Skip to content

Politiikkasuositusten tuottamisessa ja hyödyntämisessä tutkimustiedon luonteen hahmottaminen on tärkeää

Tutkimustiedosta johdetut politiikkasuositukset ovat osa tieteen ja yhteiskunnan välistä suhdetta. Niiden tuottamista odottavat tutkimusrahoittajat ja toivovat päätöksentekijät. Viime aikoina politiikkasuositukset ovat olleet runsaasti esillä koronapandemian hoidossa. Ne ovat herättäneet julkista keskustelua ja vaikuttaneet maailmanlaajuisesti päätöksentekoon ja kansalaisten arkipäivään.

Politiikkasuosituksiin sisältyy kuitenkin perustavanlaatuinen tiedollinen ongelma ja sen seurauksena joukko kompromisseja (Sarkki ym. 2014; Betz & Lanius 2020). Tutkimustieto on ilmiöitä kuvaavaa tietoa ja pyrkii huomioimaan ilmiöiden kompleksisuuden ja tiedon epävarmuudet. Suositukset ovat taas ohjaavaa tietoa ja koostuvat toimintaa koskevista ehdotuksista. Kuvaava tieto ei kerro suoraan, kuinka tulisi toimia. Tutkimustulokset voivatkin enintään tukea suositusten muodostamista. Politiikkasuositukset ovat esimerkki kompromisseista, jollaisia tiedeviestinnässä ja tieteen ja päätöksenteon välisessä vuorovaikutuksessa joudutaan tekemään.

Tutkimustiedon ja politiikkasuositusten ongelmallisen suhteen toivat esiin myös tutkijat, jotka vastasivat Sofin ja Kaupunkitutkimusinstituutti Urbarian toteuttamaan kyselyyn politiikkasuositusten antamisesta. Osa tutkijoista oli sitä mieltä, ettei suositusten tuottaminen kuulu lainkaan tutkijoille, ja osa taas koki suositusten johtamisen omasta tutkimuksestaan vaikeaksi tai mahdottomaksi. Tosin vain yksittäiset tutkijat suhtautuivat täysin kielteisesti suositusten antamiseen. Politiikkasuositusten ja tutkimustiedon välinen jännite ei estä suositusten tuottamista tai hyödyntämistä. Jännitteen olemassaolo on kuitenkin tärkeää tiedostaa, sillä se on perustavanlaatuinen osa politiikkasuositusten luonnetta.

Suositusten luonteeseen liittyy myös joukko muita huomionarvoisia seikkoja, jotka kietoutuvat edellä mainittuun suositusten ja tutkimustiedon suhteeseen. Ensinnäkin politiikkasuositukset voivat olla tarkkuudeltaan hyvin erilaisia. Tämä ilmenee esimerkiksi Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamien hankkeiden policy brief -julkaisuista. Toiset näistä esittävät, että päätöksentekijät huomioisivat tutkimuksissa tehdyt havainnot, kun taas toisissa päätöksentekijöille suositellaan tiettyjä poliittisia toimenpiteitä. Jälkimmäisessä tapauksessa tutkimustietoa käännetään tarkemmin toimintaa ohjaavaksi tiedoksi kuin edellisessä. Suositusten etäisyys tutkimustuloksista ja päätöksenteon kontekstista on näissä kahdessa tapauksessa hyvin erilainen, kuten myös tutkimustiedon rooli sekä kuvailevan ja ohjaavan tiedon suhde.

Toinen huomionarvoinen seikka on eri tieteenalojen ja tutkimuksellisten lähestymistapojen vaikutus suositusten sisältöihin. Esimerkiksi rokotuksiin liittyvät tutkimustulokset voidaan suhteellisen yksioikoisesti johtaa suosituksiksi – ”tutkimusryhmä suosittelee yleisesti rokotusten ja erityisesti rokotuksen x ja y käyttöä, koska ne tuottavat haluttuja vasteita”. Toisin on yhteiskuntatieteissä, joissa tutkitaan tyypillisesti hyvin kompleksisia ilmiöitä ja pyritään tuottamaan tietoa muustakin kuin syy–seuraus-suhteista. Eräät kyselyyn vastanneista tutkijoista huomauttivat osuvasti, ettei kaikesta tutkimuksesta tai kaikilla aloilla ole yhtä helppoa tai mielekästä tuottaa suosituksia. Tutkimustiedon monimuotoisuus ja erilaiset vahvuudet tulee tiedostaa, kun suosituksia suunnitellaan, tuotetaan tai hyödynnetään. Erilainen kuvaava tieto tarjoaa erilaisen perustan suosituksille.

Kolmanneksi on hyvä pitää mielessä, että politiikkasuositukset ovat vain yksi tiedeneuvonnan ja tietopohjaisen päätöksenteon työkaluista. Tapauskohtaisesti tulisi pohtia, ovatko suositukset toimivin keino välittää tietoa vai riittäisikö pelkkä selkokielinen tutkimustiedon yhteenveto. Suositukset voivat olla helpompia hyödyntää – tai hylätä – kuin yhteenveto. Yhteenvedon tuottaminen saattaa taas olla helpompaa tutkijalle, sillä tietoa ei tarvitse kääntää uuteen muotoon. Lisäksi yhteenvedossa ei ylitetä rajaa kuvailevan ja ohjaavan tiedon välillä, sisällöt pysyvät tieteelle tyypillisinä ja johtopäätösten tekeminen jätetään sisältöjen vastaanottajille. Tällä periaatteella toimi valtioneuvoston nimittämä Covid-19 tiedepaneeli keväällä 2020.

Politiikkasuositukset ovat tutkimustietoa koskevien kompromissien tuloksia ja asiantuntijoiden valistuneita ja perusteltuja arvioita erilaisista toimenpiteistä. Tarkasti ja perustellusti tuotettuina ja toimivasti välitettyinä ne voivat lisätä laadukkaan tiedon huomioimista päätöksenteossa ja ohjata toimintaa informoidumpaan suuntaan.

 

TOMMI KÄRKKÄINEN

Kirjoittaja toimii tutkimusavustajana Sofissa. Hän on tohtorikoulutettava Tampereen yliopistossa ja aloittamassa väitöskirjaa tietopohjaisesta päätöksenteosta. Hän on tarkastellut tutkimuksen yhteiskunnallista vaikuttavuutta pro gradu -työssään.

Kirjoitus perustuu Sofin ja Kaupunkitutkimusinstituutti Urbarian järjestämään webinaariin politiikkasuosituksista ja webinaaria varten kerättyyn kyselyaineistoon politiikkasuositusten antamisesta.

 

Lähteet:

Betz, G. & D. Lanius (2020). Philosophy of science for science communication in twenty-two questions. Teoksessa Leßmöllmann, A., M. Dascal & T. Gloning (toim.): Science Communication, s. 3–28.

Sarkki, S., J. Niemelä, R. Tinch, S. Hove, A. Watt & J. Young (2014). Balancing credibility, relevance and legitimacy: A critical assessment of trade-offs in science–policy interfaces. Science and Public Policy, 41, s. 194–206.

Kommentointi on suljettu.