Skip to content

Mitä opimme luonnonsuojelulain tiedesparrauksesta?

Toteutimme syksyn aikana ympäristöministeriön kanssa luonnonsuojelulain uudistuksen yhteydessä tiedesparrauksen, jossa ryhmä tutkijoita kommentoi lainvalmistelijoiden suunnitelmia tuoreimman tutkimuksen näkökulmasta.

Sofille tämä oli erityisen antoisa tiedesparraus siksi, että myös ympäristöministeriön tavoitteena oli sekä tuoda luonnonsuojelulain uudistukseen korkeatasoista tieteellistä tukea että kehittää pidemmällä tähtäimellä uutta, vuorovaikutuksellista toimintatapaa tutkijayhteistyöhön. Tiedesparrausprosessia suunniteltiinkin tiiviissä yhteistyössä ministeriön edustajien kanssa. Ympäristöministeriöstä mukana olivat lainsäädäntöneuvos Johanna Korpi, hallitussihteeri Pasi Kallio, tutkimustoiminnan erityisasiantuntija Kirsi-Marja Lonkila sekä erityisasiantuntija Joona Lehtomäki.  Lisäksi yhteistyötä tukivat lainsäädäntöjohtaja Riitta Rönn ja tutkimusjohtaja Tanja Suni sekä monet luonnon monimuotoisuuden ja lainvalmistelun asiantuntijat.

Ministeriö toivoi tutkijoilta huomioita ennen kaikkea lain alustavien muutosehdotusten vaikutuksista niin luonnon monimuotoisuuteen, ilmastoon, talouteen kuin yhteiskuntaan. Sparraus toteutettiin lainvalmistelun alkuvaiheessa. Tavoitteena oli vahvistaa valmistelun tietopohjaa ennen täsmällisempää vaikutusten arviointia ja varmistaa, onko uudistus etenemässä tutkimustiedon näkökulmasta oikeaan suuntaan.

Valmistelijat halusivat kuulla tyypilliseen lainvalmisteluun verrattuna laajemman tutkijajoukon näkemyksiä ja käydä heidän kanssaan syvällisempää vuoropuhelua. Mukaan sparraamaan pyydettiin kahdeksan tutkijaa, joilla on monipuolisesti asiantuntemusta lain eri alueilta: Lassi Ahlvik (Helsingin yliopisto), Juha Hiedanpää (LUKE), Mikael Hildén (SYKE), Jari Kouki (Itä-Suomen yliopisto), Heini Kujala (Helsingin yliopisto), Nina V. Nygren (Tampereen yliopisto), Riikka Paloniemi (SYKE) ja Anne Tolvanen (LUKE).

Verkossa järjestetyissä kolmessa työpajassa käsiteltiin yhtä vaikutusten lajia kerrallaan. Työpajojen päätteeksi ryhmä tiivisti johtopäätöksensä yhdeksään pääviestiin, jotka he esittelivät lakihankkeen projektiryhmälle.

Etävuorovaikutusta ja rajaamisen vaikeutta

Koko tiedesparraus piti koronatilanteen vuoksi toteuttaa etätyöskentelynä verkossa. Se väistämättä vaikeutti tutkijoiden ja lainvalmistelijoiden välistä vuorovaikutusta ja kontaktien solmimista. Etätyöskentelyssä tutkijoiden kyky sanallistaa omat ajatuksensa korostui. Toisaalta monet heistä kiittelivät, että etätyöskentely oli tehokkaampaa ja osallistuminen työpajoihin helpompi järjestää. Poikkeuksellisen korkea sataa lähentelevä osallistumisprosentti olisi tuskin toteutunut normaalitilanteessa.

Kysymyksenasettelu on tiedesparrauksen onnistumisen kannalta olennaista. Valitaanko laajan kokonaisuuden yleisempi tarkastelu vai suppeamman sisällön syvällisempi analyysi? Tässä tiedesparrauksessa kohteena ollut lakihanke oli hyvin laaja, ja sparraus tapahtui valmistelun varhaisessa vaiheessa, jolloin valmista lakitekstiä tai lukittuja yksityiskohtia ei juuri vielä ollut. Siksi nyt päädyttiin laajan kokonaisuuden yleisempään tarkasteluun – vaikka houkutus paneutua tarkemmin esimerkiksi johonkin tiettyyn vaikutusten lajiin oli suuri. Suunnittelun avainkysymys oli: mikä on lainvalmistelijoille hyödyllisintä tietoa juuri tässä vaiheessa prosessia?

Entä miten tehtävänanto tutkijoille määritellään? Jos se tehdään kovin tarkasti, se kaventaa tutkijayhteistyön mahdollisuuksia. On hyvä jättää tilaa sille, että tutkijat voivat tuoda keskusteluun uusia näkökulmia. Toisaalta jos kysymyksenasettelu on hyvin avoin, se voi turhauttaa osallistujia, kun he eivät ymmärrä, mitä haetaan. Erityisen tärkeää on viestiä tehtävänanto tutkijoille hyvin selkeästi.

Vaikka ympäristöministeriössä on omaakin osaamista ja resursseja tutkijayhteistyön rakentamiseksi, Sofin kaltaisella ulkopuolisella toimijalla on arvonsa. Tiedesparraus prosessina ja sen tulokset näyttäytyvät uskottavina, kun kokonaisuutta on suunnittelemassa riippumaton toimija eivätkä tutkijavalinnoista ja tutkijoille esitettävistä kysymyksistä vastaa vain lainvalmistelijat. Uskottavuudelle ja vaikuttavuudelle oli eduksi myös se, että tutkijat itse esittelivät työnsä tulokset lakihankkeen projektiryhmälle ja olivat paikalla vastaamassa muiden ministeriöiden ja etujärjestöjen edustajien kysymyksiin.

Oli erittäin arvokasta, että tiedesparrauksen kaikissa vaiheissa ja jokaisessa työpajassa oli mukana lainvalmistelijoita, jotka osasivat taustoittaa käsiteltäviä teemoja, vastata tutkijoiden kysymyksiin ja kertoa oman työnsä realiteeteista. Lainvalmistelun kontekstia ja sitä, missä tilanteissa tiedesparrauksen viestejä tullaan käyttämään ja tuomaan esille, kannattaa avata tutkijoille perusteellisesti ja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tämä ensinnäkin auttaa tutkijoita tuottamaan mahdollisimman hyödyllistä tietoa mahdollisimman tarkoituksenmukaisessa muodossa. Toiseksi, suurimmalle osalle tutkijoita lainvalmistelun prosessi oli vieras, ja he kokivat hyödylliseksi tutustua siihen tarkemmin.

Vastavuoroisuus on ylipäätään tärkeää, kun tavoitellaan vuorovaikutteista toimintamallia. Prosessi ei saa olla yksisuuntainen. Vastavuoroisuuden nimissä tutkijat ansaitsevat myös kuulla jälkeenpäin, millä kaikilla tavoilla tiedesparrauksen tuloksia on hyödynnetty ja mitä vaikutusta niillä on ollut.

Iloksemme luonnonsuojelulain uudistuksen tiedesparrausta suunnitellaan jatkettavan alkuvuodesta 2021, kun lakihanke on edennyt seuraavaan vaiheeseensa. Tällöin tarkoituksena on arvioida tutkijoiden kanssa lain mahdollisia vaikutuksia tarkemmin.

Lue myös: Luonnonsuojelulain uudistuksessa kokeillaan uudenlaista tutkijayhteistyötä (12.6.2020)

 

Tutkijoiden pääviestit luonnonsuojelulain uudistuksen projektiryhmälle:

Luonnonsuojelulain tiedesparrauksen pääviestit

 

Kommentointi on suljettu.