Tutkijoiden asiantuntemuksen yhteiskunnallisessa hyödyntämisessä harmillinen pullonkaula on se, että tietyn erikoisalan tutkijan löytäminen ei aina ole ihan yksinkertaista. Miten tutkijoiden löytämistä ja tavoittamista voisi helpottaa? Kartoitimme Suomen asiantuntijaverkostojen toimintaa ja etsimme ratkaisuja yhdessä verkostojen edustajien kanssa.
MIKSI?
Suomi on pieni maa ja piirit ovat täällä pienet. Silti oikean asiantuntijan löytäminen ei ole helppoa: esimerkiksi poliitikoilla, lainvalmistelijoilla ja muilla viranomaisilla sekä toimittajilla on usein tarve löytää nopeasti tietyn aiheen paras kotimainen asiantuntija, mutta tämän etsimiseen ja löytämiseen ei koeta olevan toimivia kanavia. Siksi viranomaiset jättävät usein keskustelematta asiantuntijoiden kanssa ja toimittajat päätyvät käyttämään samoja tuttuja (yleis)asiantuntijoita.
Tutkijoiden asiantuntemus on merkittävä resurssi, joka ei tule tällä hetkellä hyödynnetyksi niin hyvin kuin olisi mahdollista. Toimiva tieteen ja päätöksenteon välinen yhteistyö edellyttää, että tarvittava asiantuntija on helposti tavoitettavissa.
MITÄ TEIMME?
1. Kartoitus: Selvitimme, mitä eri kanavia suomalaisten tutkija-asiantuntijoiden löytämiseksi on. Niitä löytyi runsaasti: Yliopistot, korkeakoulut, tutkimuslaitokset, tieteelliset seurat, tiedeakatemiat. Kansainväliset tutkijoiden sosiaaliset mediat tai cv-palvelut (mm. ResearchGate, Academia.edu, Mendeley ja Orchid). Toimittajia auttaa Suomen Akatemian Etsi Xpertti-palvelu. On myös yhteen aihepiiriin keskittyneitä palveluita, kuten Ympäristötiedon foorumi ja Ekonomistikone, sekä erilaisia ratkaisuja (esim. Skillhive) ja kokeiluita, joista osa on jo hiipunut (esim. Tsampo, Kuka.io).
2. Verkostotesti: Kokeilimme käytännössä, kuinka hyvin tietyn aiheen asiantuntijoita löytyy eri verkostojen kautta. Testin päätavoitteena oli saada yleiskuva erilaisista käytännöistä ja haasteista, joita asiantuntijoiden etsimiseen ja välittämiseen liittyy. Saimme valtioneuvoston tietopalvelulta kaksi heille esitettyä tietopyyntöä ja etsimme seuraavien organisaatioiden kautta asiantuntijaa, joka osaisi vastata tietopyyntöihin:
- Suomen Akatemian Etsi Xpertti -palvelu
- tiedeakatemiat
- Tieteellisten seurain valtuuskunta
- Tutkimuslaitosten yhteenliittymä Tulanet
- Ympäristötiedon foorumi.
Lisäksi asiantuntijoita etsittiin vapaamuotoisella nettihaulla.
3. Analyysi ja työpajat: Analysoimme testin tulokset ja järjestimme keväällä 2020 kaksi työpajaa, joissa keskustelimme tuloksista ja ideoimme parannuskeinoja nykytilanteeseen asiantuntijaverkostojen edustajien kanssa.
4. Oppien levittäminen: Sittemmin olemme levittäneet tietoa syntyneistä kehitysideoista ja rohkaisseet verkosto-organisaatioita tekemään yhteistyötä keskenään. Projektin havaintoja on kuultu muun muassa Tiedejatutkimus.fi:n vuonna 2022 avattavan Tutkijan tiedot -palvelun kehittämisessä.
5. Oma malli: Kehitimme omaa toimintaamme varten prosessimallin, jonka mukaisesti etsimme asiantuntijoita.
YHTEISTYÖKUMPPANIMME
• Helsingin yliopisto
• Suomen Akatemia
• Suomen ympäristökeskus
• tiedeakatemiat: Suomalainen Tiedeakatemia, Suomen Tiedeseura, Svenska Tekniska Vetenskapsakademien i Finland, Teknillisten Tieteiden Akatemia ja Nuorten Tiedeakatemia
• Tieteellisten seurain valtuuskunta TSV
• Tohtoriverkosto
• Tutkimuslaitosten yhteenliittymä Tulanet
• Tutkimustietovaranto ja Tiedejatutkimus.fi
• Valtioneuvoston tietopalvelu
• Ympäristötiedon foorumi
TUNNISTETUT ONGELMAT
1. Ongelma on arkinen ja laaja.
- Asiantuntijoiden löydettävyys koetaan hyvin laajasti ongelmaksi. Asia koskettaa niin asiantuntijoita (toiset saavat yhteydenottoja enemmän kuin ehtivät hoitaa, toiset eivät lainkaan), asiantuntijaa etsiviä (etsiminen on vaikeaa ja työlästä) kuin asiantuntijaorganisaatioita (oman organisaation asiantuntijoita on vaikea saada esille, tehdään turhaa työtä). Asiaa ei Suomessa ole pohdittu tai kehitetty systemaattisesti. Johtuisiko tämä siitä, että ongelma on arkinen eikä sen ratkominen ole kuulunut luontevasti kenenkään vastuulle? Eri organisaatiot ovat pohtineet asiaa korkeintaan omalta osaltaan.
2. Moninainen kokonaisuus pitäisi saada sovitettua yhteen.
- Erilaisia asiantuntijaverkostoja on paljon, ja ne toimivat tällä hetkellä hyvin erillisinä. Se, keiden asiantuntijoiden nimet nousevat kulloinkin esiin, riippuu paljon siitä, minkä organisaation puoleen kääntyy.
- Eri verkosto-organisaatioilla on keskenään hyvin erilaisia toimintatapoja ja käytäntöjä, mikä osaltaan hankaloittaa etsimistä. Asiantuntijoita myös etsitään hyvin erilaisissa rooleissa (median, hallinnon, yritysten, rahoittajien, toisten tutkijoiden), ja näillä kaikilla on erilaisia tarpeita ja käytäntöjä. Toiset esimerkiksi käyttävät etsittävän asiantuntemuksen määrittelyssä yleiskieltä, toiset tarkkoja tieteellisiä käsitteitä.
- Vahva yksimielisyys vallitsee siitä, että yksi kattava kansallinen palvelu on toivottava ratkaisu lukuisten eri luukkujen sijaan. Tällainen onkin tekeillä: Tiedejatutkimus.fi-portaaliin avataan vuoden 2022 aikana tutkijan tiedot -palvelu, johon kaikki tutkijat voivat luoda oman profiilin. Jotta se aidosti parantaa tutkija-asiantuntijoiden löytämistä ja vakiinnuttaa asemansa, 1) riittävän monien tutkijoiden pitää tehdä oma profiili sinne, 2) etsijöiden tulee oppia käyttämään sitä ja 3) profiilien olla sellaisia, että ne kuvaavat tutkijan asiantuntemusta myös tutkimusmaailman ulkopuolisille.
- Pohdittavaksi jää vielä, miten verkosto-organisaatioiden kannattaa kehittää toimintaansa Tiedejatutkimus.fi:n rinnalla.
OPIT
Asiantuntijoiden välittäminen kannattaa tunnistaa omaksi tehtäväkseen.
- Asiantuntijatietojen etsiminen ja välittäminen on asiantuntijatyötä. Sitä edesauttaa, jos ymmärtää erilaisten etsijöiden tarpeita ja tutkimusmaailman rakenteita. Onnistunut asiantuntijoiden välittäminen edellyttää tarvittavia kontakteja ja verkostoja esimerkiksi oman organisaation sisällä.
- On hyödyllistä keskustella asiantuntijoiden välittämisen käytännöistä ja jakaa tietoa toimivista toimintatavoista niin oman organisaation sisällä kuin yli organisaatiorajojen.
Yhteistyötä kannattaa lisätä.
- Paljon on tehtävissä lisäämällä yhteistyötä esimerkiksi
a) organisaatioiden sisällä (esimerkiksi viestinnän ja tietopalvelun välillä),
b) samantyyppisten organisaatioiden välillä (esimerkiksi kaikkien tutkimuslaitosten, tiedeakatemioiden tai tieteellisten seurojen kesken) ja
c) eri organisaatioiden välillä (esimerkiksi valtioneuvoston tietopalvelun ja tutkimusorganisaatioiden).
Halua auttaa ja kehittää toimintaa löytyy.
- Suuri osa asiantuntijaorganisaatioista on erittäin motivoitunutta tuomaan omia tutkijoitaan esille, tarjoamaan heitä esimerkiksi ministeriöiden henkilöstön tueksi ja valmiita käyttämään tähän resursseja. Lähes kaikki ovat myös innokkaita kehittämään tutkija-asiantuntijoiden löydettävyyttä.
Yhtä kansallista palvelua toivotaan.
- Vahva yksimielisyys on siitä, että erillisten ratkaisujen sijaan tarvitaan yksi kansallinen ja kaikkia palveleva alusta. Alustan tulee huomioida kaikkien kohderyhmien (media, hallinto, tiedeyhteisö ainakin) erityistarpeet.
- Palvelussa tulisi olla erilaisia vaihtoehtoja:
a) Kiireellisiä asiantuntijatarpeita varten siinä tulee pystyä tekemään hakuja, joihin saa tulokset välittömästi.
b) Vaikeat ja ei-kiireelliset kysymykset voi esittää informaatikolle tai tiedottajalle, joka etsii sopivia asiantuntijoita.
c) Monimutkaisimpia kysymyksiä pohtimaan on mahdollista koota ryhmä eri alojen tutkijoita (ns. parviäly). Palvelun tulisi muutenkin rakentaa sellaiseksi, että siinä pystyy joustavasti ottamaan käyttöön uusia ratkaisuja. - Palvelun tulee pystyä hyödyntämään olemassa olevia tutkijarekistereitä ja poimia tiedot näistä, niin ettei tutkijoiden ylläpidettäväksi tule vielä yhtä profiilia lisää. Tutkijoiden pitää voida ilmaista, millaisesta yhteistyöstä he ovat kiinnostuneita, niin että palvelu ei tarjoa esimerkiksi toimittajalle tutkijaa, joka ei halua toimittajayhteydenottoja.
LISÄÄ AIHEESTA | Tutkijoiden asiantuntemus on arvokas resurssi, jonka hyödyntäminen edellyttää, että heidät on helppo tavoittaa (artikkeli Vastuullinen tiede -sivustolla)
Tämä kaavio kuvaa yleisellä tasolla sitä, miten Sofi etsi asiantuntijoita. Paras toimintamalli vaihtelee kuitenkin tilanteen mukaan. Esimerkiksi, jos aihe on laaja ja etsitään useita asiantuntijoita, voi olla hyödyllistä lähettää kysely sopiville sähköpostilistoille. Rajatummissa aiheissa puhelu yhdelle alan keskeiselle professorille voi riittää, ja tarvittaessa kyselyä voi jatkaa lumipallomenetelmällä. Parhaiten yleensä osaavat auttaa erilaiset tiedevälittäjät (kuten tietopalvelu- tai viestintäasiantuntijat), sillä he ymmärtävät etsijöiden tarpeita, heillä on hyvät verkostot ja he tuntevat asiantuntijaorganisaatioiden käytännöt.
(Kuva aukeaa suuremmaksi klikkaamalla.)
