Tämä sivusto käyttää evästeitä (cookies). Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeet.

Suomalainen Tiedeakatemia | Finnish Academy of Science and Letters | Academia Scientiarum Fennica

Suomalaisen Tiedeakatemian Väisälän palkinnot 2018

vaisala2018

Suomalaisen Tiedeakatemian Väisälän palkinto myönnettiin vuonna 2018 kolmelle tutkijalle. Yksi palkinnoista ojennettiin professori Otso Ovaskaiselle poikkeuksellisesti Suomalaisen Tiedeakatemian Tiedegaalassa 19.10.2018. Väisälän rahaston palkintojen ja apurahojen jakotilaisuudessa 10.12.2018 jaettiin lisäksi kaksi palkintoa professori Tero Heikkilälle ja professori Jani Lukkariselle.

Väisälän palkinnot myönnetään vuosittain aktiivivaiheessa oleville, jo ansioituneille tutkijoille. Palkinnot myöntää Suomalaisen Tiedeakatemian hallitus Väisälän rahastosta matemaattis-luonnontieteellisille aloille. Palkinnot jaettiin tänä vuonna 19. kerran, ja ne ovat suuruudeltaan 15.000 euroa.

Professori Tero Heikkilä

HeikkiläTero pien

Tero Heikkilä (s. 1974) väitteli tekniikan tohtoriksi Teknillisessä korkeakoulussa vuonna 2003 aiheenaan suorajohtavien nanorakenteiden teoria. Oma tutkimussuuntaus löytyi jo varhain: kesätyö materiaalifysiikan laboratoriossa opintojen alkuvaiheessa johti teoreettisen tutkimuksen suuntaan. Väitöksen lähestyessä Heikkilää pyydettiin teoreetikoksi Kylmälaboratorioon sen alkaessa panostaa nanoelektroniikkaan. ”Siitä lähtien urani ala oli aika selvä ja olenkin työskennellyt erilaisten nanorakenteiden sähköisiin ominaisuuksiin liittyvien ilmiöiden parissa.” Heikkilä kertoo.

Tero Heikkilä on työskennellyt teoreettisen fysiikan, erityisesti nanotieteen professorina Jyväskylän yliopistossa elokuusta 2013 lähtien. Hän on myös Jyväskylän yliopiston Nanotiedekeskuksen tieteellinen johtaja. Tätä ennen Heikkilä on työskennellyt akatemiatutkijana ja tutkijatohtorina Aalto-yliopistossa sekä toiminut ryhmänjohtajana kahdessa Suomen Akatemian huippuyksikössä. Hän on myös aktiivinen ja kantaaottava tiedeviestijä ja bloggaaja. Tero Heikkilä on Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen.

Parhaillaan Heikkilä koordinoi Euroopan komission rahoittamaa nelivuotista hanketta, jossa kehitetään suprajohteisiin perustuvia äärimmäisen herkkiä sähkömagneettisen säteilyn ilmaisimia esimerkiksi biologisen kuvantamisen tarpeisiin. ”Projekti avautui aivan toisen työn sivutuotteena löytyneestä ilmiöstä”, Heikkilä kertoo.

Heikkilän tutkimusaiheet ovat monipuolisia. Hänen tutkimustyönsä painottuu nanomittakaavan rakenteiden fysikaalisiin ilmiöihin, erityisesti niiden sähköisiin ja lämmönjohto-ominaisuuksiin. Hän on tutkinut myös muun muassa suprajohteiden epätasapaino-ominaisuuksia, uudentyyppisiä topologisia materiaaleja, kvanttimekaanisia ilmiöitä mikromekaanisissa värähtelijöissä ja hyvin korkean lämpötilan suprajohtavuutta grafeenipohjaisissa materiaaleissa. ”Olen siinä mielessä kärsimätön luonne, että en jaksa liian kauan työskennellä saman ongelma-alueen parissa, joten olen tutustunut useaan tiiviin aineen fysiikan, tilastollisen fysiikan ja kvanttifysiikan osa-alueeseen”.

”Pidän tiiviin aineen fysiikan teorian tutkimusprojekteissa jatkuvasti vastaan tulevista älyllisistä haasteista, joihin kovan työn kautta pystytään myös vastaamaan”, kuvaa Heikkilä tutkimustaan. Teoreettisen fysiikan tutkimuksessa Heikkilän työhön lisämausteen tuo kokeellisen fysiikan läheisyys: ”Kohokohtia ovat olleet tapaukset, jolloin on kokeellisen fysiikan menetelmin todennettu ennustamamme ilmiö”.

Tutkimus on vienyt Tero Heikkilän myös ulkomaille. Hän on toiminut tutkijana Karlsruhen teknillisessä yliopistossa Saksassa, Baselin yliopistossa Sveitsissä ja Delftin teknillisessä yliopistossa Alankomaissa sekä tehnyt tutkijavierailuja Lancasterin yliopistoon Britanniassa, sekä Stony Brookin ja Marylandin yliopistoihin Yhdysvalloissa. Heikkilälle on myönnetty Euroopan tutkimusneuvoston vahvasti kilpailtu ERC Starting Grant -rahoitus vuonna 2010.

Heikkilä on julkaissut noin sata tieteellistä artikkelia, muun muassa alan johtavissa Reviews of Modern Physics ja Nature-lehdissä. Yksi Nature-lehdessä julkaistu artikkeli kuvaa Heikkilän mielestä sattuman osuutta tutkijan uralla: ”Lounaalla kollega sattumalta pohti, voisiko tietty ilmiö tuottaa heidän kokeellisesti havaitsemansa asiat. Parin päivän työllä havaitsin näin todennäköisesti olevan. Tästä alkaneen yhteistyön tuloksena oli artikkeli Naturessa.” Heikkilä on myös kirjoittanut nanoelektroniikan ilmiöihin keskittyvän oppikirjan The Physics of Nanoelectronics, jonka on julkaissut Oxford University Press.

”Haaveeni on pysyä sopivassa liikkeessä, eli löytää uusia kiinnostavia aihealueita ja yhteistyökumppaneita. Toivon voivani tulevaisuudessakin saada hyviä opiskelijoita, joilta opin yleensä vähintään yhtä paljon kuin he minulta.” pohtii Heikkilä uransa tulevaisuutta.

Professori Jani Lukkarinen

Jani Lukkarinen 2018 kuvaaja Susan Heikkinen 2 pien

Suomalaisen Tiedeakatemian Väisälän palkinto on myönnetty Helsingin yliopiston matemaattisen fysiikan professori Jani Lukkariselle. Palkinto myönnetään aktiivivaiheessa oleville jo ansioituneille tutkijoille, ja sen arvo on 15.000 euroa.

Jani Lukkarinen (s. 1972) väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 2001 Helsingin yliopistossa teoreettisesta fysiikasta. Hänen tutkimustyössään kehitetään ja sovelletaan menetelmiä fysiikasta nousevien kysymysten matematiikkaan. Tällaisia aihealueita ovat olleet muun muassa kineettinen teoria, epälineaariset hilamallit ja erilaisten aaltoyhtälöiden energiankuljetusominaisuudet. Lukkarinen on myös tutkinut epätasapainotilojen tilastollista fysiikkaa, kvanttisysteemien tilastollista fysiikkaa sekä taloustieteiden matematiikkaa. Hänen tieteellinen julkaisutoimintansa sisältää yli 30 vertaisarvioitua artikkelia.

”Matemaattisen fysiikan tutkimus on suhteellisen itsenäistä työskentelyä, johon tarvitaan kynä ja paljon paperia”, Lukkarinen toteaa korostaen kuitenkin, että matemaattisessa mallinnuksessa keskeistä on pitää yhteyttä myös mallien käyttäjiin. ”Olen saanut usein ideoita tai kumonnut vääriä olettamuksia kokeellisista tuloksista. Vastaavasti matemaattinen malli tuo selkeyttä ja varmuutta siihen, mikä on tarkastellussa ilmiössä olennaista”.

”Parasta tieteen tekemisessä ovat ne hetket, kun asiat loksahtavat paikalleen ja tajuaa ymmärtävänsä jotain, mikä aiemmin näytti kokoelmalta irrallisia yksityiskohtia ja epävarmoja havaintoja.” kuvaa Lukkarinen tutkimuksen tekemistä.

Lukkarinen havaitsi jo tutkintonsa loppupuolella, että matemaattisesti tarkka mallintaminen oli hänelle luontevin tapa tehdä tutkimusta. ”Koen olleeni poikkeuksellisen onnekas, koska löysin tieteellisen kotini suhteellisen varhain”, kertaa Lukkarinen uransa alkuvaihetta.

Ohjaavan professorin ehdotus ja apu vei nuoren tohtorin Yhdysvaltoihin Rutgersin yliopistoon, missä hän työskenteli post doc -tutkijana vuosina 2001–2002. ”Pääsin työskentelemään yhteen matemaattisen statistisen fysiikan aktiivisimmista tutkimusryhmistä”, Lukkarinen kertoo. Tuolla ajalla on ollut suuri vaikutus Lukkarisen tulevaan uraan. ”Lisäksi sattumoisin Princetonin yliopiston tutkimusinstituutissa oli käynnissä ohjelma juuri statistisen fysiikan alalla ja lopulta vietinkin suurimman osan ajastani siellä. Oli inspiroivaa päästä työskentelemään ihmisten parissa, jotka olivat kiinnostuneita fysiikan ongelmista matemaattisesta tarkkuudesta tinkimättä”. Lukkarinen korostaa, miten tärkeä puolen vuoden tutkimusohjelma voi olla nuorelle tutkijalle: ”Lähes kaikki yhteistyökumppanini vuosien varrelta ovat olleet tuona aikana tapaamiani ihmisiä”.

Yhdysvalloissa vietetyn ajan jälkeen Lukkarinen toimi vuosina 2002–2007 tutkijana Münchenin teknillisen yliopiston matematiikan laitoksella professori Herbert Spohnin ryhmässä. Hän kuvaa Spohnia tärkeimmäksi yhteistyötahokseen, jonka vahvuuksien kokee täydentäneen omia vahvuuksiaan. ”Monet tärkeimmistä julkaisuistani on tehty yhteistyössä hänen ja hänen tutkimusryhmänsä kanssa.”

Jani Lukkarinen palasi Suomeen 2008 akatemiatutkijaksi. Hänet nimitettiin vuonna 2009 yliopistonlehtoriksi ja vuonna 2018 matemaattisen fysiikan professoriksi Helsingin yliopistoon. Lukkarisen tutkimusryhmän työtä on tukenut Suomen Akatemia. Hän on toiminut Analyysin ja dynamiikan huippuyksikön koordinaattorina, ja on Helsingin yliopiston Teoreettisten ja laskennallisten menetelmien maisteriohjelman johtaja sekä matematiikan ja tilastotieteen osaston varajohtaja.

”Tutkimusryhmän johtajana yksi tärkeimmistä tehtävistä on huolehtia uusien tekijöiden resursseista ja antaa heille tilaa kehittyä itsenäisiksi tutkijoiksi. Heitä tarvitsemme auttamaan tämän vuosisadan suurien haasteiden ratkaisemisessa, mutta he myös kehittävät työkaluja tulevaisuutta varten mahdollistaen parhaimmillaan asioita, joita emme vielä osaa edes kuvitella mahdollisiksi.” tiivistää Lukkarinen.

Professori Otso Ovaskainen

ovaskainen

Otso Ovaskainen on toiminut Helsingin yliopiston matemaattisen ekologian professorina vuodesta 2009. Ovaskaisen tutkimusryhmä on osa luonnon pitkäaikaiseen muutokseen keskittyvää REC-tutkimuskeskusta (Research Centre for Ecological Change).

Tutkimuksessaan professori Ovaskainen on yhdistänyt luovasti matemaattisen moniosaamisen usealla eri biologian alueella eliöiden liikkumisesta ja metapopulaatiotutkimuksesta yhteisöekologiaan. Matemaattiselle ja tilastolliselle mallinnukselle on tarvetta lähes kaikilla aloilla. ”Olen aina ollut kiinnostunut sekä matematiikasta että luonnosta. Vasta väitöskirjan jälkeen ymmärsin, että voin yhdistää kiinnostukseni kohteet ja tutkia matemaattista ja tilastollista ekologiaa.” Sama rohkea asenne ja monitieteellinen osaaminen on leimannut hänen toimintaansa tämän jälkeenkin. Uudenlainen monitieteinen ote on saanut huomiota, esimerkiksi vuonna 2009 Ovaskainen sai Suomen Akatemian myöntämän palkinnon tieteellisestä rohkeudesta.

Otso Ovaskainen (s. 1970) väitteli Teknillisestä korkeakoulusta tekniikan tohtoriksi matematiikasta vuonna 1998. ”Väitöskirjani jälkeen olin aika hukassa sen suhteen mitä haluaisin seuraavaksi tehdä. Sattumalta kuulin silloin juuri oikeaan aikaan Ilkka Hanskin tutkimuksista, ja pääsin onnekkaasti lähes saman tien hänen ryhmäänsä post doc -tutkijaksi”, kuvaa Ovaskainen päätöstään siirtyä tutkijaksi Helsingin yliopistoon professori Ilkka Hanskin metapopulaatiobiologian tutkimusryhmään. Hän pitää tätä päätöstään uransa tärkeimpänä käänteenä.

Vietettyään lukuvuoden 2001–2002 Cambridgen yliopistossa Ovaskainen palasi Helsingin yliopistoon, missä perusti Metapopulaatiobiologian tutkimuskeskukseen matemaattista biologiaa tutkivan ryhmän. ”Tieteen tila on edustamallani alalla Suomessa hyvin korkea, mikä motivoi päätöstäni jäädä kehittämään uraani Suomeen”, Ovaskainen toteaa. Vuonna 2008 hän sai Euroopan tutkimusneuvoston ERC:n nuorille tutkijoille tarkoitetun merkittävän tutkimusrahoituksen sen ensimmäisellä rahoituskierroksella. 

Matematiikan ja biologian yhdistäminen tutkimuksessa on tarjonnut tutkimuksellisten saavutusten lisäksi myös muita elämyksiä: ”Mallinnuksen lisäksi maastotyöt ovat tarjonneet urallani kohokohtia. Kun tein väitöskirjaani, en osannut kuvitella, että matematiikka avaa mahdollisuuden osallistua tutkimusmatkoihin Madagaskarin sademetsiin, Grönlantiin ja moniin muihin kohteisiin, joiden luonnosta olin aina ollut kiinnostunut.” Professori Ovaskaisen tutkimushankkeissa on kehitetty uusia maailmanlaajuisesti sovellettavia kenttätutkimuksen ja tilastollisen analyysin menetelmiä ekologian tutkimukseen ja seurantaan.

Suomalaisen Tiedeakatemian Väisälän palkinnot 2017

Suomalainen Tiedeakatemia palkitsi kaksi nuorta ja ansioitunutta tutkijaa nousevilta tutkimusaloilta

vaisala palkitut 2017

Suomalainen Tiedeakatemia on myöntänyt vuoden 2017 Väisälän palkinnot kahdelle tieteentekijälle: professori Camilla Hollannille Aalto-yliopistosta ja professori Sabrina Maniscalcolle Turun yliopistosta ja Aalto-yliopistosta.

Väisälän palkinnot myönnetään vuosittain aktiivivaiheessa oleville, jo ansioituneille tutkijoille. Palkinnot myöntää Suomalaisen Tiedeakatemian hallitus Väisälän rahastosta matemaattis-luonnontieteellisille aloille. Palkinnot jaettiin tänä vuonna 18. kerran, ja ne ovat suuruudeltaan 15.000 euroa.

Professori Camilla Hollanti

Aalto-yliopisto, matematiikka

hollanti

Camilla Hollanti nimitettiin matematiikan professoriksi Aalto-yliopiston matematiikan ja systeemianalyysin laitokselle vuonna 2011. Vuosina 2017–2018 hän on vierailevana tutkijana Münchenin teknillisessä yliopistossa.

Professori Hollanti väitteli Turun yliopistossa vuonna 2009 algebrallisen lukuteorian sovelluksista langattomaan viestintään. ”Maisteriopintojen aikana inspiroiduin suunnattomasti algebrallisesta lukuteoriasta. Päädyin soveltamaan Hamiltonin kvaternioita langattomaan viestintään, ja tästä aukesi tie myös väitöskirjan tekemiseen”, muistelee Hollanti tutkijanuransa alkuvaiheita.

Hollannin johtama tutkimusryhmä tutkii algebraa, lukuteoriaa, kombinatoriikkaa, koodausteoriaa ja informaatioteoriaa sekä niiden sovelluksia langattomaan viestintään, hajautettuun pilvitallennukseen ja itsensä korjaaviin koodeihin. Hän on johtanut useita Suomen Akatemian rahoittamia tutkimushankkeita ja hänellä on laaja kansainvälinen yhteistyöverkosto.

”Työskentely tällaisten sovellusten parissa on jatkuvaa kilpajuoksua, sillä ala etenee todella nopeasti. Yhteistyötä eri alojen välillä syntyy helposti, sillä ala on luonteeltaan hyvin poikkitieteellinen, eikä yksin voi millään hallita kaikkia tarvittavia menetelmiä”, kuvaa Hollanti tutkimustyötään.

Hollannin tutkimusryhmän kehittämiä menetelmiä voidaan käyttää tiedon siirron tehokkuuden ja luotettavuuden parantamiseen sekä tiedon tallennukseen ja turvaamiseen. Viimeaikaiset tutkimukset ovat liittyneet esimerkiksi fyysisen kerroksen turvallisuuteen, millä tarkoitetaan ilman kryptografiaa saavutettua ja salakuuntelijan laskentatehosta riippumatonta turvallisuutta. Hollannin tutkimuksilla on sekä tieteellistä että yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

Hollanti on tekijänä yli 90 vertaisarvioidussa tutkimusartikkelissa ja ohjannut kahdeksan väitöskirjatyötä, joista osa on yhä tekeillä. Hän on ollut kutsuttuna puhujana useissa kansainvälisissä konferensseissa.

”Suurin tulevaisuuden haaveeni on päästä avaruuteen, ja toivonkin, että Marsiin saa pelkän menolipun lisäksi myös paluulipun vielä elinaikanani, ja pääsen näkemään tuon ihmeellisen planeetan”, Hollanti miettii suurinta tulevaisuuden unelmaansa.

Professori Sabrina Maniscalco

Turun yliopisto ja Aalto-yliopisto, kvanttifysiikka

maniscalco

Professori Sabrina Maniscalco nimitettiin Turun yliopiston teoreettisen fysiikan professoriksi vuonna 2014. Hän on myös Aalto-yliopiston adjungoitu professori ja sen kvanttiteknologian huippuyksikön jäsen.

”Lähdin opiskelemaan fysiikka, koska minua kiehtoi se, miten luonnonilmiöitä voidaan lähestyä matematiikan avulla. Ja kun ensimmäisen kerran tutustuin kvanttifysiikkaan, oli kuin uusia maailmoja olisi avautunut.” kertoo Maniscalco päätymisestään tutkimusalalleen.

Sabrina Maniscalco suoritti filosofian tohtorin tutkinnon Palermon yliopistossa vuonna 2004. Työskenneltyään post doc -tutkijana Bulgariassa ja Etelä-Afrikassa hän liittyi Turun yliopiston kvanttifysiikan tutkimusryhmään ja toimi tutkijakollegiumin jäsenenä ja akatemiatutkijana. Vuosina 2011–2014 hän oli professorina Heriot-Watt-yliopistossa Skotlannissa.

Professori Sabrina Maniscalcon tutkimusalue on kvanttifysiikka ja kvanttiteknologia, erityisesti sen fundamentaaliset peruskysymykset. Kvanttiteknologia on nopeasti kehittyvä alue, jota sovelletaan muun muassa informaation käsittelyssä, viestinnässä ja ultraherkissä mittauksissa. Se perustuu kvanttitilojen lomittumiseen ja superpositioon ja mahdollistaa esimerkiksi huippunopean laskennan sekä murtamattomat salaustekniikat tiedonvälityksessä. ”Alani kvanttiteknologia on tällä hetkellä yksi kuumimmista tutkimusaiheista fysiikassa. Se on erittäin kilpailtu ala, joka tarjoaa erilaisia mielenkiintoisia poikkitieteellisiä yhteistyömahdollisuuksia”, summaa Maniscalco tutkimusalaansa.

Professori Maniscalco on julkaissut tutkimusalueeltaan lähes 100 laajasti siteerattua artikkelia. Hän on toiminut ja toimii useissa eurooppalaisissa tutkimushankkeissa ja on pitänyt yli 40 esitelmää kansainvälisissä konferensseissa.  Hänen tutkimustyönsä on saanut mediahuomiota muun muassa New Scientist -lehdessä, BBC World Servicen radio-ohjelmissa sekä TEDGlobal-tilaisuuksissa.

Maniscalco nautti työssään kahdesta asiasta ylitse muiden: ”Innostavia ovat tieteelliset läpimurrot: kun pitkän tutkimusjakson jälkeen palaset asettuvat kohdilleen. Tärkeää on myös ryhmätyö; mielestäni suurin menestykseni on oma tutkimusryhmäni.”

Sabrina Maniscalco on hyvin aktiivinen tutkimustiedon viemisessä laajalle yleisölle. Hän järjesti esimerkiksi International Science Day- ja Quantum Circus-tapahtumat Turun ollessa Euroopan kulttuuripääkaupunki. Hän on myös tuottanut 40-minuuttisen dokumenttielokuvan Inside the Light valon ja materian vuorovaikutuksesta kvanttifysiikan tasolla.

Suomalaisen Tiedeakatemian Väisälän palkinnot 2016

vaisala palkinnot 2016

Professori Peter Liljeroth Aalto-yliopistosta, akatemiatutkija Kaisa Matomäki Turun yliopistosta ja professori Minna Palmroth Ilmatieteen laitokselta ovat saaneet Suomalaisen Tiedeakatemian Väisälän palkinnon 2016.

Uransa aktiivivaiheessa olevalle, kannuksensa jo hankkineelle tutkijalle annettava palkinto myönnettiin 17. kerran. Palkinnon suuruus on 15.000 euroa.

Professori Peter Liljeroth, Aalto-yliopisto

Suomalainen Tiedeakatemia on myöntänyt vuoden 2016 Väisälän palkinnon professori Peter Liljerothille.

LiljerothPeter

Professori Peter Liljerothin Aalto-yliopiston teknillisen fysiikan laitoksella toimivan ryhmän tutkimusalue on kokeellinen nanotiede: molekyylitason mittakaavan rakenteiden ja niiden elektronisten ominaisuuksien tutkimus. Ryhmän työkaluja ovat matalien lämpötilojen tunnelointi- ja atomivoimaspektroskopia. Ryhmä on kunnostautunut erityisesti nanorakenteiden hallitussa valmistuksessa sekä niiden kuvantamisessa ja karakterisoinnissa. Liljerothin mittaukset paljastavat atomien ja molekyylien rakenteen ja elektronitiheydet ennennäkemättömällä tarkkuudella.

Esimerkki ryhmän viimeaikaisista saavutuksista ovat kaksiulotteiset grafeeninauhat ja yhdistelmärakenteet, jotka on valmistettu yksittäisten atomien tarkkuudella käyttämällä hyväksi kasvualustan pinnalla tapahtuvia polymerisaatioreaktioita.

Toinen esimerkki on yksittäisten atomien ja molekyylien kuvantaminen ja spektroskopia sekä niiden välisten kemiallisten reaktioiden hallittu ohjailu haluttujen kohdemolekyylien syntetisoimiseksi.

Peter Liljeroth on sukupolvensa johtavia nanotieteen tutkijoita. Hän on saanut vahvasti kilpaillun European Research Councilin (ERC) rahoituksen tutkimushankkeelleen. Hänen tutkimustyönsä on saanut laajaa näkyvyyttä muun muassa arvostetuissa Nature- ja Science-julkaisuissa.

 

Akatemiatutkija Kaisa Matomäki, Turun yliopisto

Suomalainen Tiedeakatemia on myöntänyt vuoden 2016 Väisälän palkinnon akatemiatutkija Kaisa Matomäelle.

MatomakiKaisa

Kaisa Matomäki on syntynyt vuonna 1985. Hän suoritti maisteriopinnot Turun yliopistossa tehden lopputyönsä lukuteoriasta vuonna 2005. Matomäki jatkoi opintojaan Lontoossa valmistuen tohtoriksi vuonna 2009. Hän on jatkanut tutkimuksiaan lukuteorian alalla, tällä hetkellä hän tekee tutkimusta Suomen Akatemian akatemiatutkijana. Hänet nimitettiin vuonna 2015 apulaisprofessoriksi Turun yliopistoon, mistä virasta hän on virkavapaana.

Marraskuussa 2016 Suomen Akatemia myönsi Kaisa Matomäelle akatemia­palkinnon tieteellisestä rohkeudesta. Lisäksi hänelle luovutetaan joulukuussa Intiassa vuoden 2016 SASTRA Ramanujan -palkinto, jonka hän jakaa yhteistyökumppaninsa kanssa. Palkinnon perusteluissa todetaan ytimekkkäästi: “Kaisa Matomäki is one of the strongest young analytic number theorists in the world today.“

Akatemiatutkija Matomäki on tehnyt laajasti ja rohkeasti yhteistyötä periaatteenaan, että myös matematiikan tutkimuksessa kokonaisuus voi olla osien summaa suurempi. Lukuteoriassa tutkitaan kokonaislukujen ominaisuuksia – niistä voidaan muodostaa kysymyksiä, jotka maallikkokin voi ymmärtää, mutta jotka ovat pitkään odottaneet ratkaisemista. Matomäki yhteistyökumppaniensa kanssa on löytänyt näihin lukuteorian ongelmiin uudenlaisia lähestymistapoja.

 

Professori Minna Palmroth, Ilmatieteen laitos

Suomalainen Tiedeakatemia on myöntänyt vuoden 2016 Väisälän palkinnon professori Minna Palmrothille.

PalmrothMinna

Tutkimusprofessori Minna Palmroth johtaa Ilmatieteen laitoksen avaruustutkimusyksikköä.

Palmroth on kehittänyt ensimmäisenä maailmassa avaruussään simulaatiomallin, joka kattaa koko maan lähiavaruuden. Mallin avulla voidaan tutkia turbulenttien ilmiöiden vaikutusta magneettikehän suuren skaalan dynaamisiin prosesseihin. Supertietokoneella tehtävä simulointi on numeerisesti erittäin resurssi-intensiivistä. Tutkimusyö on herättänyt laajaa kansainvälistä kiinnostusta. Se on saanut myös European Research Councilin (ERC) rahoitusta.

Minna Palmroth on perustanut Ilmatieteen laitokselle operatiivisen avaruussääpalvelun, joka nyt toimii osana laitoksen sääpalvelua. Avaruussääpalvelu hyödyntää Palmrothin väitöskirjassaan kehittämää simulaatiomallia sekä Ilmatieteen laitoksen magneettisia ja revontulimittauksia. Operatiiviset avaruussääpalvelut ovat tällä hetkellä keskittyneet suurien avaruusvaltioiden avaruusorganisaatioihin, mutta niiden merkitys myös pienemmille maille ja avaruussektorin ulkopuoliselle teknologialle kasvaa nopeasti muun muassa paikannusteknologialle. Suomi ja Ilmatieteen laitos ovat kansainvälisessä eturintamassa paikallisten avaruussääpalveluiden kehittämisessä ja erittäin vahvasti verkottuneita kansainvälisiin toimijoihin, osaltaan Palmrothin verkostojen ja aktiivisen toiminnan tuloksena.

Minna Palmroth on myös aktiivinen yhteiskunnallinen keskustelija ja on panostanut vahvasti myös tieteen ja avaruustutkimuksen popularisointiin suurelle yleisölle. Hän toimii aktiivisesti muun muassa Euroopan unionin ohjelmissa sekä arvioijana että asiantuntijatehtävissä.

Suomalaisen Tiedeakatemian Väisälän palkinnot 2015

Matematiikan professori Risto Korhonen, Itä-Suomen yliopisto

Suomalainen Tiedeakatemia on myöntänyt vuoden 2015 Väisälän palkinnon professori Risto Korhoselle

Suomalainen Tiedeakatemia on myöntänyt vuoden 2015 Väisälän palkinnon professori Risto Korhoselle.

Professori Risto Korhonen (s. 1975) väitteli vuonna 2002 Joensuun yliopistossa, minkä jälkeen hän toimi tutkijana Loughborough’n yliopistossa Englannissa vuosina 2002–2004 ja Suomen Akatemian rahoituksella tutkijana vuosina 2004–2010. Vuonna 2010 hänet nimitettiin Itä-Suomen yliopiston matematiikan professoriksi. Professori Korhonen toimii myös yliopistonsa fysiikan ja matematiikan laitoksen varajohtajana.

Risto Korhosen ensimmäinen julkaisu on vuodelta 2001 ja tämän jälkeen hän on julkaissut yhteensä 35 julkaisua kansainvälisissä lehdissä. Hän on julkaisuissaan jatkanut suomalaista funktioteoreettisen tutkimuksen perinnettä, lähinnä meromorfisten funktioiden arvojenjakautumisteoriaa uudelta kannalta. Näistä merkittävimpänä on 2000-luvulla kehitetty trooppinen Nevanlinna teoria, joka tutkii paloittain lineaaristen funktioiden käyttäytymistä. Teoria on osoittautunut käyttökelpoiseksi erityisesti differenssiyhtälöiden ratkaisujen käyttäytymisen tutkimuksessa.

Professori Korhonen ja hänen Itä-Suomen yliopistossa toimiva tutkijaryhmänsä ovat alansa merkittävimpiä maailmassa. Tutkimusryhmässä on tällä hetkellä yli 10 henkilöä ja 6 väitöskirjan tekijää.

Professori Korhonen toteaa, että hänelle oli ollut jo lukiosta asti itsestään selvää, että haluaa opiskella matematiikkaa yliopistossa mahdollisimman pitkälle. Matematiikassa häntä on aina kiehtonut ongelmien ratkaisu, loogisuus ja täsmällisyys.

Professori Korhonen pitää työskentelyä ulkomailla ja eri ihmisten kanssa matemaatikon uralla lähes välttämättömänä, koska ne avaavat uusia näkökulmia ja lähestymistapoja tutkimukseen. Heti professori Korhosen tohtoriksi valmistumisen jälkeen avautui Loughboroug’n yliopistossa hänen tutkimusalaansa hyvin sopiva tutkijatohtorin paikka. Tämän kauden aikainen tutkimustyö heijastuu voimakkaasti myös Korhosen nykyisessä tutkimussuunnassa.

Aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan.

– Joskus on käynyt niin, että useiden kuukausien työ on mennyt hukkaan, kun on ajauduttu täydelliseen umpikujaan tutkimusongelmaa ratkaistaessa. Tämä voi olla hyvin tuskastuttavaa.

Professori Korhonen toivoo pystyvänsä työskentelemään matematiikan parissa mahdollisimman pitkään:

– Kohokohtia ovat ne hetket, jolloin syntyy läpimurto tutkimuksessa. Muistan vieläkin sen hetken, kun ollessani tutkijatohtorina Loughborough’n yliopistossa, ratkaisin tärkeän ongelman, joka mahdollisti haluamamme tutkimustulosten saavuttamisen ja samalla avasi monia uusia suuntia tutkimuksessamme.

Fysiikan professori Mika Sillanpää, Aalto-yliopisto

Suomalainen Tiedeakatemia on myöntänyt vuoden 2015 Väisälän palkinnon professori Mika Sillanpäälle

Suomalainen Tiedeakatemia on myöntänyt vuoden 2015 Väisälän palkinnon professori Mika Sillanpäälle.

Professori Mika Sillanpää (s. 1976) väitteli vuonna 2005 Teknillisessä korkeakoulussa, minkä jälkeen hän työskenteli post doc -tutkijana National Institute of Standards and Technologyssa Boulderissa Yhdysvalloissa sekä akatemiatutkijana. Professori Sillanpää nimitettiin Aalto-yliopiston professoriksi vuonna 2012 noin 160 hakijan joukosta.

Mika Sillanpää on kokeellisen fysiikan valovoimainen ja uusia alueita avaava tutkija, ja on lyhyessä ajassa noussut kokeellisen kvanttifysiikan ja -teknologian kansainväliseen kärkeen.  Professori Sillanpää on saanut kahdesti arvostetun European Research Councilin (ERC) miljoonarahoituksen tutkimusryhmälleen Aalto-yliopistossa.

Mika Sillanpää johtaa Quantum Nanomechanics -tutkimusryhmää, mikä tekee innovatiivista ja urauurtavaa työtä kvanttirajan opto- ja nanomekaniikassa sekä matalien lämpötilojen mesoskooppisessa fysiikassa. Professori Sillanpää toimii ryhmänjohtajana Low Temperature Quantum Phenomena and Devices -huippuyksikössä.

Professori Sillanpään tieteellinen julkaisutoiminta on ollut erittäin menestyksellistä ja näyttävää. Vastaavaan suoritukseen kykenee ani harva fyysikko maailmassa. Hänen julkaisuluettelossaan on 44 nimikettä, joista peräti 9 on julkaistu Nature-lehdissä, 1 Sciencessä ja 8 Physical Review Lettersissä. Hänen töitään on siteerattu yli 1000 kertaa (h-indeksi on 17).

Professori Sillanpään uravalinta selvisi nuorena: jo 11-vuotiaana hän kirjoitti päiväkirjaansa, että isona hänestä tulee fyysikko.

– Olen aina ollut kiinnostunut luonnosta. On valtava ilo havaita tämä kaunis koneisto toiminnassa, ja ymmärtää sen piirteitä yleisistä loogisista periaatteista lähtien. Tästä syystä päätin ryhtyä kokeelliseksi fyysikoksi. Olen haaveillut elämästä, jota nyt elän.

Professori Sillanpää toteaa, että parasta tieteen tekemisessä on tehdä käytännön tutkimustyötä, joka alkaa kädet rasvassa laboratoriossa. Tutkimusta tehdessä ei ole koskaan tylsää:

– Jokainen päivä kokeellisen fyysikon elämässä on erilainen ja ennustamaton. Parasta on, kun kaikki alkaa toimia ja yön pimeydessä näkee uuden ja merkittävän ilmiön, jota ehkä kukaan elollinen olento ei koskaan ennen ole todennut. Tämä tapahtuu joskus täysin yllättäen, joskus vasta raastavan pitkän näytteenvalmistuksen, testauksen ja kalibroinnin tuloksena.

Ulkomailla ja Suomessa tutkimuksen tekemistä professori Sillanpää pitää melko samanlaisensa. Suomeen hän kuitenkin kaipaisi lisää winning spritiä, mukavuusalueelta poistumista ja uskallusta.

Professori Sillanpää on luonut uraansa määrätietoisesti, ja aina tehnyt suuren riskin tutkimusta, jossa tuloksia tulee melko harvoin mutta ne saattavat olla merkittäviä.

– Joskus käy niin, että odottelu tietyn kokeen valmistumisen kanssa alkaa tuntua mahdottoman pitkältä. Silloin pitää tehdä vaikea päätös, jatkaako vai ei. Silloin tällöin on tullut tehtyä päätös lopettaa, ja niitä päätöksiä en ole katunut.

Aiemmat palkinnonsaajat

Väisälän palkinnon saajat 2000–

Palkintoperustelut löytyvät yltä ja Suomalaisen Tiedeakatemian vuosikirjoista.

2019: Goëry Genty (optiikka) ja Tuomo Kuusi (matematiikka)

2018: Tero Heikkilä (teoreettinen fysiikka), Jani Lukkarinen (matemaattinen fysiikka) ja Otso Ovaskainen (matemaattinen ekologia)

2017: professori Camilla Hollanti (matematiikka) ja professori Sabrina Maniscalco (kvanttifysiikka)

2016: professori Peter Liljeroth (fysiikka), akatemiatutkija Kaisa Matomäki (matematiikka) ja professori Minna Palmroth (avaruusfysiikka)

2015: professori Risto Korhonen (matematiikka) ja professori Mika Sillanpää (fysiikka)

2014: professori Mikko Salo (matematiikka) ja professori Paul Greenlees (fysiikka)

2013: apulaisprofessori Tuomas Hytönen (matematiikka) ja professori Tuukka Petäjä (fysiikka)

2012: professori Marko Huhtanen (matematiikka) ja professori Sebastiaan van Dijken (fysiikka)

2011: professori Xiao Zhong (matematiikka) ja professori Mika Valden (fysiikka)

2010: professori Peter Hästö (matematiikka) ja professori Janne Ruokolainen (fysiikka)

2009: professori Kaisa Miettinen (matematiikka) ja professori Adam Foster (fysiikka)

2008: professori Eero Hyry (matematiikka) ja professori Edwin Kukk (kokeellinen fysiikka)

2007: professori Eero Saksman (matematiikka) ja professori Kari J. Eskola (fysiikka)

2006: professori Jarkko Kari (matematiikka) ja professori Kari Rummukainen (fysiikka)

2005: professori Juha Kinnunen (matematiikka) ja professori Kalle-Antti Suominen (fysiikka)

2004: professori Matti Lassas (matematiikka) ja professori Martti Kauranen (fysiikka)

2003: professori Jari Taskinen (matematiikka), professori Päivi Törmä (fysiikka) ja professori Timo Vesala (meteorologia)

2002: professori Tero Kilpeläinen (matematiikka) ja professori Keijo Hämäläinen (fysiikka)

2001: professori Pekka Koskela (matematiikka) ja professori Erkki Thuneberg (fysiikka)

2000: professori Erkki Somersalo (matematiikka), professori Jari Turunen (fysiikka) ja professori Markku Lehtinen (geofysiikka)

Suomalainen Tiedeakatemia
Mariankatu 5 A, 3. krs 
00170 Helsinki 

050 4620 890
acadsci (at) acadsci.fi

Pääsihteeri
Pekka Aula
040 7030 952
pekka.aula (at) acadsci.fi  

Hallintopäällikkö
Leila Sarajärvi
050 4620 890
leila.sarajarvi (at) acadsci.fi

Tiedeviestinnän asiantuntija
Klaus Elfving
050 5876 527
klaus.elfving (at) acadsci.fi

COVID-19-asiantuntijaryhmän tiedekoordinaattori
Rosa Rantanen
050 3955 900
rosa.rantanen (at) acadsci.fi

Hallintosihteeri
Nina Rapelo
050 4620 889 
nina.rapelo (at) acadsci.fi

Toimistokoordinaattori
Suvi Salmi
050 5128 830
suvi.salmi (at) acadsci.fi

Akatemiasihteeri, tiedeneuvontahanke Sofi
Jaakko Kuosmanen
040 0601 716
jaakko.kuosmanen (at) acadsci.fi

Tiedeviestinnän asiantuntija, tiedeneuvontahanke Sofi
Nanna Särkkä
050 5208 366
nanna.sarkka (at) acadsci.fi