Skip to content

Kansalaisosallistamisen haaste – kokemuksia ja viestit symposiumista

Tutkijat tutkivat kammioissaan, päättäjät päättävät norsunluutorneissaan ja ihmiset, joista viime kädessä on kyse, unohtuvat – näin usein marmatetaan. Siksi niin monissa juhlapuheissa puhutaan osallistamisesta ja kuulemisesta. Myös väistyvä tutkimus-, tiede- ja innovointikomissaari Carlos Moedas on sanonut, että tiedeneuvonnan seuraava vaihe on kansalaisten osallistaminen. Mutta miten se tehdään?

Kysymys oli esillä myös marraskuista The future of science advice in Europe  -symposiumia suunniteltaessa. Samojen seinien sisälle kokoontuisi hallinnon, tiedeneuvonnan ja tutkimusmaailman parhaita asiantuntijoita. Miten saisimme pidettyä ikkunat auki myös muuhun yhteiskuntaan, josta keskeiset raamit kaikelle toiminnalle lopulta tulevat? Tyypillinen tapa on tehdä ensin valmista ja pyytää sitten kommentteja käyttäjiltä ja kohteilta. Näin ei kuitenkaan synny aitoa yhteistyötä; kuuleminen on aivan eri asia kuin yhdessä tekeminen.

Päädyimme kokeilemaan sitä, että kutsuimme symposiumiin neljä kansalaisyhteiskunta-auditoijaa: Outi Silfverbergin (Ympäristötiedon foorumi), Lari Hokkasen (opiskelija, Helsingin yliopisto), Marzia Mazzonetton (European Citizen Science Association) sekä Javier Pedreiran (Spanish Association of Science Communication). Heidän tehtävänään oli seurata keskustelua ja tuoda siihen mukaan nimenomaan kansalaisten näkökulmaa.

Auditointi ja auditoija ovat kankeita termejä, mutta näissä pitäydyttiin, sillä auditoimiseen sisältyy riittävän vahva mandaatti, toisin kuin vaikka tarkkailemiseen tai evaluointiin. Kansalaisyhteiskunnan ääni haluttiin saada tilaisuuteen mukaan arvovaltaisena eikä niin, että tarkkailijoille esitetään ylhäältä päin kysymys tai kaksi ja heitä kuunnellaan lyhyesti.

Symposiumissa auditoijat ja heidän roolinsa esiteltiin heti aluksi, ja heillä oli puheenvuoro ohjelman jokaisessa osuudessa. Aamupäivän aikana Marzia Mazzonetto muun muassa puhui kansalaistieteen puolesta: Kansalaisten osallistaminen rakentaa näiden luottamusta tieteeseen. Se myös voimaannuttaa kansalaisia tekemään valistuneita valintoja ja luo tunteen, että he pystyvät tarvittaessa toimimaan muutosvoimana omassa yhteisössään. Outi Silfverberg puolestaan toi esiin poliitikkojen osallistamisen. Nämä eivät välttämättä tunne kovin hyvin tiedon karttumisen ja rakentumisen prosesseja tai tiedä, miten tieteellinen tieto eroaa muusta tiedosta. Poliitikot eivät myöskään juuri kohtaa tutkijoita muuten kuin virallisissa kuulemistilaisuuksissa, ja aito dialogi poliitikkojen ja tutkijoiden on valitettavan harvinaista.

Päivän viimeisessä osuudessa päärooli oli auditoijilla. Heidän tärkein viestinsä EU:lle ja Suomelle oli seuraava: Ensinnäkin, kansalaiset tulee ottaa mukaan prosesseihin heti alusta asti. Kansalaisilla on arjesta ja todellisuudesta paljon arvokasta tietoa, joka ei toki ole tutkittua tietoa mutta jonka hyödyntäminen tutkitun tiedon rinnalla tekee päätöksistä parempia. Toiseksi, auditoijat korostivat toimivaa tiedeviestintää. Sen tulee tulkita ja välittää tutkimustietoa kaikille ymmärrettävästi, mikä rakentaa kiinnostusta ja luottamusta tieteeseen.

Marzia Mazzonetto toi esiin avoimuuden, läpinäkyvyyden ja osallistamisen välttämättömyyden. Se, miten tiedettä tehdään sekä tietoa kerätään ja käsitellään, muuttuu väistämättä – päättäjistä, tiedeneuvojista tai tutkijoista riippumatta. Muutokseen voi joko lähteä mukaan, siitä voi olla välittämättä tai harata sitä vastaan. Mukaan lähtemällä on mahdollista olla synnyttämässä jotain uutta ja parempaa. Jos jää haraamaan vastaan, on turha harmitella, jos luottamus tieteeseen karisee. Javier Pedreira kiteytti: ”Jos jää elämään kuplassa, pitää varautua siihen, että se puhkeaa enemmin tai myöhemmin.”

 

Outi Silfverberg (Ympäristötiedon foorumi), Marzia Mazzonetto (European Citizen Science Association), Javier Pedreira (Spanish Association of Science Communication) ja Lari Hokkanen (Helsingin yliopisto).

Kommentointi on suljettu.