Sofi pähkinänkuoressa

MIKÄ ON SOFI?

Sofi (Science Advice Initiative of Finland) on Suomen neljän tiedeakatemian (Suomalainen Tiedeakatemia, Finska Vetenskapsocieteten – Suomen Tiedeseura, Svenska Tekniska Vetenskapsakademin i Finland ja Teknillisten Tieteiden Akatemia) yhteinen vuosina 2019–2021 toteutettu tiedeneuvonnan kehittämishanke. Sofin toiminnan rahoitti opetus- ja kulttuuriministeriö.

 

MIKSI SOFI?

Tiedollisten kokonaiskuvien muodostaminen edellyttää yhteistyötä. | Perinteiset tiedeneuvonnan toimintamallit vastaavat tarkkarajaisiin tietotarpeisiin ja rakentuvat vahvasti kysymys–vastaus-logiikalle: päättäjät kysyvät ja tutkijat vastaavat. Näin toimivat esimerkiksi tilausselvitykset, asiantuntijalausunnot ja kuulemiset. Ne eivät kuitenkaan riitä vastaamaan nykyajan vaatimuksiin.

2000-luvun toimintaympäristössä politiikan ilmiöt ovat yhä useammin hyvin kompleksisia ja tiedollisen kokonaiskuvan muodostaminen on vaikeaa. Erityisesti viheliäisiin ongelmiin, kuten ilmastonmuutokseen tai kestävyyskriisiin, liittyy paljon tiedollista epävarmuutta ja arvoerimielisyyksiä. Tiedon määrän lisääminen ei ratkaise poliittisia ongelmia. Pistemäisen tiedeneuvonnan lisäksi tietopohjainen päätöksenteko vaatii vuorovaikutusta, jossa päättäjät ja tutkijat tulkitsevat ja jäsentävät tietoa yhdessä.

Tutkitun tiedon hyödyntäminen päätöksenteossa on yhä vaikeampaa. | Tietopohjainen päätöksenteko on paradoksaalisessa tilanteessa: laadukasta tutkittua tietoa päätöksenteon tueksi on tarjolla enemmän kuin koskaan aikaisemmin mutta sen hyödyntäminen vaikeutuu. Kasvavat julkaisumäärät ja tietoympäristön muutokset (esimerkiksi uudet julkaisualustat, mis- ja disinformaation yleistyminen), vaikeuttavat luotettavan tiedon löytämistä.

Tietopohjan rakentamisessa tarvitaan päätöksentekijöiden, tutkijoiden ja tiedevälittäjien yhteistyötä. Keskeiseen rooliin nousee tiedon kuratointi eli oleellisimman ja luotettavimman tiedon tunnistaminen sekä sen koostaminen tiiviiseen, helposti hyödynnettävään muotoon.

 

SOFIN TEHTÄVÄ

Sofille asetettiin kolme päätavoitetta:

• kehittää ja vakiinnuttaa Suomeen uusi tiedeneuvontaa koordinoiva vastuutaho,

• vahvistaa tiedeyhteisön ja yhteiskunnan päätöksentekijöiden välistä dialogia ja

• edistää yhteiskunnallista keskustelua tiedeneuvonnan tulevaisuudesta.

 

SOFIN TOIMINNAN PERIAATTEET

Sofin toiminnan lähtökohtana oli kokeileva kehittäminen sekä yhteistyö ja kumppanuudet niin tieteen ja hallinnon edustajien kuin näiden vuorovaikutusta edistävien tiedevälittäjien kanssa.

Kehittämistyön tietopohja muodostettiin yhdistämällä erilaisia menetelmiä, tietolähteitä ja teoreettisia lähtökohtia:

1. Tutkimuskirjallisuus | Kirjallisuuskartoituksessa keskityttiin etenkin tietopohjaisen päätöksenteon haasteisiin.
2. Kyselyt ja haastattelut | Näillä selvitimme, missä määrin tutkimuksissa tunnistetut haasteet ilmenevät tutkijoiden ja päättäjien arjessa Suomessa.
3. Systeemikartoitus | Kartoitimme Suomen tietopohjaisen päätöksenteon toimijat ja näiden roolit. Kuvauksemme Suomen järjestelmästä löytyy täältä.
4. Kansainvälinen yhteistyö ja hyvien käytäntöjen kartoitus | Olemme osallistuneet tiiviisti kansainvälisiin keskusteluihin tieteen ja päätöksenteon vuorovaikutuksen kehittämisestä. The Netherland Scientific Council for Government Policy järjesti Haagissa Sofin työn tueksi työpajan, jossa  ministeriöiden edustajat esittelivät toimintamallejaan ja kommentoivat Sofin suunnitelmia.
   Muita kansainvälisiä yhteistyökumppaneitamme ovat muun muassa INGSA (International Network for Government Science Advice), ESAF (European Science Advisors Forum), ISC (International Science Council), SAM (Science Advice Mechanism of European Union), SAPEA (Science Advice for Policy by European Academies), JRC (Joint Research Centre of European Commission), EASAC (European Academies’ Science Advisory Council), ALLEA (All European Academies), The Royal Society ja Oxford Martin School sekä Ison-Britannian ja Irlannin päätiedeneuvonantajat.
   Teimme analyysin Ison-Britannian, Uuden-Seelannin, Hollannin ja Kanadan tiedeneuvonnan järjestelmistä.

Kaikessa toiminnassamme olemme tehneet tiivistä yhteistyötä ja käyneet vuoropuhelua muiden tieteen ja päätöksenteon parissa toimivien kanssa:

• tutkimuksen puolelta: yliopistot (etenkin tutkimusvararehtorit ja yhteiskuntasuhteista vastaavat), sektoritutkimuslaitokset, Suomen Akatemia, Tieteellisten seurojen valtuuskunta, Suomen yliopistojen rehtorineuvosto Unifi, tutkimuslaitosten yhteenliittymä Tulanet
• hallinnon puolelta: valtioneuvoston kanslia ja sen strategiaosasto, ministeriöt (etenkin tutkimusjohtajat)
• tieteen ja päätöksenteon välistä vuorovaikutusta kehittävät toimijat, tiedevälittäjät.

 

HAASTEET, JOITA SOFI LÄHTI RATKOMAAN

Tutkimuskirjallisuuden perusteella tunnistimme seuraavat tietopohjaisen päätöksenteon haasteet:

Henkilöihin liittyvät:
• henkilökohtaisten kontaktien puute
• molemminpuolinen epäluottamus
• koettu kuilu tutkijoiden ja päättäjien välillä
• päättäjien tutkimusosaamisen puute
• selkeän ja ajankohtaisen tutkimuksen puute

Tutkimukseen liittyvät:
• epäajankohtainen tutkimus
• epäselvä, irrelevantti, huonolaatuinen tutkimus

Muut:
• valta- ja budjettikiistat
• käytännölliset rajoitteet: taloudelliset, ajalliset, saavutettavuus, käytetty kieli

(Lähteet: Invaer ym. 2002, Orton ym. 2011, Oliver ym. 2014)

 

Kyselyiden ja haastattelujen avulla selvitimme, missä määrin nämä haasteet ilmenevät tutkijoiden ja päättäjien arjessa. Haastattelimme yli kolmeasataa tutkijaa, yliopistojen ja muiden tutkimusorganisaatioiden hallinnon edustajaa, virkahenkilöä, poliitikkoa sekä yritysten ja säätiöiden edustajaa. Toteutimme myös kyselyn tiedeakatemioiden jäsenistölle. Siihen vastasi 295 professoritason tutkijaa. He toivoivat julkisen dialogin lisäämistä ja kokivat kehittämisen tarvetta verkostojen rakentamisessa ja tiedeviestintätaidoissa.

Sofin kysely tiedeakatemioiden jäsenille vuonna 2019 (vastaajia 295).

 

Tutkimuskirjallisuuden, kyselyjen ja haastattelujen tuloksia arvioitiin realistisesti. Mihin Sofin kannattaa keskittyä? Missä ovat parhaat madollisuudet saada aikaan myönteistä muutosta? Mistä löytyy sopivia kumppaneita? Mitä Sofin resursseilla on mahdollista saada aikaan? Monet tunnistetuista ongelmista ovat systeemisiä. Sofin kaltainen pieni toimija ei voi yksin tällaisia ratkaista, mutta se saattaa saada aikaan positiivista kehitystä.

Näiden arvioiden pohjalta Sofin kehittämistyön keskeisiksi kohteiksi valikoituivat seuraavat neljä haastetta: 

1. Tutkijoiden asiantuntemus ei tule systemaattisesti hyödynnetyksi.
2. Tutkijoilla on vaikeuksia oman tutkimuksensa ja asiantuntijuutensa kytkemisessä yhteiskunnalliseen kontekstiin.
3. Laadukkaita päätöksentekoon sopivia tietosynteesejä on vähän tarjolla.
4. Päätöksenteon tietotuki on pistemäistä ja kysymys–vastaus-malli ylikorostuu.

 

MITEN SOFI ETSI RATKAISUJA?

Perinteisen tiedeneuvonnan yksilöitä korostavat toimintatavat eivät ole riittäviä nykypäivänä. Sofin lähtökohdaksi tuli yksilöitä korostavan tiedeneuvonnan sijaan yhteisöjä korostava tiedevälittäminen.

Keskityimme pääasiallisesti valtioneuvoston tietopohjaisen päätöksenteon ja politiikkatoimien valmistelun varhaisen vaiheen tukemiseen. Ministeriöissä oli selkeä tarve uudenlaisille vuorovaikutusmalleille, ja tutkitulla tiedolla on merkittävästi parempi mahdollisuus vaikuttaa varhaisessa valmisteluvaiheessa kuin esimerkiksi eduskuntakäsittelyn aikana.

Toimintamallien suunnittelun aloitimme kansainvälisellä kartoituksella. Millä eri tavoilla tutkittua tietoa välitetään päätöksenteon tueksi? Entä miten eri toimintamallien eroja voidaan jäsentää? Laadimme alla olevan mallin tätä varten. Vuorovaikutusta tukevat toimintamallit voivat kohdistua päätöksenteon eri vaiheisiin (1–4) ja erota toisistaan sekä muodoltaan että toimintatavoiltaan.

Mistä eri tiedeneuvonnan mallit rakentuvat? Tämän kirjallisuuden ja haastatteluiden pohjalta luomamme mallin avulla olemme analysoineet eri maissa käytössä olevia tiedeneuvonnan toimintamalleja sekä peilanneet omia suunnitelmiamme näihin. Toimintamallit voidaan erottaa sen mukaan, mihin päätöksenteon vaiheeseen ne kohdistuvat (1–4), millaisia ne on muodoltaan ja millaista toimintaa niihin sisältyy. Esimerkiksi tilausselvitys on muodoltaan hallinnon ulkopuolinen, toiminnaltaan kirjallinen ja se voi kohdistua esimerkiksi vaihtoehtojen kartoitukseen ja ennakkoarviointiin (3).

 

Uusien toimintamallien kehittämisessä hyödynsimme palvelumuotoilun menetelmiä, kuten simulointia ja yhteiskehittämistyöpajoja. Kokeilevassa kehittämisessä olennaista on iteratiivisuus eli alustavien versioiden testaaminen ja jatkokehittäminen tulosten perusteella. Kehitimme muutamia mahdollisia toimintamalleja, joita kokeilimme, arvioimme ja jatkokehitimme havaintojen ja palautteen perusteella. Kehittämistyötä tehtiin tiiviissä yhteistyössä ministeriöiden, tutkijoiden ja tiedevälittämistä tekevien organisaatioiden kanssa.

Tilannekuva muodostettiin eri menetelmiä hyödyntämällä: tutkimuskirjallisuuden, kyselyiden ja haastetteluiden, kansainvälisen yhteistyön ja kartoituksen sekä Suomen järjestelmän analyysin pohjalta. Määrittelimme haasteet, joihin lähdimme etsimään ratkaisuja kokeilevan kehittämisen avulla: kehitimme toimintamalleja, joita kokeilimme, arvioimme ja jatkokehitimme havaintojen ja palautteen perusteella.

 

SOFIN RESURSSIT

Sofi on toiminut opetus- ja kulttuuriministeriön kolmevuotisen valtionavustuksen (yhteensä 600 000 euroa) turvin.

Kokoaikaisesti Sofin parissa toimi kaksi työntekijää. Harjoittelijoita oli kaksi, joista toinen jatkoi myös tutkimusavustajana. Digimedian vaikutuksia tarkastelleeseen ilmiökartta-projektiin palkattiin viideksi kuukaudeksi post-doc-tutkija. Suomalaisen Tiedeakatemian henkilöstö tuki Sofia erityisesti hallinnollisissa asioissa. Neuvonantajina toimi nelihenkinen akateeminen mentoriryhmä: Eva-Mari Aro (akateemikko, professori, Turun yliopisto), Marja Makarow (johtaja, Biokeskus), Ilkka Niiniluoto (akateemikko, Helsingin yliopisto) ja Kari Raivio (kansleri, emeritus, Helsingin yliopisto).

Sofin työhön osallistui suuri joukko suomalaisia tutkijoita. Sofille keskeinen periaate on ollut, että se edustaa koko tiedeyhteisöä organisaatiorajoista välittämättä. Yhteistyötä tehtiin siis paitsi neljän tiedeakatemian jäsenten myös muiden yliopistojen, sektoritutkimuslaitosten ja tutkimusorganisaatioiden tutkijoiden kanssa. Myös Nuorten Tiedeakatemia oli Sofille tärkeä kumppani.

Suurin osa tutkijoista antoi aikaansa ja osaamistaan ilman erillistä korvausta. Muutamissa laajoissa tiedesparrauksissa ministeriö maksoi tutkijoille palkkion.

 

SOFI SAAVUTTI KOLME TAVOITETTAAN

 

Tavoite 1: UUSI TIEDENEUVONTAA KOORDINOIVA TAHO ON KEHITETTY  JA VAKIINNUTETTU.

Sofin toiminta jatkuu hankekauden jälkeen Suomalaisen Tiedeakatemian nimissä ja rahoituksella.

 

Tavoite 2: SOFI ON VAHVISTANUT TIEDEYHTEISÖN JA PÄÄTÖKSENTEKIJÖIDEN VÄLISTÄ DIALOGIA.

Sofi kehitti päätöksentekijöiden ja tiedeyhteisön vuorovaikutuksen lisäämiseksi uusia työkaluja, jotka vastaavat tunnistamiimme haasteisiin.

Lopputuloksena syntyi ensinnäkin kaksi tukimallia tieteen ja päätöksenteon väliseen vuorovaikutukseen:

• Tutkijakartoitus
  • Mihin haasteeseen vastaa: Tutkijoiden asiantuntemus ei tule systemaattisesti hyödynnetyksi (1).
  • Miksi tukimallia tarvitaan? Sopivan tutkija-asiantuntijan löytäminen ei ole Suomessa helppoa. Siksi päättäjät ja viranomaiset jättävät usein keskustelematta tutkijoiden kanssa tai kääntyvät samojen tuttujen (yleis)asiantuntijoiden puoleen. Tutkijoiden asiantuntemus on merkittävä resurssi, joka ei tule tällä hetkellä hyödynnetyksi niin hyvin kuin olisi mahdollista. Toimiva tieteen ja päätöksenteon välinen yhteistyö edellyttää, että tarvittava tutkija-asiantuntija on helposti tavoitettavissa.
  • Mitä teimme? Kartoitimme, kuinka kattavasti ja helposti olemassa olevien kansallisten asiantuntijaverkostojen ja kanavien kautta on mahdollista löytää tutkijoita hallinnon tueksi. Analysoime näitä käytäntöjä ja järjestimme työpajoja, joissa ideoitiin parannusehdotuksia eri asiantuntijaverkostojen edustajien kanssa. Havaintojen pohjalta kehitimme Sofille oman toimintamallin tutkija-asiantuntijoiden löytämiseksi. Etsimme pyynnöstä tutkija-asiantuntijoita esimerkiksi ministeriöiden ja valtioneuvoston kanslian tarpeisiin.
  • Kokemuksemme: Osallistuimme muun muassa tutkijoiden kartoittamiseen valtioneuvoston kansian tiedepaneeleihin (covid-19- ja väestöpoliittinen tiedepaneeli), covid-19-katsausten kirjoittajiksi sekä VN TEAS -raporttien arvioijiksi. Huomioitamme tutkijoiden löydettävyyden parantamisesta on kuultu muun muassa www.tiedejatutkimus.fi:n vuonna 2022 aukeavan Tutkijan tiedot -työkalun kehittämisessä.

• Vaikuttavuuskoulutus
  • Mihin haasteeseen vastaa: Tutkijoilla on vaikeuksia oman tutkimuksensa ja asiantuntijuutensa kytkemiseen yhteiskunnalliseen kontekstiin (2).
  • Miksi tukimallia tarvitaan? Tutkitulla tiedolla vaikuttaminen edellyttää, että tieto tavoittaa oikeat ihmiset oikealla hetkellä ja on muotoiltu sopivalla tavalla. Yksittäiseltä tutkijalta tämä on paljon vaadittu. Luontevia vuorovaikutus- ja kohtaamispaikkoja tutkijoille ja päättäjille on vähän. Tutkijat yleisesti ottaen tuntevat päätöksenteon rakenteita ja prosesseja huonosti. 
Tutkijoiden yhteiskunnallista vuorovaikutusta lähestytään pitkälti tiedeviestintä- ja yksilölähtöisesti: vaikuttamisessa korostuu tutkimustuloksista viestiminen niiden valmistuttua, ja vastuu tästä on usein yksittäisillä tutkijoilla.
  • Mitä teimme? Kehitimme tutkijoille koulutuksen, joka auttaa ymmärtämään vaikuttamisen kontekstia ja korostaa vaikuttamisen pitkäjänteisyyttä ja yhteisöllisyyttä. Koulutus on suunniteltu täydentämään nykyistä tiedeviestintäkoulutustarjontaa. Siinä käsitellään tieteen ja päätöksenteon suhdetta, politiikan prosesseja ja vaikuttamisen paikkoja, tutkijan erilaisia rooleja vaikuttajana sekä vaikuttamista käytännössä. Koulutuksessa työstetään omia vuorovaikutussuunnitelmia.
  • Kokemuksemme: Ensimmäisen koulutuksen järjestimme Nuorten Tiedeakatemian kanssa keväällä 2021. Koulutus herätti heti valtavaa kiinnostusta sekä väitelleiden että väitöskirjatutkijoiden keskuudessa. Palaute oli kiittävää; kouluarvosanojen keskiarvo 8,5. Suunnittelemme Global Yound Academyn kanssa koulutusta vuoden 2022 alkuun.

Toiseksi, Sofi kehitti yhden kirjallisen ja yhden suullisen toimintamallin, joilla tieteellistä tietoa voidaan välittää päätöksentekoon:

• Ilmiökartta
  • Mihin haasteeseen vastaa: Laadukkaita päätöksentekoon sopivia tietosynteesejä on vähän tarjolla (3).
  • Miksi toimintamallia tarvitaan? Tieteellistä tietoa julkaistaan valtavia määriä. Esimerkiksi viranomaisten tai päättäjien on käytännössä mahdotonta pysyä ajan tasalla omaan työhönsä liittyvästä tuoreimmasta tutkimuksesta. Julkisessa keskustelussa kompleksisiin ongelmiin tarjotaan usein liian yksinkertaisia ratkaisuja, asioiden mittasuhteet unohtuvat ja harhaanjohtavat myytit toistuvat. Yhä tärkeämmäksi tässä ajassa nousee tieteellisen tiedon kuratointi ja koostaminen eli se, että joku erottelee massasta laadukkaimmat tutkimukset ja tiivistää sen, mitä näiden perusteella voidaan luotettavasti sanoa.
  • Mistä on kyse? Ilmiökartta näyttää, mitä tuoreimman tutkimuksen perusteella luotettavasti tiedetään jostain ilmiöstä. Se on Sofin kehittämä menetelmä laadukkaiden ja käyttäjien tarpeisiin vastaavien tietosynteesien toteuttamiseksi kompleksisista aiheista. Ilmiökartta tuotetaan alusta asti tiiviissä vuorovaikutuksessa aiheen parissa toimivien asiantuntijoiden – niin tutkijoiden kuin hallinnon, järjestöjen ja yritysten edustajien – kanssa.
  • Kokemuksemme: Ensimmäisessä ilmiökartassa tarkastelimme digitaalisen median vaikutuksia.

• Tiedesparraus
  • Mihin haasteeseen vastaa: Päätöksenteon tietotuki on pistemäistä ja kysymys–vastaus-malli ylikorostuu (4).
  • Miksi toimintamallia tarvitaan? Perinteisessä tiedeneuvonnassa päättäjät kysyvät ja tutkijat vastaavat, tavalla tai toisella. Politiikkavalmistelun tietopohjan muodostamisessa ovat tähän asti korostuneet tilausselvitykset ja asiantuntijakuulemiset. Nämä toimivat teknisissä kysymyksissä mutta eivät tämän päivän viheliäisissä ongelmissa ja systeemisissä teemoissa, jotka ulottautuvat useiden ministeriöiden hallinnonaloille ja edellyttävät monitieteistä asiantuntemusta. Lainvalmistelijat toivoivat kevyesti ja nopeasti toteutettavaa tiedetukea, jossa keskeisessä roolissa on fasilitoitu vuorovaikutus tutkijoiden ja valmistelijoiden välillä.
  • Mistä on kyse? Tiedesparraus on tutkijoiden ja päättäjien välistä vuorovaikutuksellista tiedetukea, joka auttaa hallintoa toteuttamaan tietopohjaista politiikkaa. Sparraus tapahtuu fasilitoiduissa työpajoissa, joissa pyritään avoimeen, kriittiseen ja rakentavaan keskusteluun. Sofi on kehittänyt toimintamallin yhdessä ministeriöiden kanssa. Tiedesparraus soveltuu erityisesti laajoihin valmisteluhankkeisiin, joissa kysymyksiä, vastauksia ja kokonaiskuvaa on hyödyllistä jäsentää tutkijoiden ja päättäjien yhteistyönä.
  • Kokemuksemme:
    • Ilmastovaikutusten arviointi, ympäristöministeriö, tammikuu 2020
    • Julkishallinnon strategiatyö, valtiovarainministeriö ja Kuntaliitto, maalis–syyskuu 2020
    • Kansallinen liikennejärjestelmäsuunnitelma (Liikenne 12), liikenne- ja viestintäministeriö, kesä–elokuu 2020
    • Luonnonsuojelulain uudistus, ympäristöministeriö, kesäkuu 2020 – maaliskuu 2021
    • Fossiilittoman liikenteen tiekartta, liikenne- ja viestintäministeriö, kesäkuu 2021
    • Arkkitehtuuripoliittinen ohjelma, opetus- ja kulttuuriministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö ja ympäristöministeriö, elo–lokakuu 2021

Näiden lisäksi Sofi selvitti kansainvälisten tietosynteesien kotouttamista ja hyödyntämistä kotimaisessa päätöksenteossa (mahdollisena vastauksena haasteeseen 3).

Sofi teki myös valtioneuvoston kanslian kanssa tiivistä yhteistyötä. Osallistuimme muun muassa tutkijoiden etsimiseen covid-19- ja väestöpolitiikka-aiheisiin tiedepaneeleihin sekä covid-19-katsausten kirjoittajiksi. Olimme myös mukana kehittämässä VN TEAS -hankkeiden laadunarviointimallia.

 

Tavoite 3: SOFI EDISTI YHTEISKUNNALLISTA KESKUSTELUA TIEDENEUVONNAN TULEVAISUUDESTA.

Keskustelua tieteen ja päätöksenteon vuorovaikutuksesta ja sen kehittämisestä vaikeutti se, että aiheeseen liittyvä suomenkielinen käsitteistö oli vakiintumatonta ja osin puutteellista. Tämän takia kokosimme ja määrittelimme tiedeneuvonnan suomenkielistä sanastoa yhdessä Tieteen termipankin kanssa.

Sofi on järjestänyt lukuisia tieteen ja päätöksenteon vuorovaikutusta käsitteleviä tilaisuuksia: Yhdessä SAPEAn (Science Advice for Policy by European Academies) ja Suomen Akatemian kanssa järjestimme marraskuussa 2019 Helsingissä kansainvälisen Future of Science Advice -symposiumin. Helsingin yliopiston kaupunkitutkimusinstituutti Urbarian kanssa olemme järjestäneet kaksi webinaaria: Kuinka vaikuttaa viisaasti? Webinaari tutkimuspohjaisten politiikkasuositusten antamisesta ja Tietopohjaisen politiikan ristiveto – minkä tekijöiden välillä päätöksenteossa tasapainoillaan? Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) ja valtioneuvoston kanslian kanssa järjestimme lokakuussa 2021 webinaarin Tutkimustieto päätöksenteossa tänään – tuttuja haasteita ja uusia keinoja. Omassa keskustelutilaisuudessamme Tiedeneuvonta menneinä vuosikymmeninä – missä asioissa voisimme ottaa historiasta oppia? kuultiin siitä, miten Suomessa toteutettiin kansainvälisesti ennätykselliset rikkipäästövähennykset poliitikkojen, teollisuuden ja tutkijoiden täydessä yhteisymmärryksessä. Sofin loppuseminaari Missä tieteen ja päätöksenteon vuorovaikutuksessa mennään nyt? – Tiedeneuvonnan kehittämishanke Sofin välitilinpäätös järjestettiin yhteistyössä Helsingin yliopiston kanssa joulukuussa 2021.

Sofi toteutti yliopistokiertueen, jolla järjestettiin sekä kaikille avoimia tilaisuuksia että erillisiä keskusteluita yliopistojen hallinnon kanssa. Täältä voit lukea Helsingin yliopistossa pidetystä tilaisuudesta.

Sofi esiintyi lukuisissa tilaisuuksissa ja koulutuksissa, joita ovat järjestäneet esimerkiksi Sitra, Demos Helsinki, Itla, Tutkas, Tilastokeskus, Tieteellisten seurain valtuuskunta, tiedeakatemiat, STN-hankkeet, Suomen Akatemia ja yliopistot. Täällä voit esimerkiksi kuunnella Tieteen päivillä 2021 pidetyn paneelikeskustelun Tutkittu tieto päätöksentekoprosessissa.

Sofi edusti Suomea kansainvälisissä tieteen ja päätöksenteon vuorovaikutusta käsittelevissä keskusteluissa ja on esitellyt omaa toimintaansa lukuisissa tilaisuuksissa. Kokeilevan kehittämisen menetelmä ja Sofin toimintamallit ovat herättäneet paljon kiinnostusta. Sofi oli esillä INGSAn (International Network for Government Science Advice) ja ESAFin (European Science Advisors Forum) konferensseissa, kansainvälisessä What Works -konferenssissa, OECD:n seminaareissa, University College of Londonin seminaarissa, Cambridge Universityn seminaarissa, Harvard Universityn seminaarissa, Islannin hallinnon seminaarissa, Viron hallinnon seminaarissa, Espanjan parlamentin seminaarissa, The Netherland Scientific Council for Government Policyn seminaarissa, kahdessa Scienceworks-konferenssissa, EASACin vuosikonferenssissa ja ALLEAn konferenssissa. Sofilla oli keskeinen rooli Euroopan komission Joint Research Centren euroopanlaajuisen tiedeneuvonnan järjestelmien kehittämistä käsitelleen työpajasarjan toteuttamisessa. Sofi toimi myös linkkinä kansainvälisille toimijoille, jotka ovat halunneet lisätietoa Suomen järjestelmästä.

Sofi on ainoa toimija Suomessa, jolla on pätevyys toteuttaa JRC:n tiedeneuvonnan koulutuksia tutkijoille.

Sofi on julkaissut monia tieteen ja päätöksenteon vuorovaikutusta käsitteleviä kirjoituksia yksin ja yhdessä yhteistyökumppaneidensa kanssa.  Tieteessä tapahtuu -lehdessä julkaistu kirjoitus Tiedeneuvonta poliittisen päätöksenteon tukena esimerkiksi on johdatus tiedeneuvontaan ilmiönä.

Tuorein julkaisumme Tieteen ja päätöksenteon vuorovaikutus eilen, tänään ja huomenna – Tiedeneuvonnan kehittämishanke Sofin näkökulma käy läpi, mitä tiedeneuvonta on, miten sitä voidaan toteuttaa ja mihin suuntaan se on kehittymässä.

 

Lähteet:

Innvaer, S., Vist, G., Trommald, M., Oxman, A. (2002): Health policy-makers’ perceptions of their use of evidence: a systematic review. Journal of Health Services Research & Policy, 7(4), 239–244.

Orton L., Lloyd-Williams F., Taylor-Robinson, D., O’Flaherty, M. & Capewell S (2011). The use of research evidence in public health decision making processes: systematic review. PLoS ONE, 6(7).

Oliver, K., Innvaer, S., Lorenc, T., Woodman, J. & Thomas, J. (2014). A systematic review of barriers to and facilitators of the use of evidence by policymakers. BMC Health Service Research, 14(2).

Oliver, K., Lorenc, T. & Innvaer, S. (2014). New directions in evidence-based policy research: a critical analysis of the literature. Health Research Policy and Systems, 12(34).