Skip to content

Tietopohjainen politiikka vaatii sitä tukevan järjestelmän

Lupaus tietopohjaisesta politiikasta tulisi nähdä systeemisenä asiana, ei politiikan sisällöllisenä lupauksena, kirjoittaa Jaakko Kuosmanen.

Uudessa hallitusohjelmassa annetaan lupaus tietopohjaisesta politiikasta. Lupaus on samanaikaisesti merkittävä ja epämääräinen. Mitä tietopohjainen politiikka oikein tarkoittaa? Eikö politiikan pohjalla ole aina tietoa? Entä millaista politiikkaa on tietopohjaisen politiikan vastakohta?

Politiikka voidaan tässä kohtaa ymmärtää politiikkatoimiksi. Hallitustyön tasolla politiikkatoimia ovat lakeihin tähtäävien esitysten lisäksi ainakin hallitusohjelma, hallituksen strategia-asiakirjat, budjettipäätökset, selonteot, periaatepäätökset sekä erilaiset uudistukset ja ohjelmat.

Poliittiset päätökset eivät synny tyhjiössä, vaan niiden pohjalla on aina tietoa. Tietopohja muodostuu erilaisista tiedon lajeista, joiden selitysvoima vaihtelee esimerkiksi tiedon tuottamisen menetelmän ja aineiston mukaan.

On myös tärkeää muistaa, että tieto ei koskaan sanele politiikan sisältöjä, vaan sillä on neuvoa-antava ja päätöksentekoa tukeva tehtävä. Demokraattisessa järjestelmässä yhteiskunnat rakentuvat lähtökohtaisesti arvopohjaisesti. Tietopohjasta ei siis suoraan voida johtaa sitä, millaisia päätöksiä tulisi tehdä.

Hyvällä tietopohjalla voidaan kuitenkin parantaa arvopohjaista politiikkaa. Sen ansiosta päättäjät tietävät, mitä ovat tekemässä ja mitä vaikutuksia arvopohjaisilla päätöksillä todennäköisesti tulee olemaan. Tietopohjaisen politiikan ytimessä on neljä näkökulmaa, jotka toistuvat politiikan arvosisällöistä riippumatta:

  • Ymmärtäminen: miten ymmärtää ympäröivää maailmaa
  • Ennakointi: miten ennakoida tulevaa
  • Suunnittelu: miten suunnitella onnistuneita politiikkatoimia
  • Arviointi: miten arvioida toiminnan onnistumista

Arvojen ja tiedon nivoutuminen yhteen tarkoittaa käytännössä, että yksittäisten politiikkatoimien laatua on vaikea arvioida tiedon näkökulmasta. Vaikka selkeää mittatikkua politiikkatoimien tietopohjaisuuden arvioimiseksi ei olekaan, ainakin kyselyjen mukaan siinä on parantamista: vastikään julkaistun tiedebarometrin vastaajista kaksi kolmaosaa (67 %) ajattelee, että että ”poliittisessa päätöksenteossa käytetään aivan liian vähän hyväksi tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa tietoa”.

Järjestelmän näkökulmasta voidaan ajatella, että hyvin toimivassa tietopohjaisessa politiikassa uusin korkealaatuinen tieto kanavoidaan tehokkaasti arvopohjaisen politiikan suunnittelun tueksi. Toimivan tietopohjaisen politiikan järjestelmän kulmakiviksi voidaan lukea ainakin:

Läpinäkyvyys. Poliittisten päätösten valmistelu on usein koukeroinen prosessi, eikä päätöksistä välttämättä käy ilmi, mille tiedolle ne perustuvat. Esimerkiksi hallituksen esitysten valmistelussa käytetty hallinnon sisäinen tieto sekä hyödynnetty tutkimustieto jäävät usein dokumentoimatta. Aiemmin tänä vuonna julkaistussa lainvalmistelun tietopohjaa käsittelevän VN TEAS -hankkeen loppuraportissa onkin esitetty, että tiedonkäytön dokumentoinnille tulisi luoda yhteiset, hallinnonrajat ylittävät käytännöt.

Jatkuva oppiminen. Jokainen uusi hallitus rakentaa poliittisen agendansa olemassa olevalle tietopohjalle. Tämän vuoksi on tärkeää varmistaa, että tietopohja karttuu ja hallinto jatkuvasti oppiva. Esimerkiksi satunnaistetut vertailukokeilut, lainsäädännön arviointineuvoston toiminnan kehittäminen ja koko valtioneuvoston läpileikkaavan ennakointityön kehittäminen hyvin toteutettuina rakentavat jatkuvasti oppivaa tietopohjaista hallintoa.

Tiedon laadun arviointi. Politiikan tietopohjaa muodostettaessa on tärkeää muistaa, että erilaisilla menetelmillä tuotetulla tiedolla on erilainen selitysvoima. Lisäksi yksittäisten tutkimusten ja selvitysten laatu voi vaihdella merkittävästi. Tietopohjan laatua paranee esimerkiksi kehittämällä hallinnon tutkimusosaamista ja hyödyntämällä nykyistä laajemmin tiedeyhteisön asiantuntemusta erilaisten tutkimusten ja selvitysten arvioinnissa. Tieteellisten Seurain Valtuuskunta onkin hiljattain suunnitellut Valtioneuvoston kanslian kanssa kokeilua VN TEAS -loppuraporttien laadunarvioinnista.

Jaettu tietopohja. Vaihtoehtoisten faktojen ja disinformaation maailmassa on tärkeää rakentaa päätöksenteolle  tietopohjaa, joka mahdollistaa rakentavan poliittisen keskustelun. Vaikka tieteen menetelmät eivät parhaimmillaankaan mahdollista tyhjentäviä maailmanselityksiä, voidaan korkealaatuisten ja riippumattomasti tuotettujen tutkimusten ja selvitysten avulla vähentää politiikan tiedollisia kiistanalaisuuksia. Iso-Britanniassa esimerkiksi Oxford Martin Schoolin tuottamia tietosynteesejä käytetään parlamentaarisissa väittelyissä sekä hallinnon että opposition toimesta jaettuna tietopohjana.

Dialogisuus. Pitkän aikavälin yhteiskunnallisten haasteiden, kuten demografisen muutoksen, ratkominen vaatii jaettua tietopohjaa. Sellainen syntyy aktiivisesta ja pitkäjänteisestä dialogista, jossa osapuolet lähtökohtaisesti tavoittelevat yhteisymmärrystä, ja edellytää toimivia kanavia, jotka ehkäisevät väärinymmärryksien syntymistä. Esimerkiksi komiteatoiminnan herättäminen henkiin uudistetussa muodossa tarjoaa mahdollisuuden pitkän aikavälin politiikkaa tukevalle dialogille.

Tietopohjainen politiikka on hyvä pohja yksittäisten politiikkatoimien suunnittelulle. Järjestelmätason näkökulma on erityisen tärkeä niin sanottujen viheliäisten ongelmien kohdalla. Kuten esimerkiksi Erhola, Hiilamo ja Herrala ovat sote-uudistusta koskevassa analyysissaan todenneet, tietopohjaisen politiikan näkökulmasta yksi sote-uudistuksen kompastuskiviä oli kompleksisen kokonaisuuden liiallinen tarkastelu yksityiskohtien kautta.

Suomella on hyvät lähtökohdat luoda maailman parhas tietopohjaisen politiikan järjestelmä. Kuten OECD:n vuonna 2010 julkaistussa maa-arviossa todetaan, ”Suomella on olemassa valmius sellaiselle päätöksentekokulttuurille, joka perustuu todennettuun tietoon”. Arviossa todettiin myös, että olemassa olevat ”käytännöt eivät kuitenkaan muodosta yhtenäistä kokonaisuutta, jossa todennettuun tietoon perustuva päätöksenteko olisi järjestelmään kuuluva ja syvään juurtunut työtapa julkisessa hallinnossa”.

Tietopohjaisen politiikan lupauksen lisäksi tarvitsemmekin nykyistä vahvempaa lupausta järjestelmän kehittämisestä. Ilman toimivaa tietopohjaisen politiikan järjestelmää meillä ei tule olemaan tietopohjaista politiikkaa.

Kommentointi on suljettu.