suunniteltaessa tulee varoa, ettei tämä vääristymä institutionalisoidu. Myös vastuuta tiedeneuvonnan toimivuudesta tulee siirtää pois yksittäisiltä tutkijoilta kohti monipuolisempia ja moniäänisempiä tiedeneuvonnan rakenteita. Erityisesti nuoremman tutkijasukupolven osaaminen tulee ottaa mukaan osaksi tietopohjaa, joka on päätöksenteon käytettävissä. Rakenteita suunniteltaessa on otettava huomioon myös edellä mainittu saavutettu asema sekä piilevät valta-asetelmat: nuorilla tutkijoilla on etunaan, että päättäjät saattavat nähdä heidät ajoittain jopa helpommin lähestyttävimpinä kuin urallaan jo edenneet tutkijat.

Tiedeneuvonnan rakenteita voidaan muuntaa moniäänisemmiksi monipuolistamalla käytössä olevia tiedeneuvonnan toimintamalleja. Nuorten Tiedeakatemian Nuoret tutkijat tutkitun tiedon välittäjinä -projektin politiikkasuosituksissa on listattu erilaisia, esimerkiksi dialogiin perustuvia, vapaamuotoisia toimintamalleja. Malleja voidaan nykyistä rohkeammin käyttää virallisten tiedeneuvonnan rakenteiden sisällä ja rinnalla tukemassa tietopohjaista päätöksentekoa. Vapaamuotoiset toimintamallit ovat hyviä keinoja vahvistaa tutkijoiden ja päättäjien välistä luottamusta sekä monipuolistaa tiedeneuvonnan lähteitä. Vapaamuotoiset toimintamallit edesauttavat myös tiedeneuvonnassa tarvittavien taitojen kehittymistä.

 

KATRI MÄKINEN-ROSTEDT

Kirjoittaja tekee parhaillaan väitöskirjaa tutkijoiden ja päättäjien erilaisista kohtaamispaikoista ja kohtaamisen toimintamalleista kansainvälisillä areenoilla.

Kirjoitus perustuu Nuorten Tiedeakatemian Nuoret tutkijat tutkitun tiedon välittäjinä -projektiin, kirjoittajan omiin havaintoihin tiedehallinnon maailmasta 15 vuoden ajalta sekä julkaisuun Nuorten Tiedeakatemia (2020): Miten rakennetaan toimiva tieteen ja päätöksenteon suhde?.

 

 

Viitteet:

Cooper, A. CG (2016): Exploring
the scope of science advice: social sciences in the UK government. Palgrave Communications, 2 (16044). DOI: https://doi.org/10.1057/palcomms.2016.44

Obermeister, N. (2020): Tapping into science advisers’ learning. Palgrave Communications, 6 (74). DOI: https://doi.org/10.1057/s41599-020-0462-z

Turnhout, E., Dewulf A. & Hulme, N. (2016): What does policy-relevant global environmental knowledge do? The cases of climate and biodiversity. Current Opinion in Environmental Sustainability. Vol. 18, p. 65–72. DOI: https://doi.org/10.1016/j.cosust.2015.09.004

 

 

Kommentointi on suljettu.